Käytiin tänään miehen kanssa kattomassa uutta sohvaa, ensimmäisessä liikkeessä ei ollu sellasta mitä oltiin netissä katottu. Mies joutu lähtemään töihin ja minä ja poika lähdettiin toiselle puolelle kaupunkia saman ketjun toiseen liikkeeseen. Koeistuiin sohvaa siellä ja soitin miehelle et ostetaan tää sohva. Siellä liikkeessä oli kans pariskunta jolle myyjä huikkas et hän tulee kohta palvelemaan heitä, sanoin että voin mä varmaan tehdä kaupat jonkun toisen kanssa jos noi odottaa sua. Myyjä vastas et no ne on jo pari tuntia miettiny mitä ne meinaa ostaa...
Menin aivan hämilleni siitä et joku voi sohvan osta miettiä noin kauan kun me miehen kanssa miettiin meidän sohvan ostoa yhteensä ehkä 10 min.
Aikoinaan kun ostin asunnon, ennen kun tapasin miehen, katoin kuvat netistä, sovin kiinteistönvälittäjän kanssa näytöstä parin päivän päähän. Ennen kun ehdin käydä kattomassa asuntoa olin jo ostanu makuhuoneen tapetit, toisin 1 euro rulla joten otin kaikki jäljellä olevat ja ilmotin kiinteistövälittäjälle ennen kun edes avas asunnon oven et oon sit jo päättäny et tää on mun kämppä.
Miehen kanssa mentiin naimisiin kun oltiin oltu yhdessä kolme viikkoa. Muita samanlaisia esimerkkejä löytyy varmaan mut ei just nyt tuu mieleen.
Kysyn teidän mielipiteitä lähinnä siks et mua vieläkin ahdistaa ajatus sitä että mä kävelisin siellä kaupassa tuntikaupalla ja arposin minkä sohvan mä ostan.
Menin aivan hämilleni siitä et joku voi sohvan osta miettiä noin kauan kun me miehen kanssa miettiin meidän sohvan ostoa yhteensä ehkä 10 min.
Aikoinaan kun ostin asunnon, ennen kun tapasin miehen, katoin kuvat netistä, sovin kiinteistönvälittäjän kanssa näytöstä parin päivän päähän. Ennen kun ehdin käydä kattomassa asuntoa olin jo ostanu makuhuoneen tapetit, toisin 1 euro rulla joten otin kaikki jäljellä olevat ja ilmotin kiinteistövälittäjälle ennen kun edes avas asunnon oven et oon sit jo päättäny et tää on mun kämppä.
Miehen kanssa mentiin naimisiin kun oltiin oltu yhdessä kolme viikkoa. Muita samanlaisia esimerkkejä löytyy varmaan mut ei just nyt tuu mieleen.
Kysyn teidän mielipiteitä lähinnä siks et mua vieläkin ahdistaa ajatus sitä että mä kävelisin siellä kaupassa tuntikaupalla ja arposin minkä sohvan mä ostan.
Vakavia sitoumuksia olen näin vanhemmiten ryhtynyt pohtimaan tarkemman jälkeen. Myönnän, että nuorena olin kaikessa impulsiivinen. Opittua käytöstä tämä kärsivällisyys ja pohdinta. Vain silloin, kun edessä on aivan oikea, niin olen valmis ottamaan seuraavan askeleen.
