****OoOoO HUTIKUUN HELMET 2012 ELOKUUSSA OoOoO*****

Misteli, esikoisen kanssa todettiin ahdas lantio, kun ei meinannu tulla ulos eikä laskeutua. Eli ei voinut todeta kuin kuvilla.

Esikoisella paranin nopeasti, haava ei kipuillut ja parani tosi hyvin. Kuopuksen kanssa sitten olin kipeempi, hakaset veti haavaa niin, että tulehtui. Kipulääkitystä en saanut kuten olisin toivonut ja sain ekalla kerralla. Mutta muuten tulin kuntoon aika nopeasti.

Kyllähän ne sanoo, että mitä ennemmän sektioita niin sitä kauemmin kestää kuntoutus ja haava pitenee koko ajan.
Kiinnikkeiden vaara on ja se asia saa kyllä nousemaan sängystä ja liikkumaan

 

misteli Itekki sanoin th:lle että onko pakko mennä rasitukseen, jos mittailen kotona, nii sano että on, koska tarvivat synnärille diagnoosin, ja se menee rasituksen kautta. ttä varaudu siihen että sunki pitää mennä sinne.

 

mymosa Ai sullekin on tehty sektio! Kuinka kauan väliä sulla oli esikoisen ja toisen kanssa? Mulla on nyt vuosi esikoisen sektiosta ja nyt sitten olen raskaana. Vuosihan on se suositus ainakin täälläpäin, mutta eihän kaikki sitäkään odota.
Itse haluaisin KOVASTI alatiesynnytyksen. Minulle tehtiin tosiaan kiireellinen sektio vakavan ja äkillisen raskausmyrkytyksen sekä yllätysperätilan vuoksi. Toivuin kyllä sektiosta siis nopeasti, mutta silti uskon, että alatiesynnytyksestä toipuminen (mikäli on suht normaali) toipuu mieljoona kertaa aikaisemmin. Inhosin olla hereillä leikkauksessa ja epiduraalin laitto oli kamalaa... ällöttävää oli, kun kipupumppu meni selkäytimeen kaks päivää..olisin heti halunnut sen irti. Oli inhaottava olla letkuissa!!!
Haluaisin ehdottomasti mieluummin, että nukutettais...vaikka sitähän ne ei tee. Ja haluisin kipulääkkeet piikillä! Mulla oli kolmantena päivänä ihan järkky kipu haavassa, kun kipupumppukin oli pois, mutta en saanut kuin buranaa tai panadolia...huoh...
Myös imetys oli varmasti monta kertaa hankalampaa kuin normaalisti, koska asennot olivat rajoitteiset alussa. Haavakin oli kipein silloin kun nousi sängystä ylös. Kyyneleet vaan valui silmistä, kun monta kertaa yössä nousin kipeän haavan kanssa pystyyn imettääkseni..miljoona tyynyä syliin...ja sitten viel tissit huusi hoosiannaa...huhhuh! Mutta kyllä sitä vaan selvii kaikesta, kun on tommonen ihana pieni tsemppari!
Jännityksellä nyt odottelen miten tän raskauden kanssa käy... joudunko sektioon... tuleeko raskausmyrkytys.... onko vauva perätilassa.... jne. Mullahan arvioitiin siis neuvolassa ihan väärin se tarjonta. Kaks päivää ennen sektiota neuvolalääkäri oli vieläkin sitä mieltä, et jooooo pää tuntuu täällä alhaalla jo jne. ei sit ihan ollutkaan niin... ja leikkurissa sanottiin, että on siis ollut koko ajan perätilassa. Joten tällä kertaa kyllä haluan, että tarjonta varmistetaan ultralla!
Pelkopolille aion sitten jossain vaiheessa mennä jutustelemaan.. kunhan vain tämä rakkaus pysyy kyydissä!:heart:

 

Sokerirasituksesta.... Mun mielestä täälläpäin pitää kaikki yli ööö olikohan se 25v. mennä sokerirasitukseen nykyään!

ON: Heikottaa. Mä oon täällä puunannut esikoisen synttäreitä varten ja puhallellut Hello Kitty -ilmapalloja naama punasena... Pari päivää juhlia edessä...huuuuuuuuuh! No ONNEKSI ne on nyt, eikä parin viikon päästä. Mikäli ensimmäistä raskautta seuraa tämä toinen, niin suurimmat pahoinvoinnit ja väsymys on edessäpäin vielä!

Olemme myös lähdössä etelään lomalle lokakuun puolivälissä... onko kellään kokemusta lennoista raskaana? Eihän siitä voi olla mitään haittaa?

Chamon ja Nasu 4+6

 

vauvahaaveita ei ne voi mihinkään hoitoon pakottaa, että kieltäydyn kyllä kohteliaasti en suostu kyllä menemään oli mikä oli !

Chamon Monissa paikoissa kaikki jo joutuu sokerirasitukseen..tai kutsun saa.. ainiin ja lennoista vielä..moni ystävä lentänyt raskaana mutta 20 viikkojen jälkeen se on pieni riski ja riippuu myöskin paljon raskaudesta onko vaikea raskaus ym. mulla esim ei suositeltu lentoja jo aika aikaseen

mä käyn juuri nimiä läpi..onko teillä tiedossa sivustoja jossa vanhoja nimiä, luontoaiheisia nimiä, kansainvälisiä nimiä ym.. eikä niitä ekoja kun tulee aina kun googlettaa..mulla oli viimeksi yksi sivusto mutta oon sen kadottanut :/

 

misteli83 Kiitos vastauksesta... meillä se reissu ajoittuis niin, että olis rv11... pitää viel kysellä sitten varhaisultrassa ja neuvolassa...
Arvatkaa muuten....pidätte mua varmaan tosi ilkeenä...mutta mä ajattelin soitella neuvolaan joskus rv6+ ja sanoa, että en tiedä koska olen tullut raskaaksi..et jos sit sais lähetteen varhaisultraan! Jos ei niin sit mennään yksityiselle....

Chamon ja Nasu 4+6

 

chamon hahaha et oo varmaan ainut mä kyllä varasin jo neukun ja sain sen 6.9 varasin jo ennen kun edes tein plussatestiä!! DD

 

Mä käyn kuitenki sen rasituksen, koska se on myös vauvan eduksi
Mulle tehtiin kuopuksesta kiireellinen sektio, ja esikoinen tuli alakautta, mutta synnytys kesti 28h...saa nähä mitä tästä sit tapahtuu

 

misteli83 Vai JO ennen plussausta! Taisit olla varma asiasta!

vauvahaaveita Näitähän toki voi puida sitten lähemmin, kun keväämmälle päästään! Mutta teki vaan mieli kysyä, että kumman valitsisit nyt jos saisit itse päättää? Kummasta toivuit nopeammin?

 

Normi synnytyksen varmaan valitsisin, mulla ainaki toipuminen nopeempaa. Ku leikkaus jouduttii tekee nii sillon ei saa vauvaa edes rinnalle, joutuu monta tuntia olemaan heräämössä, ja ku osastolle pääsee nii päivään ei saa edes sängystä nousta, vessassa kävin hoitajan kans sinä iltana. Mulla oli katetri siihen asti.
Ja kotona oli vaikeaa, kun ei saanu nostella vauvaa painavempaa..ja mulla oli 1,8v tyttö kotona oottamassa. Ja toisekseen mulla tulehtu se haava. Ja heräämössä mulle laitettii kipupumppu, joka asennettii väärin....kaikki lääke meni suoraan käteen joka turpos kaksinkertaseksi, eikä siis auttanu kipuihin....

Tosin, mä pelkään synnytyskipua..siinä suhteessa sektio on helpompi.

 

Voi kuulkaa miten paljon mielummin minäkin sen alaltiesynnytyksen valitsisin..

Mutta kun ei ole vaihtoehtoja..

 

vauvahaaveita Sitä mäkin oon miettinyt, että nyt olis kurjempaa vielä ennestään se sektio, kun on sitten tämä rakas esikoinenkin!:heart:

mymosa Niin, aina ei ole vaihtoehtoja! Ja saa nähdä tuleeko itsellä olemaan tässäkään vaihtoehtoa... viimeksi ei siis todellakaan ollut vaihtoehtoa edes! Se myrkytys oli niin pelottava, kun oli verenpaineet niiiiiiin korkeella...120/200... ja kesti mooooooonta viikkoa, että ne laski normaaleiks. Koskaan ei ole ollut mitään verenpaineongelmia, joten pelkäsin, että joudun aloittaan lääkityksen. Kaikki nää jännittää taas... mutta toisaalta tuntuvat vielä niin kaukaisilta! Ja vaikka sektioon joutuisinkin niin ei se sitten auta. Ainakin nyt tietäis mitä siinä tehdään ja mitä tapahtuu!
Ja on se jännä miten aika kultaa muistot! Ja miten tärkeitä ja rakkaita vauvat on! Ja miten voikaan jo rakastaa niin paljon tuota ihan pikkiriikkistä asukkia... niin paljon, että on kaikkensa valmis tekemään sen edestä!:heart:

 

Itse olin tosi kipeä alatiesynnytksen jälkeen. Repesin pahasti,eppari jouduttiin leikkaamaan ja tikkejä tuli tosi paljon useaan kerrokseen. Ensin tikkasi kätilö, sitten vielä lääkäri. Synnytys jouduttiin vielä käynnistämään, ensin pillereillä, sitten puhkaistiin kalvot ja sitten laitettiin tippa. Istua ei tarvinnut kolmeen viikkoon sen jälkeen, sairaalassa itkin kun piti kävellä suihkuun kun sattui niin jumalattomasti. Makaaminenkin sattui älyttömästi, samoin pesulla käyminen ja vessassa käynti. Ihana pieni prinsessamme oli vielä päättänyt tulla maailmaan kasvot edellä, ja kätilö sanoikin että jos tyttö olisi ollut vähänkään isompi niin ei olisi alakautta ulos mahtunut. Silti toivon että pääsen taas synnyttämään alakautta, pelkopolilla täytyy kyllä käydä juttelemassa. Tuo haava epparissa tuntuu vieläkin ilkeältä jos olen kyykyssä tai istun jotenkin pahasti. 4 kk tapahtuman jälkeen kävely ei enää sattunut. Sektio on varmasti ainakin helpompi, mutta myös kivuttomampi, mutta en sitä silti missään tapauksessa toivo.

Kerroin muuten tänään mun äidille tulevasta perheenjäsenestä. Sille tuli ihan kyyneleet silmiin ja halasi mua. Ja meidän äiti ei muuten todellakaan ole mitään lempeintä sorttia, meillä ei halata saati näytetä tunteita. Ihana reaktio, tuli niin spontaanisti kun ei yhtään osannut aavistaa

Mulla on tunteet ihan hirveän pinnassa. Perjantaina kun ajelin töihin Nova jakoi huomioliivejä johonkin kouluun ja mua rupes hirveesti itkettää. Ajelin sit ihan kyyneleet silmissä liikuttuneena

Kohta täytyy taas kuunnella :heart: -ääniä.

-Linn ja Salamatkustaja 8+6 (huomenna POKS!)
p.s pahoinvointi helpannu aika paljon

 

Misteli83 juu, oikein sopivalla ikäerolla nämä tulevat =) Mä en ollut kovinkaan aktiivinen tammikuisissa mut tuli vaan mieleen et jos sullakin on 7kuinen siellä kotona niin voi olla et ollaan palstailtu jo heitä odottaessamme =)

Mammavaatteista mulla on tälläkin hetkellä jalassa h&m:n 10euron legginsit joita olen käyttänyt molemmissa edellisissäkin raskauksissa ihan tauotta. Mielettömän mukavat, ei kiristä eikä purista, menee hameiden tai shortsien kanssa syksyllä ja talvellakin tulee leudommalla kelillä käytettyä esim. villahameen kanssa =)

Sokerirasitus kun mulle tehtiin 2006 niin join sitä "colan makuista" ja vuonna 2010 join sellasta kirkasta sokerilientä ilman väriä/makua/hajua. Sokerirasitus tehdään varmasti myös tässäkin raskaudessa, nähtäväksi jää mitä tälläkertaa mulle tarjoillaan =) Onko ne muuten paikkakuntakohtaisia eroja vai onko ne vaihtanut juomia ihan jokapuolella suomea samaan tahtiin? Se sokeriliemi meni mulla helpommin alas kun "cola" jota oksensin koko loppupäivän..

Varhaisultrassa kävin ekaa kertaa eli ei ole kokemusta kun tästä yhdestä joka tehtiin alateitse rv 7+1 ja hienosti näkyi tässä vaiheessa jo syke =)

Mieliteoista: mun tekee kokoajan mieli vetää jotain hiilaripitoista.. vaikka lapsen sokerista mysliä, vaaleeta leipää, jukurttia yms. ei tee vähääkään mieli salaattia tai hedelmiä mitä normaalisti syön ja joita nytkin yritän väkisillä edes vähän napostella.
Turvotus on ihan järkyttävää!

Väsymys vaivaa urakalla mut ihanaa olla nyt äitiyslomalla.. vaikkei tää aina lomalta tunnukaan kahden lapsen kanssa aamupahoinvointeineen yms. mut mä ainakin saan ottaa päikkärit lasten kanssa samaan aikaan aina kun se tarpeelliselta tuntuu! Oon kahden edellisen raskauden aikaan ollut ihan viimeisille viikoille asti kolmivuorotyössä ja niin loppu kun olla ja saattaa.. nyt mä nautin kun saan nukkua yöni ja ottaa päivälläkin tarvittaessa edes tirsat!

Synnytyksistä Esikoisen synnytys oli kivuliaampi mutta silti aika helppo alatiesynnytys. Kakkonen tulikin sitten todella nopeesti ja helposti alateitse, oli kivunlievitys kohdallaan kun meni niin kevyesti koko homma ja olin seuraavana aamuna jo ihan kunnossa kaikinpuolin =) MUTTA SILTI mä jännitän sitä miten tän kolmannen synnytys sitten taas sujuu...

Avokado 8+2

 

Linn Ikävää, että sulla on ollut inha synntyskokemus. Tiedän myös muutaman tutun, joilla on ollut hidas toipuminen!
Mulla ei itsellä tokikaan ole kokemust alatiesynnytyksestä, mutta en sanois, että sektio olis kivuttomampi tai helpompi. Tai joo, varmasti itse toimenpide. Siinä lystissähän menee ehkä 2min. Mutta on se toipuminen ihan ennalleen tosi hidasta jokatapauksessa! Koko loppuelämän on se arpi tuossa ja menee vuosia, että kaikki hermot ja tuntoaistit yms. palais normaaleiksi jne. Mutta mä uskon, että hiukan vaikuttaa sekin sektiokokemukseen onko se suunniteltu, hätä vai kiireellinen tai onko sen valinnut itse...

Nyt kattomaan telkkaria ja syömään jotain herkkuja....taas... päivisin ei maistu oikeen mikään ja sit illan tullen voisin vetää vaiks 5 pizzaa tms.! :O

Chamon ja Nasu 4+6

 

Itse kävin myös sokerirasituksessa viime raskaudessa. Täällä päin kaikki 25v täyttäneet siihen joutuu. Mut tosin laitettiin siihen vasta joskus 30+ raskausviikoilla. Keskimmäisestä arvosta pomppasin. Loppuraskauden kotona mittailin arvoja ja ruokavaliolla pysy arvot kunnossa. Vuonna 2009 oli sitä kolanmakuista litkua täällä päin juotavana. Ihan hyvinhän tuo meni alas.
Esikoinen oli syntyessään 4 kilonen ja mietin johtuko tuosta raskausdiabeteksesta. Tosin ite oon ollu syntyessäni yli 5 kilonen eli voi olla myös perintötekijöistä johtuvaa. Ken tietää. Synnytys oli kuitenki helppo ja kesti vaan 4 tuntia. Siitä jäi tosi hyvät fiilikset. Taisimpa jo synnärillä lapsi vastasyntyneenä sylissäni alkaa puhumaan pikkusisaruksesta.

Täällä edelleen on tiputteluvuotoa. Loppuis jo! Mitään muita oireita suuntaan tai toiseen ei tunnu olevan..

puppa 5+1

 

Heips

Tervetuloa uusille.

Synnytyksistä. Mulla 2 alatiesynnytystä takana. Ensimäisessä leikattiin väliliha, ja ilmeisesti oli huono tikkaaja, kun meni pitkään parantua (2kk), ja vieläkin välillä kiristää ikävästi. Toisen kohdalla sitten toivoin ettei leikattais, ja istuin jo samana päivänä ja voin tosi hyvin. Nytkin toivon alatiesynnytystä. Mulla on hirveä!!! piikkikammo enkä todellakaan halua mitään epiduralia tms puudutusta ja että mua leikeltäis. Tietty aina ei ole vaihtoehtoja, mutta toivon kyllä kovasti alatiesynnytystä.

Sokerirasitus. Yöks. mulle sanoi terkka et iän vuoksi mie joudun siihen (olen 30v) mut ilmotin etten ole menossa, ettei aiemminkaan ole ollut sokereiden kanssa mitään ongelmaa. Kerran on tehty se rasitus, eikä kiitos toista kertaa. Pelkään tosiaan niitä piikkejä. Mm yhdessä raskaudessa pökräsin terkan syliin kun otti verikoetta. Ja niin se terkka sitten sanoi ettei mua kukaan sinne tule kantamaan, että kyllä se on vapaaehtoinen, joten en ole menossa, ellei sitten jotain huolestuttavaa ilmaannu ennen sitä aikaa.

Väsy on mullakin hirveä. Ja jatkuva nälkä, ja huono olo.

Lentämisestä. Maanantaina ja tiistaina lennän Suomen sisällä, varmistin neuvolassa et se on ok, ja kuulemma ennen loppuraskautta voi lentää.

Nyt pakko nousta tästä ja alkaa touhuileen, muuten alkaa silmiä painaa.

Kultakurkku 6+4

 

Pakko jatkaa. Puppa meillä kans eka synnytys oli nopea ja helppo (3h). Kipein osuus synnytyksessä oli ehdottomasti välilihan leikkaus ja tikkaus!! Ja ilmoitin miehelle synnytyssalissa, et jos tää on näin helppoa, niin näitä tehdään lisää... Toisen synnytys olikin sitten kipeempi ja pidempi (6h). Ja silloin lauleskelin synnytyssalissa että "nyt saa tää jo riittää, nyt saa tää jo riittää, viimeinen kerta tää olla saa...." Molemmat olen synnyttänyt lähes luomusti, kun tosiaan pelkään niitä piikkejä. Toisessa synnytyksessä konttailin pitkin sänkyä, niin lääkäri meinas että kyllä nyt pitäis laittaa selkäpuudute, sanoin et ei kiitos, lääkäri vain jankuttaa että kyllä hänen mielestään pitäisi laittaa, mie sille sanoin, ettei mua ihan niin kipeeksi saa, että mun selkään pistellään mitään. Saattaa olla että jos ois vielä jankuttanu ja ollu lähempänä niin oisin potkassu. Sen verta kipeä olin eikä se uskonu puhetta.

 

Huamenta

Te oottekin ahkerasti palstailleet!

sokerirasituksesta: Mulla oli raskaudenaikainen diab. Sitä kirkasta sokerilitkua joutui juomaan.Jouduin pistämään insuliinia iltaisin loppuraskauden.Hyvä seuranta oli koko raskauden ajan,kun ultrassa /äippäpolilla tuli käytyä ahkerasti.Tyttö olikin pienin lapsista ,kun syntyi 3300g.
Mulla synnytykset on kaikki käynnistetty tipalla.
Tyttöä synnytettiin 1t.20min.Pojista noin 2t.vääntöä.

Lentämisestä:Ollaan lähdössä 16.9. etelään .Muistelen,että vasta loppuraskaudessa olisi jotain rajoituksia lentämisen suhteen

Jännästi nää raskausoireet vaihtelee.Eilen ei ollut juuri muuta,kuin repäisyjä nivusissa..
Kai se ihan normaalia,että vaihtelevat.

Pitää lähteä töihin..: /

Hyvää sunnuntaita mammasille:wave:

luosto rv 5+2

 

Lisäyksenä vielä tuohon synnytykseen että olihan siinä kipuja ja välilihaakin vähän leikattiin ja kun vauvan sydänäänet heikkeni, imukuppia käytettiin lopussa. Näistä kaikista huolimatta synnytys oli mielestäni helppo ja jäi hyvä olo siitä. Johtuu varmaan siitä että synnytys eteni rivakasti eikä tarvinut jäädä kärvistelemään tuntikausiksi. Se oli ohi ennen kun tajus sen kunnolla alkaneenkaan.

 

Mulla kans esikko tuli sit loppujen lopuksi kiireellisellä sektiolla. Olin jo 9cm auki, mutta eipä neiti laskeutunut, pää oli väärässä asennossa ja mies sanoi että olis sielä ahdastakin ollu, itsellä ei kyllä mitään muistikuvaa semmosesta. Sanoivat kyllä että lantio pitää mitata seuraavassa raskaudessa joten kai sielä sit ahdastakin on ollut, mielenkiinnolla odotan kuinka tässä nyt sitten synnytellään seuraavaa. Sektiosta ei jäänyt mitään "traumoja", en ollut mitenkään erityisen kipeä ja aika nopeasti toivuin, mutta kyllä haluaisin sen alatiesynnytyksen kuitenkin kokea. Jotenkin en millään haluaisi suunniteltua sektiota. Tuntuu että siitä menisi kaikki jännitys kun tietää koska se tulee ulos. Mutta jos semmonen sattuis tulemaan niin sillehän ei sitte voi mitään.

 

Mulla meni esikoinen yli reilun viikon, kun odotettiin, että laskeutuu ja käynnistyy. Lantio oli kyllä ulkokautta katottu ja todettu hyväksi, sairaalassa käynnisteltiin pari kertaa ilman tulosta. En auennut 3cm enempää ja aloin huolestua koosta (koko arvio oli yli 4kg), sitten vasta lääkäri laittoi lähetteen kuviin ja 3h päästä siitä tuli leikkaava kertomaan, ettei mun sisälantiosta ikinä tule mahtumaan yksikään vauva. Että tunnin sisällä olet leikkaussalissa.
Ei siinä kerinny kun soittaa äidille, että nyt leikataan ja äiti lähtikin heti seuraavalla junalla. Lasten isällekin kerkesin ilmottaa töihin.

10min siitä kun leikkaus alotettiin oli vauva ulkona ja 1h siitä olin mä ite synnytysosastolla toipumassa vauvan vierellä, siinä samassa äiti sitten saapuikin.

kuopukselta menikin suunnitellusti sitten ja jouduin heräämöön ym.. ja tuollon oli jo tullut se, että laittavat morfiinia puudutuksen kanssa.

 

Täällä turvottaa ihan hirveästi...tuntuu että ei hirveästi ole maha laskeutunut munasolujen keräyksen jälkeen. Ultraan on vielä niiiin pitkä aika. Huoh. Piti vaihtaa jo työhousut isompiin kun maha tulee kipeäksi kun puristaa. Mulla on hoitojen takin käytössä Lugesteron kapselit 20päivän ajan,tiistaina vielä pitäisi laittaa. Niissä luki9 että keräävän nestettä...toiv. helpottaa sitten kun jätän luget. Pelottaa muutenki painon nousu. Kesällä tuli jo ainakin se 2kg hoitojen aikana jos ei enemmänkin. Muutenkin bmi huiteleee tuolla 26-27 tienoilla. Eka neuvolakin pelottaa jos siellä aletaan tuosta painosta...:ashamed: vaikka tiedän että en mikään lihava ole. Pikkusen pyöreä kuitenkin ja pelottaa että paino nousee pilviin, Olen jättänyt karkin kokonaan pois. Jos ei yli sen 10kg nousis koko raskausaikana.(joo helppohan se on nyt sanoa) Onko muita jotka stressaa painoa? stressihän ei ole hyväksi mutta mutta....jotenkin kauhulla odotan että saan jonku kamalan terkka tädin joka kommentoi minun painoa ikävästi joka kerta. Ja mulla on ollut/on vieläkin jonkinlainen syömishäiriö niin en osaa olla stressaamatta asiaa. ja loukkaannut helposti jos minun painoa kommentoidaan
:| Täällä myös jo yksi mieliteko löytynyt. Abban tomaattikastikkeessa oleva tonnikala (kylmänä) Oli tuo tonnikala jotenkin rajoitettavien listalla?

Bluebaby 4+6 (huomenna poks)

 

Synnytyksistä mulla siis kaksi takana, toinen käynnistetty rv36+5 kun lapsivedet meni 36+2 ja toinen itsellään alkanut 40+5. Mulla on olleet suhteessa kait helpot synnytykset vaikka tuo käynnistetty olikin 16,5h. Toinen oli 5,5h ja oon toipunut tosi hyvin. Mulla oli ehdoton kielto ettei epparia saa missään nimessä tehdä ja ainakin Vammalassa sitä kunnioittivat. Ei tikin tikkiä kummastakaan synnytyksestä. Itse pelkään ihan hysteerisesti sektioo joten vaikka vauva olis poikittain niin sen meinaan alakautta ulos pusertaa. Ekasa synnytyksessä sain epiduraalin ja oli kyl ihana sen pitkän keston vuoksi mut toisessa en ehtinyt saada. Kohdunkaulan puudutetta koitin mut se ei auttanyt yhtään ja sen laitto sattui aivan helvetisti!

Sokerinrasitus täällä päin mennään jos on ylipainoa. Tuntuu tyhmältä koska se on mulla joka raskaudessa tehty ja mitään ei löuydy joten tosi turhauttavaa mennä sinne..

Synnytykseen mukaan mulla lähtee mies jos ei ole rauhanturvaajana sillä hetkellä, muussa tapauksessa otan äidin mukaan

(.) huomenna olisi taas ultra. Uskon et kaikki on hyvin koska taas yökki meinas tulla aamulla kun aloin tehdä leipää ja oli pakko nousta sängystä syömään huonon olon vuoksi. Pahin viikko alkaa oikestaan olla kohta käsillä koska siihen on pysähtynyt mun huhtikuussa 2010 päättynyt raskaus. No ultrasta tosiaan reilu viikko niin pääsen sit sydänääniä kuuntelemaan neuvolaan Ja sit jos ene siellä löytyy niin mä huokasen ja olen voiton puolella kun voin uskoa et Martta pysyy ehkä sittenkin matkassa :heart:

Champpion ja Martta 8+4

 

kultakurkku Mä oon kans TOSI piikkikammoinen ja ylipäätään leikkaus- ja sairaalakammoinen..huiiiiiiii! Yks ällöttävämpiä juttuja siinä sektiossa oli nimenomaan se epiduraalin/spinaalin laitto. Hyi saasta! Kaverit on sanonut, että synnytyksessä on vaan IHANA se epiduraali eikä laitto ole kamalaa..mut sitä varmaan lieventää ne jäätävät synnytyssupistuskivut. Itsellä taas kun kipuja ei ollut niin ei ollut miellyttävä tosiaankaan, et joku ronkkii selkäydintä! Ja sit se leikkauskin oli niin kamala ja friikki... ei tunne kipua, mutta muuten tuntee kaiken!!! YÖK! Jossain kohtaa tuli sairaan huono olokin!

Kiitti noista lentokommenteista...enköhän voi olla huoleti!

bluebaby mua kans vähän ressaa paino... muttei ihan yhtä paljon, kun esikoisen aikaan... sillon tuli 18kg...ja ne lähti tosi nopeesti...tai no+2kg jäi, mutta se ei haitannut, koska lähtötilanne oli alipainoinen... mutta nyt jotenkaan en noin paljoakaan haluis. Viime raskaudessa mulle tuli jäätävät liitoskivut ja liikunta rajoittui köpöttelylenkkeihin... toivon, että tässä raskaudessa pääsis liikkumaan enemmän!!! Ja pitäs yrittää rajottaa tätä herkkujen syömistä... mut kun ainut mitä tekee mieli on kaikki epäterveellinen!:ashamed: Ja tää viikko menee ihan synttärihumussa... mutta sit seuraavalla viikolla PAKKO alottaa vähän terveellisemmät ruokailut!

luosto Minne päin lähdette? Me mennään Kreikkaan!

Chamon ja POOOOOOOKS Nasu 5+0