On meitä varmaan paljonkin
Itse olen nyt jo päättänyt opintoni (ainakin tällä erää, koskaanhan ei voi tietää musta ikiopiskelijasta), mutta ennen esikoisen syntymää mulla oli tilanne se, että olin tehnyt käytännöllisen puolikkaan lopputyöstäni, ja kirjallinen osuus (graduun rinnastettava maisterintutkielma eli ei kuitenkaan mikään parin opintopisteen pikkujuttu) loisti täydellisellä keskeneräisyydellään. :/ Kyllä kävi mielessä moneen kertaan, että helpompi olisi toki ollut yrittää valmistua ennen lapsen syntymää
mutta toisaalta sain vähän sitä perspektiiviä väliin jääneiden muutaman kuukauden aikana, ja lisäksi oppilaitoksessani tilanne muuttui siten, että sain lopulta parempaa tukea kuin olisin saanut siinä tapauksessa, että olisin rutistanut työn kasaan aiemmin.
Niin kuin joku sanoikin, oli ainakin mulle tosi hyvä olla joku muu juttu lapsenhoidon ohella: mulla meinasi lapsen synnyttyä pukata kunnon ahdistus päälle, ennen kuin tajusin ottaa jälleen kiinni opinnoista, se auttoi. Lapsi oli kuitenkin silloin niin pieni vielä, että ei tuntunut kivalta eikä luontevalta laittaa häntä toisten hoiviin siksi aikaa, kun yritin parhaani mukaan keskittyä kirjoittamiseen. Jos mulla ei olisi lopputyön toinen osa ollut tehtynä kauan aikaa sitten ja siksi pakko saada kirjoitus valmiiksi mahd pian, olisi siis varmaan ollut parempi pitää hiukan pidempi tauko - ja huolehtia siitä, että homma olisi hyvin organisoitu, siis joku tietty päivä viikossa opiskeluun eikä onnetonta jahkaamista aina silloin ja tällöin.
Tämmöisiä mietteitä - siis pidin jonkun verran vaikeana yhdistää itsenäistä kirjoitustyötä ja lapsenhoitoa, mutta opintoja ja opiskelijoita on monenlaisia. Lisäksi mahdollisia lapsenhoitajia on erilaisia, mulle lähes ainoa vaihtoehto usein oli anoppi, ja tuntui aina vähän kiusalliselta pyytää häntä.