Oonkohan mä ainut, jota ahdistaa aivan hulluna se parin päivän synnärikeikka?

Itse olen joutunut olemaan lähes viikon molempien lasten kanssa sairaalassa. En mitenkään väheksy siellä olemisen tarpeellisuutta. Kuopuksella oli sydänääniä, esikoisella muuta. Tottakai silloin on oltava sairaalassa. Mutta ei se silti kivaa ole eikä varsinkaan stressitöntä ainakaan mulle. Vaikkei olisi vielä noita vauvaan liittyviä stressejä. Imetys ei suju ennen kuin kotona, kun saan olla rauhassa. Nukkuminen ei suju. Ruokahalu on nolla ja itkuherkkyys vielä päälle. Varsinkin toisella kerralla kuulin hoitajien kommentointia kahvihuoneessa potilaista. Mm. kuulin olevani jotenkin outo, kun en halua jutella enempiä. Ja taas itkettiin. Kyllä vaan ahdistaa olla sairaalassa.
 
:wave:

Se taitaa olla ainut asia mitä ressaan tässä koko touhussa. Mä en halua maata siellä kahden muun naisen ja heidän huutavien vauvojensa kanssa...mä haluan KOTIIN! Ja ahdistavinta tästä tekee se, että kotona on synnytykseni aikaan 1v2kk typykkä, josta en ole erossa juurikaan ollut ja joka ei voi käsittää sitä että miksei äiti tule kotiin :'(

Ja jos vähääkään vanhojen kaavojen mukaan mennään, niin mä joudun olemaan sairaalassa taas pidemmän kaavan mukaan, sillä koettuna on raskausmyrkytys jonka vuoksi jouduin etukäteen sisälle, jokin tulehdus, jonka vuoksi olin suonensisäisessä tiputuksessa useamman päivän sekä vauvan voinninseuranta jota jouduttiin jatkamaan sitten vielä kahdesti päivässä senkin jälkeen kun vihdoin saatiin osakotiutuslupa.

Mä voin vaikka sen kaksi kertaa päivässä siellä rampata, kunhan saisi olla muutoin kotona. Voi kun kävisi tällä kertaa niin kivasti että pääsisin kotiin 1-2 vuorokauden kuluttua synnytyksestä :ashamed:
 
Yleensä sairaalassaolo on ihan ok, mutta kotiin aivan ihanan lähteä. Viimeisin kerta oli painajaismainen, kun osasto oli tupatentäynnä. Kolmenhengen huoneessa oli kolme äitiä+kolme vauvaa+2 aviomiestä järkyttävän isoine jääkiekkokasseineen. Nämä kaksi huonekaveriani olivat varanneet perhehuoneet, joita ei sattunut olemaan. Miehet raahautuivat tavan huoneeseen matkalaukkuineen, ja päälysvaatteineen. Voin sanoa, että OLI ahdasta ja vauvaa piti mennä imettämään käytävälle.

Siinä tilanteessa minä kilahdin. Miehet eivät tajunneet häipyä, kuin vasta yömyöhällä ja tulivat aamulla takaisin.
 
Mä olen ap:n kanssa täysin samoilla linjoilla! Ja varsinkin kun kolmannen kanssa siellä olin, niin ahdistus/vitutus/tylsyys olivat sanoin kuvaamatonta :| Öisin en saanut nukuttua kuin max. pari tuntia kerrallaan vaikka vauva nukkuikin.
 
Kyllä ahdistaa!
En osaa nukkua sairaalassa ja on jotenkin vaikee totutella vauvaan kun on ihan vieras paikka, tavarat hukassa ym.
Kakkosesta pääsin seuraavana päivänä kotiin.
viikko sitten synnyttämään mennessäni ajattelin kolmannesta että tietysti päästään heti kotiin,mutta eipäs vaan päästykään...
vauva ei reagoinut mitenkään synnyttyään eikä saatu virkoomaan salissa. vietiin virvoitteluun ja sieltä lastenosastolle,missä vietti letkuissa yönsä ja seuraavan päivän.
jos saisi vaihtaa niin kyllä mä jättäisin sen synnytyssalin pelon ja jännityksen ja olisin siellä sen kaks-kolme päivää...
opinpahan ainakin että en suunnittele mitään etukäteen... :|
 
Tuttu tunne. Esikoisesta jouduin olla 5 vrk sairaalassa ja meinasin todellakin hajota :/ Olosuhteet oli mitä kamalammat. Huoneessa huono ilma, kuuma kun saunassa. Nukkuminen tapahtui tunnin pätkissä. Itku oli herkässä. Maito ei noussut. Hoitajat äkäsiä jne. Jäihän siitä huonot muistot.
Seuraavilla synnytyksillä olen päässyt kotiin onneksi nopeammin. Nukkua en pysty sairaalassa ollenkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja olkinalle:
Mä olen ap:n kanssa täysin samoilla linjoilla! Ja varsinkin kun kolmannen kanssa siellä olin, niin ahdistus/vitutus/tylsyys olivat sanoin kuvaamatonta :| Öisin en saanut nukuttua kuin max. pari tuntia kerrallaan vaikka vauva nukkuikin.

Onko teistä mahdoton ajatus sitten ottaa nukahtamiseen tarkoitettu lääke ja hoitaa väsymystä antamalla vauvalaan yhdeksi yöksi lapsi? Itse kun en normaalisti ole koskaan lääkkeitä syönyt ja sairaalassa otin kun tarjottiin, oli mukavampi kotiakin mennä levänneenä lapsen kanssa. Kun se synnytys kuitenkin on ollut koetus voimille jo itsessään puhumattakaan jos ja kun yöunet meni minulta kahdeltakin yöltä ihan. Eipä se olisi väsyneenä kuin itkuksi mennyt muuten koko aika.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti ja sairas vauva:
Alkuperäinen kirjoittaja mutsi:
Alkuperäinen kirjoittaja liian hyvälle totuttu ilmeisesti:
Alkuperäinen kirjoittaja mutsi:
Alkuperäinen kirjoittaja hoitaja ja äiti:
No pienet on murheet joillakin ! Toivottavasti elämä säästää teidät sairauksilta ja sairaaloillta. Kuopus oli syntymänsä jälkeen vastasyntyneiden teholla melkein kaksi kuukautta ja on noita sairaalajaksoja siunaantunu senkin jälkeen.Olisin antanut mitä tahansa jos olisin saanut terveen lapsen viereeni - vaikka sitten kymmenen hengen huoneeseen!!

No tajuan tämän, mutta ajatteletko, ettei oikeasti kaikki osaa yksinkertaisesti olla sairaalassa?? Minullekin se on sikavaikeaa, vaikka kuinka haluaisin...en saa unta ja on karmeaa valvoa vuorokausitolkulla, terveyshän siinä menee itseltäkin! Lisäksi synnärillä on, ainakin minulla ollut, monet kerrat kovaäänisiä huonekavereita, joilta ei ole saanut hetken rauhaa...eihän siellä silloin voi olla vaikka kuinka haluaisi...tajuhan se jossain vaiheessa lähtee, mutta sekin on vissiin ihan ok?
Voi luoja, et varmaan ymmärrä mitä ajetaan takaa. Ei se kellekään herkkua ole, mutta joidenkin on vaan pakko. On pakko ajatella syntymätöntä lasta tai sitten syntynyttä pienokaista, jota ei saakaan ehkä viereen tai kaikki ei muuten ole hyvin.
Ei voi olla niin kamalaa olla terveen vauvan kanssa osastolla sitä kolmea päivää, jos edes sitäkään, mitä nykyään ollaan.

No vaikka olisi mikä tilanne, niin en itse ainakaan pysty valvomaan montaa vuorokautta putkeen, vaikka joku voisikin. Piste.

Sä voit kuule joutua kotonakin valvomaan sen vauvelisi kanssa monta yötä putkeen,mutta toivotaan että sitä ennen vähän aikuistut!

Ihanks tosi?:xmas:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja olkinalle:
Mä olen ap:n kanssa täysin samoilla linjoilla! Ja varsinkin kun kolmannen kanssa siellä olin, niin ahdistus/vitutus/tylsyys olivat sanoin kuvaamatonta :| Öisin en saanut nukuttua kuin max. pari tuntia kerrallaan vaikka vauva nukkuikin.

Onko teistä mahdoton ajatus sitten ottaa nukahtamiseen tarkoitettu lääke ja hoitaa väsymystä antamalla vauvalaan yhdeksi yöksi lapsi? Itse kun en normaalisti ole koskaan lääkkeitä syönyt ja sairaalassa otin kun tarjottiin, oli mukavampi kotiakin mennä levänneenä lapsen kanssa. Kun se synnytys kuitenkin on ollut koetus voimille jo itsessään puhumattakaan jos ja kun yöunet meni minulta kahdeltakin yöltä ihan. Eipä se olisi väsyneenä kuin itkuksi mennyt muuten koko aika.

Mun ainakin täytyi imettää lasta noin 3 tunnin välein ympäri vuorokauden. Joten unilääkkeet ois olleet kenties vain haitaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja olkinalle:
Mä olen ap:n kanssa täysin samoilla linjoilla! Ja varsinkin kun kolmannen kanssa siellä olin, niin ahdistus/vitutus/tylsyys olivat sanoin kuvaamatonta :| Öisin en saanut nukuttua kuin max. pari tuntia kerrallaan vaikka vauva nukkuikin.

Onko teistä mahdoton ajatus sitten ottaa nukahtamiseen tarkoitettu lääke ja hoitaa väsymystä antamalla vauvalaan yhdeksi yöksi lapsi? Itse kun en normaalisti ole koskaan lääkkeitä syönyt ja sairaalassa otin kun tarjottiin, oli mukavampi kotiakin mennä levänneenä lapsen kanssa. Kun se synnytys kuitenkin on ollut koetus voimille jo itsessään puhumattakaan jos ja kun yöunet meni minulta kahdeltakin yöltä ihan. Eipä se olisi väsyneenä kuin itkuksi mennyt muuten koko aika.

Mä en voisi olla erossa vauvasta, mutta vaikka voisinkin niin ei tuo auta, jos samassa huoneessa on kuitenkin 2 muutakin äitiä vauvojensa kanssa...ei se lääke niin tehokas ole, ettei niihin muiden vauvojen ääniin heräisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja olkinalle:
Mä olen ap:n kanssa täysin samoilla linjoilla! Ja varsinkin kun kolmannen kanssa siellä olin, niin ahdistus/vitutus/tylsyys olivat sanoin kuvaamatonta :| Öisin en saanut nukuttua kuin max. pari tuntia kerrallaan vaikka vauva nukkuikin.

Onko teistä mahdoton ajatus sitten ottaa nukahtamiseen tarkoitettu lääke ja hoitaa väsymystä antamalla vauvalaan yhdeksi yöksi lapsi? Itse kun en normaalisti ole koskaan lääkkeitä syönyt ja sairaalassa otin kun tarjottiin, oli mukavampi kotiakin mennä levänneenä lapsen kanssa. Kun se synnytys kuitenkin on ollut koetus voimille jo itsessään puhumattakaan jos ja kun yöunet meni minulta kahdeltakin yöltä ihan. Eipä se olisi väsyneenä kuin itkuksi mennyt muuten koko aika.

Mun ainakin täytyi imettää lasta noin 3 tunnin välein ympäri vuorokauden. Joten unilääkkeet ois olleet kenties vain haitaksi.

Aijaa, mä taas nukuin synnytyksen jälkeisen yön kokonaan kuten vauvakin, mulla ei ole toisaalta maitokaan noussut kuin vasta toisen vuorokauden jälkeen ja yksikään imetys ei ole siihen ensimmäisen yön lepäämiseen kosahtanut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja olkinalle:
Mä olen ap:n kanssa täysin samoilla linjoilla! Ja varsinkin kun kolmannen kanssa siellä olin, niin ahdistus/vitutus/tylsyys olivat sanoin kuvaamatonta :| Öisin en saanut nukuttua kuin max. pari tuntia kerrallaan vaikka vauva nukkuikin.

Onko teistä mahdoton ajatus sitten ottaa nukahtamiseen tarkoitettu lääke ja hoitaa väsymystä antamalla vauvalaan yhdeksi yöksi lapsi? Itse kun en normaalisti ole koskaan lääkkeitä syönyt ja sairaalassa otin kun tarjottiin, oli mukavampi kotiakin mennä levänneenä lapsen kanssa. Kun se synnytys kuitenkin on ollut koetus voimille jo itsessään puhumattakaan jos ja kun yöunet meni minulta kahdeltakin yöltä ihan. Eipä se olisi väsyneenä kuin itkuksi mennyt muuten koko aika.

Minulle olisi mahdoton ajatus, synnytys kuitenkin sille vauvalle vielä kovempi urakka kuin minulle joten haluan pitää vauvaa vierellä ja rinnalla mahdollisimman paljon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja olkinalle:
Mä olen ap:n kanssa täysin samoilla linjoilla! Ja varsinkin kun kolmannen kanssa siellä olin, niin ahdistus/vitutus/tylsyys olivat sanoin kuvaamatonta :| Öisin en saanut nukuttua kuin max. pari tuntia kerrallaan vaikka vauva nukkuikin.

Onko teistä mahdoton ajatus sitten ottaa nukahtamiseen tarkoitettu lääke ja hoitaa väsymystä antamalla vauvalaan yhdeksi yöksi lapsi? Itse kun en normaalisti ole koskaan lääkkeitä syönyt ja sairaalassa otin kun tarjottiin, oli mukavampi kotiakin mennä levänneenä lapsen kanssa. Kun se synnytys kuitenkin on ollut koetus voimille jo itsessään puhumattakaan jos ja kun yöunet meni minulta kahdeltakin yöltä ihan. Eipä se olisi väsyneenä kuin itkuksi mennyt muuten koko aika.

Mä en voisi olla erossa vauvasta, mutta vaikka voisinkin niin ei tuo auta, jos samassa huoneessa on kuitenkin 2 muutakin äitiä vauvojensa kanssa...ei se lääke niin tehokas ole, ettei niihin muiden vauvojen ääniin heräisi.

Niin no en tiedä kun en ole kuin kerran sellaisen lääkkeen saanut, eikä se tosiaan sellainen ollutkaan, josta taju olisi kankaalle mennyt :) Väsyttämään vaan rupesi ja uni tuli, heräsin yöllä kerran ja aamulla heräsin vauvan hoitoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja olkinalle:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja olkinalle:
Mä olen ap:n kanssa täysin samoilla linjoilla! Ja varsinkin kun kolmannen kanssa siellä olin, niin ahdistus/vitutus/tylsyys olivat sanoin kuvaamatonta :| Öisin en saanut nukuttua kuin max. pari tuntia kerrallaan vaikka vauva nukkuikin.

Onko teistä mahdoton ajatus sitten ottaa nukahtamiseen tarkoitettu lääke ja hoitaa väsymystä antamalla vauvalaan yhdeksi yöksi lapsi? Itse kun en normaalisti ole koskaan lääkkeitä syönyt ja sairaalassa otin kun tarjottiin, oli mukavampi kotiakin mennä levänneenä lapsen kanssa. Kun se synnytys kuitenkin on ollut koetus voimille jo itsessään puhumattakaan jos ja kun yöunet meni minulta kahdeltakin yöltä ihan. Eipä se olisi väsyneenä kuin itkuksi mennyt muuten koko aika.

Minulle olisi mahdoton ajatus, synnytys kuitenkin sille vauvalle vielä kovempi urakka kuin minulle joten haluan pitää vauvaa vierellä ja rinnalla mahdollisimman paljon.

Ok :) itse en noin ajatellut, ihan hyvin meni meidän alku siitäkin huolimatta vaikka nukuttiin se ensimmäinen yö ihan rauhassa ja kertaakaan ei tarvinnut sitä väsymystä itkeä ja ahdistua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja olkinalle:
Mä olen ap:n kanssa täysin samoilla linjoilla! Ja varsinkin kun kolmannen kanssa siellä olin, niin ahdistus/vitutus/tylsyys olivat sanoin kuvaamatonta :| Öisin en saanut nukuttua kuin max. pari tuntia kerrallaan vaikka vauva nukkuikin.

Onko teistä mahdoton ajatus sitten ottaa nukahtamiseen tarkoitettu lääke ja hoitaa väsymystä antamalla vauvalaan yhdeksi yöksi lapsi? Itse kun en normaalisti ole koskaan lääkkeitä syönyt ja sairaalassa otin kun tarjottiin, oli mukavampi kotiakin mennä levänneenä lapsen kanssa. Kun se synnytys kuitenkin on ollut koetus voimille jo itsessään puhumattakaan jos ja kun yöunet meni minulta kahdeltakin yöltä ihan. Eipä se olisi väsyneenä kuin itkuksi mennyt muuten koko aika.

Mun ainakin täytyi imettää lasta noin 3 tunnin välein ympäri vuorokauden. Joten unilääkkeet ois olleet kenties vain haitaksi.

Aijaa, mä taas nukuin synnytyksen jälkeisen yön kokonaan kuten vauvakin, mulla ei ole toisaalta maitokaan noussut kuin vasta toisen vuorokauden jälkeen ja yksikään imetys ei ole siihen ensimmäisen yön lepäämiseen kosahtanut.

Ei mullakaan maito ole noussut heti, mutta kyllähän sitä on herunnut. Tosta imetyksestä sairaalassa ollaan oltu hyvinkin tarkkoja. Mulla oli yöllä parkkikiekko sängyn vieressä näyttämässä aikaa milloin viimeistään ois seuraava imetys. Ja sitten laitoin kellon herättämään että varmasti olen hereillä. Vauvoiltani on siis tarkkailtu verensokereita. Ennen verikoetta vauva on täytynyt ensin imettää.
 
Ekaa osottaessa se vielä meni, mutta osan ajasta sain olla yksin huoneessa kun kypsyttelyssä olin. Eli siellä makasin, kun ottivat käyrää ja sitten söin lääkkeet ja läksin ravaamaan portaita. Onneks mies oli vapaalla sillon niin oli seurana.
Vauvan kans sitten jouduinkin, olikohna se viiden vai kuuden hengen huone. Sekin oli oikeestaan ihan ok, kun sitä vauvaa tuli vaan ihmeteltyä ja olin niin rättipoikki että sain nukuttuakin melko hyvin. Hoitajien pyyntöä/käskyä vastaan otin vauvankin siihen samaan sänkyyn kanssani ja lätkäsin vaan tissiä suuhun kun alkoi ääntä kuulumaan.

Toisen kans sitten, miulla oli hirvee ikävä esikoista ja oli huoli kuopuksestakin kun se onneton oli keltainen, ei meinannut paino nousta eikä mies voinu olla siellä sitä huolta jakamassa. Lopulta sain kinuttua lähtöluvan päivää aiemmaks ku mitä ois ollu, sit käytiin vauvaa vielä näyttämässä myöhemmin.
 
et oo ainut. mulla oli esikoisen aikanakin kauhee koti-ikävä enkä osannut nukkua sairaalassa. halusin vaan kotiin. nyt tämä toinen syntyy toivottavasti tällä viikolla ja ahdistaa ajatus olla niin paljon erossa 2,5v esikoisesta. ei olla totuttu oleen erossa kovin pitkiä aikoja ja vaikka tiedän esikoisne pärjäävän niin oma ikävä ahdistaa paljon jo valmiiks :'(
 
Polikliinisen synnytyksen kannalla myös, päähän sairaalassa sekoo.
Kolmannen kun synnytin niin kaikkineen olin sairaalassa 10 tuntia. :D Siinäkin ihan riittävästi. Kiva oli päästä kotiin ja ottaa rennosti.
 
Yks tykkää äidistä toinen tyttärestä..Ihan päivänselvää et täällä kirpoaa eriävien mielipiteitten sarja noinkin yksinkertaisesta asiasta ku sairaalassaoloaika. Jösses..jos kaikki ok,sekä vauvalla että äidillä ni mikäs siinä,muksu kainaloon ja kotiin. Mut kaikillahan ei mee nallekarkit ihan tasan ja siellä sairaalassa saattaa joutua olee jopa päivästä toiseen.
Ennen synnytettiin kotona,saunassa eikä se ahdistanu. Mutta ajat muuttuu,käsityksiä tulee ja menee ja mikä parasta..se mikä sopii yhdelle on toiselle jotain ihan kamalaa!

Eläköön ihmisten erilaisuus ja lupa rutista mistä tahansa ja joko olla tyytyväisiä tai tyytymättömiä...:wave: :)
 

Yhteistyössä