Opiskelu pienten lasten kanssa?

Miten te muut olette sovittaneet opiskelun ja pienten lasten hoidon yhteen? Olen nyt hoitovapaalla ja tarkoitukseni on pyrkiä ammattikorkeakouluun joko nuriso tai aikuispuolelle lähivuosina. Nyt hoitovapaan aikana on tarkoitus suorittaa avoimessa kursseja, jotka luetaan hyväksi myöhemmässä opiskelussa.

Onko kellään kokemusta opiskelusta lasten ollessa pieniä? Tiedän, että rankkaa se tulee olemaan ja oma aikaa tuskin on koskaan. Minulla on tarkoitus vaihtaa kokonaan alaa, koska sairauteni takia en pysty jatkamaan nykyisellä alallani. Joten motivaatio opiskeluun on korkealla.

Niin ja tietääkö kukaan saakohan Kelasta jotain korvausta uudelleen koulutukseen, lähinnä tuota sairauttani ajatellen. Tiedän, että Kelsata saa vastauksen, mutta jos joku osaisi jo nyt sanoa =)

 

Riippuu mikä sairaus sinulla on ja miten se vaikuttaa sinun työntekoosi sillä alalla, mihin olet kouluttautunut.

Kela on todellakin oikea osoite.

 

Jos lapset nukkuu hyvin - joko pitkät päikkärit tai illalla suht aikaisin,niin kannattaa hyödyntää nää hiljset ajat opiskeluun. Kotitöitä voi tehdä myös lasten kanssa tai leikin ym ohessa,mutta opiskelu on aika mahdotonta.

Omaa aikaa kannattaa ottaa säännöllisesti niin sen tarve ei patoudu ja myöhemmin räjähdä tarpeettomasti. Kaverini kun opiskeli hoitovapaalla niin otti usein pe-illan "vapaata" eli kun oli perhe syöny päiväruoan yhdessä,äiti lähti tapaamaan kaveria,kapungille,kahville,uimaan,leffaan tms..

 

ite opiskelen toista vuotta amk:ssa,lapset 7,4 ja 1v9kk ja ei ole rankkaa,meinasin hieman nopeuttaa opintojani,kun liiankin löysää on itse saan 2v ajalle opiskeluihin työkkärin rahat kulukorvauksineen. koulumatkakin mulla 45km/suunta

 

Itse aloitin opiskelemaan kun toinen lapsi syntyi. Avoimessa ensin, ja sitten yliopistolla. Käytännönläheinen linja, joten siihen kuului myös työharjoittelua. Harjoitteluaikana sovin, että käyn lounasaikaan imettämässä vauvan joka oli sukulaisilla hoidossa.

Hyvin kaikki sujui. Luin tenttikirjoja kun lapset leikkivät, ja lapset usein halusivat itsekin lukea kun näkiivät minut nenä kirjassa. Aikatauluja ei avoimen aikana paljoakaan ollut, joten hyvin pystyi lasten ehdoilla menemään: kun kiukutti, lähdettiin pihalle, kun väsytti niin istuttiin yhdessä sängyn päälle lukemaan ja siitä lapset joko jatkoivat itse lukemista tai nukahtivat päikkäreille. Mies tuki opiskelua ja kirjastossa käynnit yms. järjestyivät aina - tosin yleensä otin lapset kirjastoonkin mukaan.

Tietokonepelejä ja videoita en suosittele pienille puuhasteluksi, koska ne saavat levottomaksi. Meillä lapset nauttivat piirtämisestä, väritystehtävistä yms. ja oppivat kukin myös varhain lukemaan kun "harrastivat" sellaista. Hamstrasin ihania puuhakirjoja vähän kaikkialta.

Tuli huomattua, että lapset tosiaan katsovat vanhemmista mallia. Kun luin paljon, lapetkin halusivat lukea. Nykyinen kuopus puolestaan himoitsee tietokoneelle kun äiti paljon työskentelee koneella. Esimerkki on tärkeä

Itse nautin opiskelusta niin paljon, että en kaivannut muuta "omaa aikaa". Tuntui että opiskelu oli harrastukseni. Koin, että olen etuoikeutettu kun saan sekä olla lasteni kanssa että opiskella alaa josta todella olen kiinnostunut. Silloinkin kun väsytti, muistutin itseäni miten hyviä valintoja olin tehnyt. Ne olivat elämäni parhaita vuosia. Kaiholla muistelen nyt kun olen työelämässä ja koitan luovia tiukkojen aikataulujen kanssa.

 

Itse olen amk:ssa ja jo yksi lapsi tehnyt opinnoista todella rankkaa. Päiväkotiin viemisen jälkeen ei olla tervettä päivää nähty. Nyt jonossa korvien putkitukseen ja joulun tein opiskelutehtäviä. Myös itse sairastelin syksyllä, joten poissaoloja tuli niin paljon, että meinasin jo viskata kirveen kaivoon. Mulla tietysti hankaloittaa se, että lapsen isä ei ole kuvioissa. Jos olisi puoliso, joka hoitaa lasta sairauksien ajan, sitten varmasti onnistuisi.

 

Oli aika rankkaa, koska kävin töissä ja opiskelin aikuispuolella samaan aikaan. Tarkoitti erittäin paljon etätehtäviä, jotka jäivät yöllä tehtäväksi. Yksinhuoltajuus toi myös omat haasteensa soppaan.
Mutta kyllä siitä selvisi kuitenkin

 

Itse opiskelin amk:ssa nuorten linjalla kahden alle kouluikäisen kanssa. Hyvin meni ja sain jopa stipendin valmistuttuani

 

Aloitin amk-opinnot, kun lapset olivat 1 ja 2-vuotiaat (melkein 3). Opiskelu itsessään ei ole ollut vaikeaa ja ajankäyttökin on ollut ongelmatonta: koulupäivät harvoin ovat 8 tuntia 5 päivänä viikossa, joten lapsetkin olivat päiväkodissa toisinaan, kun tein luin tentteihin ja kirjoitin esseitä.

Mutta. Sitten muut asiat menivät penkin alle ja taloudellinen tilanne oli vaikea. Aloin siis tekemään töitä opintojen ohella, myös työharjoitteluiden aikaan. Se on uuvuttavaa, kun samalla on huoli taloudellisesta pärjäämisestä ja ajankäyttö on ollut hankalampaa. Onneksi puoliso tukee täysillä, muuten ei tästä tulisi mitään. Muita tukiverkostoja ei tosin ole, sekin helpottaisi töiden tekoa yms.

Eli periaatteessa helppoa joo, jos voi keskittyä opintoihin ja lapsiin

 

Olen vieras klo 11:59

Meillä ei lapset sairastaneet juuri ollenkaan kun olivat kotihoidossa opiskellessani. Eihän sitä tietenkään voi ennustaa jos lapsi on sairauksille kovin altis, mutta päivähoito on oma riskinsä tartuntatautien kannalta.

 

ite kans opiskelen, kun minulla on kaksi pientä lasta 1v ja 2,5v ja olen raskaana alussa. koulua vielä jäljellä pitkästi, mutta tähän mennessä olen jaksanut ihan ok. Tehtävien teko jää kyllä yleensä iltoihin ja öihin. On rankkaa toisinaan. Mutta lomilla taas kerään energiaa seuraavaan opiskelujaksoon. Itse saan opintotukea kelalta, ketkä ovat oikeutettuja saamaan työkkäristä tukea? eikö se ole paljon parempi?

 

Minä opiskelen iltaisin ja satunnaisesti päivisin. Ei tunnu rankalta. Saan jopa hyviä arvosanoja =) Lapset 2,1,0.

 

Aloitin amk -opinnot, kun lapset olivat 1v, 3v ja 5v. Hyvin sujui ja valmistumisestakin on jo 3 vuotta.

 

Minä aloitan viikon päästä AMKopiskelun aikuispuolella ja lapset on 3v 2v ja 7kk ja kovin jo jännittää miten lähtee sujumaan Mut onneksi mulla on tasa-arvoinen mies ja hyvä tukiverkosto niin eiköhän onnistuta! Tsemppiä sulle kun päätöksesi teet!

 

Kiitos kaikille kun jaoitte kokemuksenne. Juuri näitä tarinoita halusin kuulla, kellä sitten mennyt huonommin kellä paremmin. Välillä vaan tuntuu, että onkohan hyvä päätös lähteä nyt opiskelemaan, mutta turha sitä on väistämätöntä tuonnemmaksikaan lykätä. Itselläni on kolme lasta 7,5 ja 1 vuotiaat ja mies vielä tukemassa ja hoitamassa kotia. Joten hyvät lähtökohdat opiskelulle mielestäni on. Tsemppiä teille muille opiskelijoille myös

 

Aloitin opiskelemaan kotona vauvan ollessa 3kk, nukkui 4h päiväunia, joten aikaa oli rutkasti Nyt poika on 9kk ja menee aikaisin illalla nukkumaan, joten siinä on aikaa hyvin lukea, jos ja kun jaksaa. Hyvin on mennyt, mitä nyt oma motivaatio vähän hukassa kun väsyttää, mutta eiköhän taas kevättä kohden piristy!

 

Olen kotihoidontuealla ja opiskelen avoimessa. Kunhan ei ainakaan aluksi hamstraa itselleen liikaa kursseja. Kun lapsi nukkuu voi vähän opiskella. Aion jatkaa näin vielä toisenkin (tulevan) raskauden ja lapsen jälkeen ja olenkin sitten tässä sivussa suorittanut ainakin puolet tutkinnosta

Eikös yli 25 vuotiaat saa työmarkkinatukea oma-ehtosesta opiskelusta? Saat reilusti paremmat tuet mitä kotihoidontuesta. Tulee lapsikorotukset ja opiskelukorotus. Kelasta kannattaa kysellä. Nämäkin on vähän tapauskohtasia kai.

 

Mä pidän mun lapsia vielä kohtuupieninä, joku voi olla toista mieltä.

Mutta valjastamalla koko suvun remmiin mukaan, eli tarpeen tullen hoitoapuna, lapset yökylässä, joku toinen vie/hakee hoidosta (esim työssäoppimisjaksojen aikana).
Aika paljon on tullut opiskeltua iltamyöhään ja yöaikaan, eli mies on hoitanut lasten iltatoimet ja iltasatujen luvut.

 

Mulla ainakin mennyt helposti ja jouhevasti. Aloitin yliopisto-opinnot, kun lapsi oli 2-vuotta. Nyt on kolmasvuosi menossa ja tälläkin hetkellä rustaan koulujuttua kasaan, lapsia tosin on nyt jo kaksi, 4,5 v ja 1kk. Mulla on tosin se etu, että meillä ei ole juurikaan läsnäolopakkoa luennoilla. Tekemättömistä tehtävistä saa mun osalta syyttää sitten ihan vain omaa laiskuuttaan, lapset ei juuri niihin vaikuta meidän osalta.

 

Kuntoutustuella voit opiskella jos sairauden vuoksi vaihdat alaa. Sitä kutsutaan ammatilliseksi kuntoutukseksi ja maksajana on joko kela tai eläkevakuutusyhtiö.