Oonko outo?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Fantaihana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Fantaihana

Aktiivinen jäsen
20.06.2006
3 659
0
36
Käytiin tänään miehen kanssa kattomassa uutta sohvaa, ensimmäisessä liikkeessä ei ollu sellasta mitä oltiin netissä katottu. Mies joutu lähtemään töihin ja minä ja poika lähdettiin toiselle puolelle kaupunkia saman ketjun toiseen liikkeeseen. Koeistuiin sohvaa siellä ja soitin miehelle et ostetaan tää sohva. Siellä liikkeessä oli kans pariskunta jolle myyjä huikkas et hän tulee kohta palvelemaan heitä, sanoin että voin mä varmaan tehdä kaupat jonkun toisen kanssa jos noi odottaa sua. Myyjä vastas et no ne on jo pari tuntia miettiny mitä ne meinaa ostaa...

Menin aivan hämilleni siitä et joku voi sohvan osta miettiä noin kauan kun me miehen kanssa miettiin meidän sohvan ostoa yhteensä ehkä 10 min.

Aikoinaan kun ostin asunnon, ennen kun tapasin miehen, katoin kuvat netistä, sovin kiinteistönvälittäjän kanssa näytöstä parin päivän päähän. Ennen kun ehdin käydä kattomassa asuntoa olin jo ostanu makuhuoneen tapetit, toisin 1 euro rulla joten otin kaikki jäljellä olevat ja ilmotin kiinteistövälittäjälle ennen kun edes avas asunnon oven et oon sit jo päättäny et tää on mun kämppä.

Miehen kanssa mentiin naimisiin kun oltiin oltu yhdessä kolme viikkoa. Muita samanlaisia esimerkkejä löytyy varmaan mut ei just nyt tuu mieleen.

Kysyn teidän mielipiteitä lähinnä siks et mua vieläkin ahdistaa ajatus sitä että mä kävelisin siellä kaupassa tuntikaupalla ja arposin minkä sohvan mä ostan.
 
Mä olen ollut sohvaostoksilla maaliskuusta lähtien! :D Vakavia sitoumuksia olen näin vanhemmiten ryhtynyt pohtimaan tarkemman jälkeen. Myönnän, että nuorena olin kaikessa impulsiivinen. Opittua käytöstä tämä kärsivällisyys ja pohdinta. Vain silloin, kun edessä on aivan oikea, niin olen valmis ottamaan seuraavan askeleen.
 
No et ole outo mutta olet ainakin erilainen kun minä. Mä en osais sohvan ostoa päättää kymmenessä minuuutissa :snotty: Mietin imuria ostaessani varmaan puol tuntia kahden imurin välill vaikka merkki oli selvä jo ennen kun liikkeeseen kävelin sisään :whistle:
 
Ihan ku minä ostoksilla, jos jokin miellyttää samantien niin se on yleensä se mikä lopulta kotiin tulee. Naimisiin sentään en menny samalla tyylillä, siinä meni pari vuotta :D
 
Sohvan oston ymmärrän. Itsellä ei kanssa kauaa nokka tuhise monesti ostoksilla asunto ja mökki ollaan ostettu periaatteessa netin perusteella. Katsomaan mennessä ollaan vain menty tarkastamaan ettei tule isompia pettymyksiä ja tarjous on tehty samalla reissulla.
Mutta tuota naimisiinmenoa en 3 viikon jälkeen ymmärrä. Eihän sitä vielä edes tunne toista...
 
minä kyllä aina pohdin asioita aika kauan, varsinkin tärkeitä asioita ja kalliitakin...mutten sentään yhdessä liikkeessä jaksais ihmetellä tuntitolkulla sohvia. Sohvaa etittiin kyllä aika kauan, mutta kun se eteeni tuli niin tiesin noin 10min istumisella että tää on se meidän :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fantaihana:
Käytiin tänään miehen kanssa kattomassa uutta sohvaa, ensimmäisessä liikkeessä ei ollu sellasta mitä oltiin netissä katottu. Mies joutu lähtemään töihin ja minä ja poika lähdettiin toiselle puolelle kaupunkia saman ketjun toiseen liikkeeseen. Koeistuiin sohvaa siellä ja soitin miehelle et ostetaan tää sohva. Siellä liikkeessä oli kans pariskunta jolle myyjä huikkas et hän tulee kohta palvelemaan heitä, sanoin että voin mä varmaan tehdä kaupat jonkun toisen kanssa jos noi odottaa sua. Myyjä vastas et no ne on jo pari tuntia miettiny mitä ne meinaa ostaa...

Menin aivan hämilleni siitä et joku voi sohvan osta miettiä noin kauan kun me miehen kanssa miettiin meidän sohvan ostoa yhteensä ehkä 10 min.

Aikoinaan kun ostin asunnon, ennen kun tapasin miehen, katoin kuvat netistä, sovin kiinteistönvälittäjän kanssa näytöstä parin päivän päähän. Ennen kun ehdin käydä kattomassa asuntoa olin jo ostanu makuhuoneen tapetit, toisin 1 euro rulla joten otin kaikki jäljellä olevat ja ilmotin kiinteistövälittäjälle ennen kun edes avas asunnon oven et oon sit jo päättäny et tää on mun kämppä.

Miehen kanssa mentiin naimisiin kun oltiin oltu yhdessä kolme viikkoa. Muita samanlaisia esimerkkejä löytyy varmaan mut ei just nyt tuu mieleen.

Kysyn teidän mielipiteitä lähinnä siks et mua vieläkin ahdistaa ajatus sitä että mä kävelisin siellä kaupassa tuntikaupalla ja arposin minkä sohvan mä ostan.




auttaako sun ahdistusta kaikenlaiset mielipiteet vai haitko jotakin tiettyä?
Mitä sun mielestä kertoo ihmisestä jos harkitsee sohvan ostoa noin kauan kun kerroit?
 

Yhteistyössä