opiskelua ja perhe-elämää

Moi! Onko täällä muita perheellisiä, opiskelevia äitejä? Minä aion jatkaa pian FM-opintojani ja lapset menevät hoitosopimuksella päiväkotiin 15 pv/kk. Kauhean haikea mieli ja ahdistus on nyt iskenyt tästä elämänmuutoksesta. Lapset ovat pian 1v9kk ja 3.5v. Isompi oli jo keväällä päiväkodissa osan viikkoa ja nyt ahdistaa pienemmän vienti, joka kylläkin iloinen, reipas ja sosiaalinen taapero. Toisaalta mukavaa kun saa jotain omaakin tekemistä ja ajateltavaa, mutta toisaalta hirveä ikävä lapsia (tosin tuntuu etten jaksaisi enää istua paria kertaa päivässä hiekkalaatikolla ja leikkipuistossa ) ja kotielämää (johon on jo tottunut 3.5 vuotta). Eli ristiriitaisia tunteita. Kuinka te muut saatte yhdistettyä lasten hoidon, opiskelun ja kotityöt vielä päälle? Nyt kysytään näitä äitien kuuluisia organisointitaitoja, mutta tuntuu että suurin kysymys on saada itsensä motivoitua tehokkaaseen opiskeluun ja ajankäyttöön. Kotona ollessakin kun on jo tuntunut ettei saa kaikkia hommia hoidettua kun puuhaa on koko ajan niin paljon... Eli vinkkejä ja kommentteja kaipailisin kuinka saatte homman toimimaan. Onko teillä tietty järjestys viikossa (milloin kaupassakäynnit, siivoukset jne) ja auttaako miehenne? Iloista alkusyksyä ja tsemppiä kaikille! =)

 

:wave: Tässä yksi yrittäjä. Kouluni tosin vain keskiasteen koulu. Tarkoituksenani on luoda selkeä päivärytmi opiskelulle ja kotihommille. Aamulla koululaisten lähdettyä ja ekaluokkalaisen saateltua, tulemme kotiin 1-vuotiaan kanssa. Neiti saa leikkiä suht itsekseen noin tunnin ja lisäksi hän ehkä nukahtaa puolen tunnin verran. Silloin naputtelen koneella koulujuttuja. Seuraava opiskeluhetki koneella on vasta illalla lasten mentyä nukkumaan. Joinakin päivinä käyn koululla muutaman tunnin. Silloin pyydän mummoja apuun tai hätätapauksessa olen suunnitellut MLL:n hoitajia.

Näin on nyt toimittu viikon ajan ja uskon tämän toimivan =) Jos yrittäisin koko päivän opiskella, mistään ei tulisi mitään - yrittäisin vain kaikkea yhtäaikaa. Nyt olen yllättäin ehtinyt päivälläkin koneelle. Tosin juuri tällä hetkellä kaikkia suunnitelmia sotkee talon remontti ja mustikkaankin tarttis päästä :kieh:

Kertoilehan talven mittaan kuulumisia, miten olet itse opinnoissa edennyt =) :flower:

 

Lähdin äitiysloman jälkeen töihin alalle, jossa kaikkia töitä ei voi tehdä töissä, vaan suuri osa jää kotiin. Hyvin riitti aika lapsille, koska jaksaa paljon enemmän (ainakin jos työ/opiskelu on mielenkiintoista) kun saa tehdä myös omia juttuja eikä pelkästään lasten ja kodin hoitamista, joka on aikamoista puurtamista, ei koskaan mitään valmista.

 

Hei! Olin nelisen vuotta hoitamassa kolmea lastani ja sitten tuli suuri elämänmuutos, opiskelu. Olin superiloinen opiskelupaikasta, mutta jouduin tekemään valtavasti käytännönjärjestelyjä, jotta voin lähteä opiskelemaan. Muutos oli suuri koko perheelle, mutta nyt vuoden opiskeltuani, teen joitakin asioita toisin. Asiat vain loksahtivat paikoilleen. Opiskelen pienessä yliopistossa, jossa tunnit ova lähes pakollisia. Jos korvaat joitakin tunteja, sat tehdä sikapaljon ekstraa. Kuljen bussilla, joten päivä venyy, mutta tulee halvemmaksi. Meillä on kotona perhepäivähoitaja, koska mieheni työajat vaihtelevat. Alkuruljanssin jälkeen homma toimii. tosin minä joustan, sillä joudun kantamaan kassikaupalla ruokaa ja siivoamaan porukan jälkiä viikonloppuna. Lisäksi lastyen ruuat pitää maksaa itse. Eli kalliimpaa. Jos haluat poäästä helpommallla, hoitopaikka muualla kuin kotona. tee suuria satseja, kuten keittoja kerralla ja käytä puolivalmisteita. Älä sorru valmisruokiin, sillä ruuan laatu on todella huono. Ruoka on koko perheen polttoainetta, joten älä tingi siitä tai yöunesta! Oma vuoteni oli todella kiireinen, eikä vapaa-aikaa ollut yhtään. Sen mitä läksyiltä jäi, annoin lapsille. Isi jousti hienosti ja katsoi iltaisin lapsia ja oppi tekemään kotitöitä. Pistä ukko töihin, kotihommat on tehtävä yhdessä, jotta jaksat. Älä haali liikaa opintoja alkuun, vaan tee ensin minimi ja lisää sitten. Itse olen henkisesti erittäin onnellinen ja elämäni on löytänyt oikean suunnan. Välillä on rankkaa, mutta kokonaisuus pyörii. Ota päivä kerrallaan ja muista että äitien organisointitaidot ovat hyvät. Itse koin että kotiäitinä aivoni olivat narikassa, joten koen suuren osan opiskelusta erittäin myönteisenä. nautin suuresti aikuisseurasta ja henkevistä keskusteluista ja uusista kavereista. En sittenkään ole liian vanha ja tyhmä. tsemppiä ja kirjoitteke kuulumisia. Olisi paljon juteltavaa..

 

Hei! Olin nelisen vuotta hoitamassa kolmea lastani ja sitten tuli suuri elämänmuutos, opiskelu. Olin superiloinen opiskelupaikasta, mutta jouduin tekemään valtavasti käytännönjärjestelyjä, jotta voin lähteä opiskelemaan. Muutos oli suuri koko perheelle, mutta nyt vuoden opiskeltuani, teen joitakin asioita toisin. Asiat vain loksahtivat paikoilleen. Opiskelen pienessä yliopistossa, jossa tunnit ova lähes pakollisia. Jos korvaat joitakin tunteja, sat tehdä sikapaljon ekstraa. Kuljen bussilla, joten päivä venyy, mutta tulee halvemmaksi. Meillä on kotona perhepäivähoitaja, koska mieheni työajat vaihtelevat. Alkuruljanssin jälkeen homma toimii. tosin minä joustan, sillä joudun kantamaan kassikaupalla ruokaa ja siivoamaan porukan jälkiä viikonloppuna. Lisäksi lastyen ruuat pitää maksaa itse. Eli kalliimpaa. Jos haluat poäästä helpommallla, hoitopaikka muualla kuin kotona. tee suuria satseja, kuten keittoja kerralla ja käytä puolivalmisteita. Älä sorru valmisruokiin, sillä ruuan laatu on todella huono. Ruoka on koko perheen polttoainetta, joten älä tingi siitä tai yöunesta! Oma vuoteni oli todella kiireinen, eikä vapaa-aikaa ollut yhtään. Sen mitä läksyiltä jäi, annoin lapsille. Isi jousti hienosti ja katsoi iltaisin lapsia ja oppi tekemään kotitöitä. Pistä ukko töihin, kotihommat on tehtävä yhdessä, jotta jaksat. Älä haali liikaa opintoja alkuun, vaan tee ensin minimi ja lisää sitten. Itse olen henkisesti erittäin onnellinen ja elämäni on löytänyt oikean suunnan. Välillä on rankkaa, mutta kokonaisuus pyörii. Ota päivä kerrallaan ja muista että äitien organisointitaidot ovat hyvät. Itse koin että kotiäitinä aivoni olivat narikassa, joten koen suuren osan opiskelusta erittäin myönteisenä. nautin suuresti aikuisseurasta ja henkevistä keskusteluista ja uusista kavereista. En sittenkään ole liian vanha ja tyhmä. tsemppiä ja kirjoitteke kuulumisia. Olisi paljon juteltavaa..

 

Älä koe murhetta lasten hoidossa olosta, lapsesi ovat jo "isoja" ja oppivat kaikea uutta päiväkodissa. Muiden lasten seura tekee hyvää, samoin ohjattu toiminta.

Opintojen ja lasten yhdsitäminen ei ole helppoa, varsinkaan kun käy töissä. Kun vihdoin lapset nukkumassa, tuntee olevansa oikeutettu tunnin rentoutukseen ja sitten uni jo kutsuukin. Näin liian usein.