ekasta toivoin poikaa, poika tuli, toisen odotuksessa olin ihan varma, että tyttöä odotan (poikaa toivoin) ja poika tuli. Kolmannen odotuksessa toivoin poikaa, jotenkin poikien maailma tuntui itselle tutummalta, sukupuolta ei saatu varmuudella selville, tyttö veikattiin, mutta kätilö sanoi että poikakin voisi olla. Ton ultran jälkeen olin pettynyt, toivoin kovasti poikaa. No missään vaiheessa ei saatu sukupuolta selville, joka oli sitten lopulta aika hauskaa arvuutella, kumpi nyt tulee ja voi mitä sain, pienen suloisen mustatukkaisen peikkotytön, suloisimman mitä maa päällään kantaa, en hetkeäkään sekuntíakaan ollut synnytyksen jälkeen pettynyt, että en kolmatta poikaa saanut, vaan tuli 100%varmuus että tyttö meille pitikin tulla. Mies sekosi tytöstä (oli toivonut raskauden ajan tyttöä) samoin sukulaiset, kun tähän ikäluokkaan on syntynyt 5 lasta,joista vain yksi tyttö, tämä meidän pieni prinsessa.
Luulen, että minun poikatoiveeni, oli vähän kapinaakin sukulaisia kohtaan, kun kaikki jo kakkosen odotuksesta asti olivat toivoneet tyttöä, lapsellista tiedän, mutta kakksopojan ristiäisissä tuli kommenttia, että kai te sen tytönkin teette ja anoppi tokaisi, että pitäisikö sitä pyytää xxx:ää tekemään tytön, kun te ette osaa jne. Jotenkin tuli toisen pojan puolesta tosi paha miele, kun meille oli kuitenkin herranjestas syntynyt terve ja elävä poikavauva, niin monelle tuntui se sukupuoli olevan se juttu
Itse kuitenkin aina sydämmessäni olen toivonut että tulisi elävä ja terve vauva, jonka saisi kasvattaa aikuiseksi terveenä. No nyt meillä asustaa kaksi poikaa ja niiden sisko, yhdestäkään en luopuisi, vaan kaikki ovat tasan yhtä rakkaita sukupuolesta viis. Ainut mitä sitten pelkäsin tytön saamisen jälkeen, ettei meidän keskimmäinen jää tytön varjoon, kun esikoinen on tietenkin sukulaisille se ensimmäinen, tuli sukulaisten puolelta, kauan odotettu kuopustyttö, mutta onneksi pelkoni oli turha.