Ootte varmaan ihan täys näitä eroamisjuttuja, mut silti...

[lapsilaala]

Eli te jotka olette eronneet, oliko se vaikeaa? Miten saitte itsenne koottua kaiken edessä tekemään ratkaisunne? TUnnen olevani jotenkin niin heikko. En varmaan rakasta miestäni enää niin paljon, että tuntisin olevan onnellinen. Poislähteminenkin on vaan hankalaa. Tuntuu, kuin maailmankaikkeus paiskaisi ovet nenän edestäni kiinni, ja kaikki pakottaa itse ottamaan itseäni niskasta. Ahdistaa, että en saa ystävystyä muiden miesten kanssa, koska se voi johtaa vaikka suhteeseen. Haluan vapautta, ja tutustua ihmisiin. Olen jauhanut tätä samaa itselleni ja kavereille niin kauan. Nyt varmaan alan jauhamaan tätä miehelleni.

 

[astrolabe]

Miksi ystävyys johtaisi suhteeseen? Miksi et voi olla vapaa ihminen parisuhteesta huolimatta, siis elää nähden kavereita (sukupuolesta riippumatta) yms.?

 

[aloitt]

No sitä mietin itsekin. Ei se tuolle miehelle vaan tunnu sopivan. Heti alkaa ahistus. Tosin saatan itsekin ihastua niin herkästi muihin miehiin, varsinkin jos ne flirtailee ja ovat viehättäviä. Tämäkin vaan kertoo omasta parisuhteen tolasta, et kaikki ei oo ihan ok. En mä vaan pysty rakastumaan mun nyk. mieheen yhtään uudelleen, kun takaraivossa paukuttaa vaan tunne, et pitäis erota. Tää on niin hullua!!

 

["vieras"]

Oletteko keskustelleet miehesi kanssa asiasta?

 

[sekopo]

siinä vaiheessa, kun omassa takaraivossa alkoi takomaan ajatus eroamisesta niin se oli lopun alkua. Vaikeaa se eroaminen oli 7 vuoden yhteiselon jälkeen ja monet itkut tuli itkettyä puolin ja toisin. Tunteet ei todellakaan ollut kaikki pois kuolleet, mutta en ollut ollut kunnolla onnellinen pariin vuoteen ja usein mietin että tässäkö tämä nyt oli? Tätäkö se loppu elämä nyt on? Erosta on nyt kulunut 2 vuotta ja meistä molemmat on nyt onnellisesti uudessa pari suhteessa. Olemme erostamme puhuneet jälkikäteen ja molemmat olimme sitä mieltä, että päätös oli oikea vaikka silloin vaikealle tuntuikin. Nyt olen Onnellisempi kuin ikinä ja rakastan nykyistä miestäni lähes sokeasti. Hän on minun elämäni mies ja nyt meille on tulossa lapsi, joka on molemmille ensimmäinen :heart:

 

[Morrigan]

Ei se helppoa ollut/ole. Mutta jostain se voima ja rohkeus loytyy. Eraana paivana olin aivan varma, etta nyt riittaa. Alitajunta oli kylla tyostanyt juttua jo pitkaan. En vain enaa rakastunut puolisooni uudelleen ja uudelleen, kuten aiemmin. 18 vuoden historia ei minnekaan katoa.

Kun paatos oli tehty, asiat alkoivat rullata itsestaan. Suunnilleen kuukausi on selvitelty asioita ja tehty jarjestelyja, mutta olo on helpottunut.