Ootko kateellinen luonne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja umbrella-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

umbrella-

Aktiivinen jäsen
01.03.2006
8 489
1
36
Mä en nuorempana osannut kadehtia ketään ja viime vuosina taas en vaan ole nähnyt mitään syytä kateudelle, oon ollu tyytyväinen siihen mitä mulla on. Mutta tällä hetkellä taas tuntuu, et kadehdin ihan kaikkia. Näin alas sitä joskus voi ihminen vajota :(
 
En mielestäni ole kateellinen.
Kadehdin ainoastaan joskus niitä, joilla on mahtava lapsuudenperhe, siis hyvä turvallinen lapsuus ja nyt aikuisena lasten isovanhemmat auttavat lasten hoidossa ja välittävät myös muutenkin, siis ihan maksavat harrastuksia tai isompia vaatteita kuten ulkoilupuvut, jos vanhemmilla tiukkaa. Mutta tämän tiedostan ja myönnän ja harvoin on niin rankkaa lasten kanssa, että kadehdin tukiverkollisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En mielestäni ole kateellinen.
Kadehdin ainoastaan joskus niitä, joilla on mahtava lapsuudenperhe, siis hyvä turvallinen lapsuus ja nyt aikuisena lasten isovanhemmat auttavat lasten hoidossa ja välittävät myös muutenkin, siis ihan maksavat harrastuksia tai isompia vaatteita kuten ulkoilupuvut, jos vanhemmilla tiukkaa. Mutta tämän tiedostan ja myönnän ja harvoin on niin rankkaa lasten kanssa, että kadehdin tukiverkollisia.

Nuorena kadehdin joskus myös samaa asiaa toisilta. Hyviä vanhempia/kotia. ei silti estänyt olemasta ystävällinen näille kavereille mutta joskus toivoin itselleni samaa.
 
Mä oon katellinen kaikille niille äideille, joiden miehet vievät lapsia turuille ja toreille. Mutta en mä jaksa rypeä katkeruudessa, vaan yritän nähdä hyvät puolet omassa elämässäni.
 
Olen aina kadehtinut ja kadehdin edelleen 32-vuotiaana! Kaikki asiat hyvin, no, se lapsi puuttuu, mutta on hyvä mies ja parisuhde, ihana koti, turvattu talous, arvostettu ammatti, josta nautin, lupaava ura, matkustelua ja kesämökki tekeillä jne. Katetsu on minulle voimavara, joka pistää yrittämään vielä enemmän!
 
En minä mielestäni ole kateellinen luonteeltani, mutta olen minä toisinaan hetken kade jostain, yleensä melko vähäpätöisestä asiasta vieläpä. Mutta minä en koe sitä millään muotoa hyvänä tunteena, ainakaan minua se ei reipasta yhtään :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
En minä mielestäni ole kateellinen luonteeltani, mutta olen minä toisinaan hetken kade jostain, yleensä melko vähäpätöisestä asiasta vieläpä. Mutta minä en koe sitä millään muotoa hyvänä tunteena, ainakaan minua se ei reipasta yhtään :D

saako peesata, kun just olisin noin kirjoittanut. :D
 
Yleensä olen iloinen jos esim. naapureilla menee hyvin.
Meillä on oma pieni koti, ihana perhe ja lapset ja en koe tarvitsevani materiaa minkään vertaa.
Minulle aika on tärkeämpää, työn mielekkyys, omien lasten kanssa vietetty aika.
Harmittaa vaan, kun sitten itse kohtaan kateutta kotiäitiydestä, vaikka meidän elämäntyylillä (ei osteta mitään koskaan vain vähän ruokaa) kuka vaan pystyisi olla kotona.
 

Yhteistyössä