"Opiskella kyllä ehtii myöhemminkin, mut lapset kannattaa tehdä heti.."?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miksi ihmeessä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Eihän lapsille ole koskaan oikeaa aikaa, jos sitä alkaa kyttäämään. Ensin on opiskelut, sitten pitää hankkia vakituinen työpaikka, maksaa asuntolaina pois. Hups. Siinä vanhenivat munasolut.
 
[QUOTE="vieras";25503332]No jos oikeasti lapsia haluaa, niin tosiaan kannattaa ne nyt tehdä. 35v. ei ole mikään järki-ihmisen lapsenhankintaikä.[/QUOTE]

Miksi ei? Mun lähipiirissä lähes kaikki ovat hankkineet lapsensa vasta tuossa vaiheessa. Mikä tekee heistä ei-järki-ihmisiä?

Ainoastaan tiedän, että lapsenhankinta voi olla vaikeampaa (mutta ei lastenteko ole tärkein asia maan päällä, ainakaan järki-ihmisellä) ja tietyn iän jälkeen voi olla enemmän vammaisuutta, mutta 35 ikävuoden kohdalla määrät eivät ole nyt mitään järkyttävän isoja.
 
Jokainen tekee itse parhaaksi katsomallaan tavalla, tuskin on yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia. Tietysti vanhempana voi olla suurempi riski kärsiä lapsettomuudesta mutta toisaalta jos on sellainen asenne että niitä lapsia tulee tai sitten ei niin mikäs siinä. Sitäkin olen miettinyt että jos lastenhankintaa "lykkää" sinne valmistumisen jälkeiseen aikaan niin silloin voi käydä niin että että tutkintotodistus on taskussa mutta ei juurikaan työkokemusta ja sitten voi olla vaikeampi työllistyä kun työnantajat katsovat että kohta kuitenkin jäädään äitiyslomalle niin palkkaavat jonkun toisen. Siis tavallaan voisi kuvitella että olisi helpompi työllistyä jos ne lapset olisi jo tehty.
 
Itselle lapsettomuus oli iso pelko ja lähipiirissäkin runsaasti esimerkkejä siitä, että se lapsi ei välttämättä tulekaan just silloin kuin oli suunniteltu ja siihen "tekemiseen" saattaapi kulua aika kauan. Itse en myöskään halua lykätä lasten saamista sinne liki neljäkymppiseksi, jos ei ole pakko. Jos ongelmia raskautumisessa tulee, niin nuorena on paljon enemmän aikaa odotella tärppäämistä ja toisaalta aikaa vielä vaikka hoitoihin tai adoptioon tms. Kun ehdottomasti kuitenkin lapsia halusin.

No, me ehdimme opiskelumme opiskella ja pari vuotta olin töissäkin ja saimme esikoisemme 27-vuotiaina. Olisin ihan mielellään aikaisemminkin jo saanut lapsen, mutta miehenkin piti tietty kypsyä ajatukseen ja oli muitakin esteitä tuossa aiemmin. Puoli vuotta meni meillä yritykseen, vaikka ollaan näinkin nuoria, se on niin tuurissaan, mutta ikä kuitenkin lisää vaikeuksia tulla raskaaksi ja luulenpa että kroppa toipuu nuorempana paremmin :)
 
Jokainen tietysti tekee kuten haluaa, mutta minusta teillä olisi ihan järkevää hoitaa ensin opiskelut ja sitten vasta lapset (olettaen, että opiskelut ei vie 10 vuotta)
Ja vaikka jotkut kovasti yrittä pelotella, niin hyvin vielä ehditte.
Itse olin sinun ikäinen tavatessani mieheni. Silloin opiskelut oli molemmilla jo takana ja molemmilla jo vakituinen työkin. Ja silti halusimme ensin muutaman vuoden olla kahden, matkustella ja nauttia lapsettoman parin elämästä.
Ja hyvin ehdimme silti sen perheenkin perustaa.
Sain esikoiseni 33-vuotiaana, toisen 35-vuotiaana ja kuopuksen 39-vuotiaana ja joka kerta raskautuminen oli helppoa ja raskaudet meni hyvin.
 
Tärkeintä tässä on minusta se, että jokainen päättää omasta elämästään ihan itse. Lisäksi kannattaa muistaa, että ikä ei todellakaan ole ainoa syy alentuneeseen hedelmällisyyteen.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Miksi ei? Mun lähipiirissä lähes kaikki ovat hankkineet lapsensa vasta tuossa vaiheessa. Mikä tekee heistä ei-järki-ihmisiä?

Ainoastaan tiedän, että lapsenhankinta voi olla vaikeampaa (mutta ei lastenteko ole tärkein asia maan päällä, ainakaan järki-ihmisellä) ja tietyn iän jälkeen voi olla enemmän vammaisuutta, mutta 35 ikävuoden kohdalla määrät eivät ole nyt mitään järkyttävän isoja.
Sanoin, jos oikeasti lapsia haluaa. Jos ei ole niin väliä, eikä riskejä pelkää, niin se on sitten ihan sama. Terveydenhuoltohenkilöstö toki tykkää, jos eivät kaikki odottajat olisi seulonnoissa ramppaajia ja diabeetikoita.
 
Meidän tuttavapiirissä lähes kaikki ovat myöskin hankkineet esikoisen lähempänä 35-vuotiaana. Oikein tyytyväisiä ovat tähän ratkaisuun.

Me oltiin tosin nuorempia.

Samoin. Kaikki heista raskautuivat helposti ja toipuivat hyvin, tunsin itseni hyvin nuoreksi aidiksi saadessani esikoiseni 33-vuotiaana :). Joten kasittaakseni ongelmat lisaantyvat vasta lahelle neljaakymppia lahestyttaessa?
 
Lisäyksenä vielä, että yliopistossa opiskelu joustaa pikkulapsiaikana huomattavasti enemmän kuin työelämä.

Niinhän sitä voisi helposti kuvitella;) Pitänee paikkansa tietyillä aloilla. Meillä asia ei kuitenkaan mene ihan noin. Kuten jo mainitsinkin, todella iso osa opiskelusta on läsnäolopakollista harjoituksineen.

aJa niillä kursseilla, joilla ei ole läsnäolopakkoa, olisi ainakin todella suositeltavaa olla läsnä. Pystyyhän niitä sitten itsekseenkin opiskelemaan, mutta se on huomattavasti työläämpää ja vaikeampaa.
 
[QUOTE="tyty";25503623]Tärkeintä tässä on minusta se, että jokainen päättää omasta elämästään ihan itse. Lisäksi kannattaa muistaa, että ikä ei todellakaan ole ainoa syy alentuneeseen hedelmällisyyteen.[/QUOTE]
Ei ainut, mutta tärkein.
"Vuosina 1965–1988 tehtyjen tutkimusten perusteella American National Bureau of Health Statistics –virasto on vahvistanut havainnon, että nopein yhden vuoden aikana tapahtuva hedelmällisyyden aleneminen tapahtuu 35 vuoden iässä. Kussakin tutkimuksessa 12 kuukauden raja-arvoa pidettiin hedelmättömyyden mittarina, ja kaikissa tutkimuksissa kävi ilmi, että yli kolmasosa yli 35-vuotiaista naisista ei onnistunut tulemaan raskaaksi vuoden sisällä. 35 vuoden ikä on siis raja, jonka ylittämisen jälkeen lisääntymistoiminnot heikkenevät pysyvästi."
 
[QUOTE="vieras";25503657]Sanoin, jos oikeasti lapsia haluaa. Jos ei ole niin väliä, eikä riskejä pelkää, niin se on sitten ihan sama. Terveydenhuoltohenkilöstö toki tykkää, jos eivät kaikki odottajat olisi seulonnoissa ramppaajia ja diabeetikoita.[/QUOTE]

Minulle ainakaan ei ole np-ultran lisäksi tehty mitään ylimääräisiä seuloja (eikä niitä ole ehdotettukaan muiden kuin nuorimman kohdalla, jolloin kieltäydyin). Myöskään rd:tä ei ollut yhdessäkään raskaudessa.
Ja olen ollut 33-, 35-, ja 39-vuotias lapseni saadessani.
 
[QUOTE="aapee";25503661]Niinhän sitä voisi helposti kuvitella;) Pitänee paikkansa tietyillä aloilla. Meillä asia ei kuitenkaan mene ihan noin. Kuten jo mainitsinkin, todella iso osa opiskelusta on läsnäolopakollista harjoituksineen.

aJa niillä kursseilla, joilla ei ole läsnäolopakkoa, olisi ainakin todella suositeltavaa olla läsnä. Pystyyhän niitä sitten itsekseenkin opiskelemaan, mutta se on huomattavasti työläämpää ja vaikeampaa.[/QUOTE]

Kauanko ne opiskelut vielä kestää ja onko niiden jälkeen tarkoitus vielä etsiä paikkaansa työelämässä?

Jos ei tuohon hirveästi vuosia mene eikä vielä ole edes vauvakuumetta häiritsemässä niin suorita ihmeessä ne opinnot loppuun ensin.
 
Mä olen todella tyytyväinen, että tein graduni ENNEN muksuja. En olisi jaksanut tehdä hommia loppuun enää näiden kahden ipanan kanssa eli ainakin olisi tullut todella pitkä tauko (joka ei taas myöskään sen opiskelun kannalta ole mitenkään päin hyvä juttu).

Lisäksi olet aivan oikeassa. Olen monesti miettinyt, että paljon kivempi näiden kanssa nyt on olla ja tehdä, kun ei tarvitse joka penniä niin tarkkaan laskea. Kun on jo ammatti, töitä ja vähän sitä rahaakin. Pystyn hyvin elättämään itseni ja omani, mikä on myös mulle tärkeää. Minusta jokaisen tulee tehdä lapsia tasan niin monta kuin pystyy elättämään kunniallisesti. ...ja taas opintotuilla tuohon ei kyllä välttämättä pysty. ! Ainakaan sillä tasolla kuin itse haluan ! (huutomerkit siksi, että korostan tämän olevan MUN mielipide. Jokaisella toki oikeus omaansa.)
 
[QUOTE="aapee";25503661]Niinhän sitä voisi helposti kuvitella;) Pitänee paikkansa tietyillä aloilla. Meillä asia ei kuitenkaan mene ihan noin. Kuten jo mainitsinkin, todella iso osa opiskelusta on läsnäolopakollista harjoituksineen.

aJa niillä kursseilla, joilla ei ole läsnäolopakkoa, olisi ainakin todella suositeltavaa olla läsnä. Pystyyhän niitä sitten itsekseenkin opiskelemaan, mutta se on huomattavasti työläämpää ja vaikeampaa.[/QUOTE]

Ihan totta, että riippuu alasta. Meillä onneksi läsnäolopakko on vain kielissä ja labroissa.
 
Jos kokee yliopisto-opiskelun uuvuttavana jo ilman lapsia, niin todellakaan ei kannata lapsia alkaa sitten tekemään. Aika paljon rankempaa nimittäin on se :D

Itse tein gradun vauva kainalossa ja voin sanoa että sen parempaa motivaatiota en olisi saanut. Olisi voinut jopa jäädä koko tutkinto roikkumaan ilman vauvaa. Kukin arvottaa elämänsä tavallaan.
 
Jos lapsia tekee, ei tule opiskeltua kuin pakollisen verran. Eli oikeesti kyl kannattaa eka opiskella siksi miksi haluaa ja sit tehä ne lapset tai jää vain haaveiluksi ne unelma-ammatit!!!

Tietty ehtiihän sitä sit opiskella kun lapset on isoja,mut onko kiva sit tehä 15-20 v työtä mitä ei haluis?
 
Jos lapsia tekee, ei tule opiskeltua kuin pakollisen verran. Eli oikeesti kyl kannattaa eka opiskella siksi miksi haluaa ja sit tehä ne lapset tai jää vain haaveiluksi ne unelma-ammatit!!!

Tietty ehtiihän sitä sit opiskella kun lapset on isoja,mut onko kiva sit tehä 15-20 v työtä mitä ei haluis?

Mä en nyt kyllä allekirjoita tätä. Lapsen saaminen oli ainakin mun elämässä se käännekohta, joka potki mua persuksille lähtemään opiskelemaan ja tavoittelemaan parempaa.
 
No ainut syy mikä mulle tulee mieleen on biologinen. En tiedä minkä ikäisenä olet suunnitellut lapsia hankkivasi, mutta itse en uskaltaisi odottaa kovin pitkälle yli kolmekymppiseksi. Toki minulla asiaan vaikuttaa se että olen lapsettomuushoidoissa tällä hetkellä. Minullakin opinnot ovat kesken mutta silti haluan lapsen nyt. Olen kuitenkin sitä mieltä että tämä on jokaisen oma valinta, mutta monet ei nykyään oikeesti ajattele ollenkaan sitä vaihtoehtoo että mitä jos niitä lapsia ei just sitten tulekaan kun halutaan. Ja vanhemmilla ihmisillä voi olla vielä semmonen stereotyyppinen kuva että kun kerran on naimisiin menty niin niitä lapsiakin sitten pitäis tulla ja jos ei tule niin outoo on. Itse ainakin olen tähän törmännyt kun meille ei tosiaan niitä lapsia ole tullut.
 
Jos lapsia tekee, ei tule opiskeltua kuin pakollisen verran. Eli oikeesti kyl kannattaa eka opiskella siksi miksi haluaa ja sit tehä ne lapset tai jää vain haaveiluksi ne unelma-ammatit!!!

Tietty ehtiihän sitä sit opiskella kun lapset on isoja,mut onko kiva sit tehä 15-20 v työtä mitä ei haluis?

Tai voi opiskella silloin kun lapset on pieniä. Mielestäni kuulostaa loogisemmalta lähteä heti kun saa lapset päivähoitoikään (tai muuten hoidon järjestettyä, joskus jopa sen kotihoidon aikanakin) lähteä opiskelemaan sitä unelma-ammattia kuin palata ensin johonkin työhön mistä ei pidä siksi 15-20v ja ruveta sitten vasta opiskelemaan.

Mutta siis ihmiset on erilaisia. Jollekin sopii hyvin lasten ja opiskelun yhdistäminen ja ehkä kaipaavatkin perhettä jo nuorina, samalla kun toiset taas haluavat ensin opinnot loppuun. Kannattaa kuunnele sitä omaa tunnetta.
 

Yhteistyössä