Oonko outo kun en kaipaa kavereita?

[yksinviihtyvä]

Tätä oon ruennut miettimään, kun joka paikassa toitotetaan että ois hyvä olla muita mammakavereita jne... Mulla ei oo ketään, mutta jotenkin en ees kaipaa... Tullaan pojan kaa kaksistaan hyvin juttuun ja viihdytään ja illalla mies tulee ja siinä on mulle kaveria ihan tarpeeksi. Vko loppuisin sitte välillä ollaan mummoloissa mutta siinä se. Oon miettiny oonko jotenki erakoitumassa tai muuten outo, kun en halua kavereita. Jotenkin jos joudun ihmisten keskelle niin olo tulee vaan väsyneeksi ja aina on joku "rooli" päällä tai muuten vaan ihmiset uuvuttaa minut. Ja muutenkin kun on saanut hyvän päivärytmin niin vieraat sekottaa koko sysyteemin. Ja tuolla ulkoillessakin tuntuu että toiset äidit mulkoilee vaan vihaisesti vaunujensa takaa... Joo, ehkä kuvittelen, mutta onko teitä muita yksin (lapsen kanssa) viihtyviä äitejä?

 

[Beijja]

mää viihdyn omissa oloissani juttelen toki pihalla jos puhutellaan mut en osaa alkaa tutustuu

 

[mä]

Tätä oon ruennut miettimään, kun joka paikassa toitotetaan että ois hyvä olla muita mammakavereita jne... Mulla ei oo ketään, mutta jotenkin en ees kaipaa... Tullaan pojan kaa kaksistaan hyvin juttuun ja viihdytään ja illalla mies tulee ja siinä on mulle kaveria ihan tarpeeksi. Vko loppuisin sitte välillä ollaan mummoloissa mutta siinä se. Oon miettiny oonko jotenki erakoitumassa tai muuten outo, kun en halua kavereita. Jotenkin jos joudun ihmisten keskelle niin olo tulee vaan väsyneeksi ja aina on joku "rooli" päällä tai muuten vaan ihmiset uuvuttaa minut. Ja muutenkin kun on saanut hyvän päivärytmin niin vieraat sekottaa koko sysyteemin. Ja tuolla ulkoillessakin tuntuu että toiset äidit mulkoilee vaan vihaisesti vaunujensa takaa... Joo, ehkä kuvittelen, mutta onko teitä muita yksin (lapsen kanssa) viihtyviä äitejä?

Samanlaista täälläkin.

 

[minä]

kun lapset olivat pienempiä, pyysin joitakin äitejä käymään. Ei vaan sattunut samanhenkisiä ihmisiä joista mun lapset tykkäisi. Yksi poika hajotti jo eteiseessä ekan lelun ja muutenkin määräsi kaikesta meillä ja heillä. Toinen penkoi kaiken lastenhuoneessa ja meillä lapset pitää tosi huolella lelujaan. kaikki on omalla paikallaan, kun taas monissa kodeissa kaikki romut on samassa korissa.
Ehkä jos olisin saanut lapsuudenpaikkakunnalla asua niin mulla olisi sellaisia tuttuja, jotka tiedän ja tunnen ja näin olisi ollut valmiina ne kaverit joiden kanssa viihdyn ja joiden lasten kanssa lapset viihtyvät.
Nyt se syö niin kovasti energiaa ja voimia (joita ei tukiverkottomana liikaa ole) se että kutsuu ja ne hajottaa paikat ja ei silti saa oikein mitään itselleen. ja tosiaan mieluummin juttelenkin lapsilleni.

 

[endie]

lapsen kannalta vois olla kiva, että näkis muitakin ihmisiä ja ois kavereita.

musta ois itse outoa, jos ei olis ketään kelle jutella päivisin ( toista aikuista ) .. eikö siinä katoa sisältö elämästä, kun on vaan aina yksin ja olla möllöttää ?

 

[...]

oli nuorempana toi että viihdyin hyvin itsekseni ja kahestaan lapseni kanssa. olin 19v saadessani esikoiseni ja hänen seuransa riitti vallanmainiosti minulle. nyt 30v minulla on tosi ikävä vanhoja ystäviäni ja muutenki ystäviä...tunnen itseni tosi yksinäiseksi...

 

[mä]

En minäkään kaipaa mammakavereita! Turhaa vertailua ja arvostelua joka syö energiaa. Ja toisten penskat just sotkemaan huolella siivottua kotia - ei kiitos....

 

[yks]

lapsen kannalta vois olla kiva, että näkis muitakin ihmisiä ja ois kavereita.

musta ois itse outoa, jos ei olis ketään kelle jutella päivisin ( toista aikuista ) .. eikö siinä katoa sisältö elämästä, kun on vaan aina yksin ja olla möllöttää ?

Tuskinpa vauva vielä kaipaa muiden kun vanhempiensa seuraa

 

[endie]

lapsen kannalta vois olla kiva, että näkis muitakin ihmisiä ja ois kavereita.

musta ois itse outoa, jos ei olis ketään kelle jutella päivisin ( toista aikuista ) .. eikö siinä katoa sisältö elämästä, kun on vaan aina yksin ja olla möllöttää ?

Tuskinpa vauva vielä kaipaa muiden kun vanhempiensa seuraa

no eipä se ole ikuisesti vauva

 

[niin]

En minäkään kaipaa mammakavereita! Turhaa vertailua ja arvostelua joka syö energiaa. Ja toisten penskat just sotkemaan huolella siivottua kotia - ei kiitos....

sepä se kun ei suomessa ole kuria kuten jossain muissa maissa että opetettaisiin että kylässä ollaan eri tavalla kuin kotona.

 

[nin]

lapsen kannalta vois olla kiva, että näkis muitakin ihmisiä ja ois kavereita.

musta ois itse outoa, jos ei olis ketään kelle jutella päivisin ( toista aikuista ) .. eikö siinä katoa sisältö elämästä, kun on vaan aina yksin ja olla möllöttää ?

Tuskinpa vauva vielä kaipaa muiden kun vanhempiensa seuraa

no eipä se ole ikuisesti vauva

siksi onkin helpompi mennä äitisyloman jälkeen töihin.

 

[Phoebsi]

Mulla on hyviä, ihania ystäviä kaksi ja he harmikseni asuvat muualla. Olen heihin kuitenkin yhteydessä usein, ja he ovat ainoita joita kaipaan silloin tällöin. Muuten en kaipaa ihmisiä ympärilleni. Meillä on ihan sama juttu, mies on ystäväni ja hänen seurassaan viihdyn paremmin kuin missään muualla. Mummolassa saatetaan käydä tai isomummoloissa mutta ei muuta. Kolmistaan mennään, tai sitten miehen ystävien kanssa.

Ihmiset saa mulle aika ahdistuneen olon, en oikeastaan edes pidä ihmisistä. Se kai johtuu siitä, etten luota keneenkään.

Mutta ei tämä mua häiritse. Jos ystäviä tulee ikävä, pakkaan itseni ja miehen ja lapsen autoon ja mennään visiitille

 

[vieras]

Et ole outo. En itsekkään ole viihtynyt "mammakavereiden" seurassa. Olisihan se upeata jos olisi oikein hyvä ja luotettava ystävä mutta kun ei ole, niin en sen takia murehdi. Jutut ei koskaan oikein täsmää mammojen kanssa ja sitten se on tuota näyttelemistä. Tämä palstakin vain korostaa naisten sopankeitto taitoja ja p....n jauhamista.

 

[endie]

aika moni täällä aika ajoin kertoo, että ei oo kavereita eikä niitä kaipaakaan. musta se on outoa! mulle tulee jotenkin mieleen, että osittain se ois puolustelua sille, että ei ole vaan kavereita tai ketään ihanaa ihmistä jolle soittaa / jonka kanssa viettää aikaa ( kuin se oma mies ) .koska oikeesti jos on ihana ystävä, niin ei se ole taakka tai rasite vaan iso rikkaus ja ilo elämään. tuo sisältöä elämään eritavalla jutella ja kahvitella tai ulkoilla toisen ihmisen kanssa.

 

[clivia]

Mulle on sanottu että olen omituinen kun viihdyn omissa oloissani.
Mä tykkään olla oman perheen kanssa enkä jaksa sitä tyypillistä naisten meillevaiteilletänäänkahville-juttua lainkaan.
Mä en ylipäätään ymmärrä sitä että jos tullaan kylään niin ollaan sitten koko päivä ja tapailla pitäis jatkuvasti.
Mulla ainakin on kotihommia tarpeeksi joten mulla ei ole aikaa joutavuuksiin joka päivä.
Juuri suututin yhden naisen joka on alkanut käydä meillä kylässä.
Nainen on tosi kiva ei siinä mitään mutta mä en jaksa seurustella joka päivä neljää tuntia,en mitenkään.
Nyt kun alkuviikosta ilmoitin että tänään ei sovi tulla koska mä olen tosi väsynyt ja kaipaan lepoa niin veti herneet nenään.

 

[Phoebsi]

aika moni täällä aika ajoin kertoo, että ei oo kavereita eikä niitä kaipaakaan. musta se on outoa! mulle tulee jotenkin mieleen, että osittain se ois puolustelua sille, että ei ole vaan kavereita tai ketään ihanaa ihmistä jolle soittaa / jonka kanssa viettää aikaa ( kuin se oma mies ) .koska oikeesti jos on ihana ystävä, niin ei se ole taakka tai rasite vaan iso rikkaus ja ilo elämään. tuo sisältöä elämään eritavalla jutella ja kahvitella tai ulkoilla toisen ihmisen kanssa.

Ei kaikki kaipaa puuttuvia ystäviä tai tykkää kahviloista Ihmisiä on erilaisia.

 

[en puolustele]

aika moni täällä aika ajoin kertoo, että ei oo kavereita eikä niitä kaipaakaan. musta se on outoa! mulle tulee jotenkin mieleen, että osittain se ois puolustelua sille, että ei ole vaan kavereita tai ketään ihanaa ihmistä jolle soittaa / jonka kanssa viettää aikaa ( kuin se oma mies ) .koska oikeesti jos on ihana ystävä, niin ei se ole taakka tai rasite vaan iso rikkaus ja ilo elämään. tuo sisältöä elämään eritavalla jutella ja kahvitella tai ulkoilla toisen ihmisen kanssa.

no mulla ei ainakaan ole. joitakinyrityksiä ollut mutta ei ole löytynyt normaalia ystävää. muuttoja ym. liikaa

 

[endie]

aika moni täällä aika ajoin kertoo, että ei oo kavereita eikä niitä kaipaakaan. musta se on outoa! mulle tulee jotenkin mieleen, että osittain se ois puolustelua sille, että ei ole vaan kavereita tai ketään ihanaa ihmistä jolle soittaa / jonka kanssa viettää aikaa ( kuin se oma mies ) .koska oikeesti jos on ihana ystävä, niin ei se ole taakka tai rasite vaan iso rikkaus ja ilo elämään. tuo sisältöä elämään eritavalla jutella ja kahvitella tai ulkoilla toisen ihmisen kanssa.

Ei kaikki kaipaa puuttuvia ystäviä tai tykkää kahviloista Ihmisiä on erilaisia.

mulla ei mene jakeluun, että joku voisi väittää, ettei kaipaa ystävää.no, ehkäpä mulla on vaan niin hyvä säkä ollut ja mun ystäväsuhteet on niin hyviä, että en osais kuvitella että joku ei sellaista haluaisi kokea.

voisin kuvitella, että ihminen joka on vaina lapsensa ja miehensä kanssa aina, on jotenkin tylsä. en osaa selittää tarkasti :ashamed:

 

[no]

aika moni täällä aika ajoin kertoo, että ei oo kavereita eikä niitä kaipaakaan. musta se on outoa! mulle tulee jotenkin mieleen, että osittain se ois puolustelua sille, että ei ole vaan kavereita tai ketään ihanaa ihmistä jolle soittaa / jonka kanssa viettää aikaa ( kuin se oma mies ) .koska oikeesti jos on ihana ystävä, niin ei se ole taakka tai rasite vaan iso rikkaus ja ilo elämään. tuo sisältöä elämään eritavalla jutella ja kahvitella tai ulkoilla toisen ihmisen kanssa.

Ei kaikki kaipaa puuttuvia ystäviä tai tykkää kahviloista Ihmisiä on erilaisia.

mulla ei mene jakeluun, että joku voisi väittää, ettei kaipaa ystävää.no, ehkäpä mulla on vaan niin hyvä säkä ollut ja mun ystäväsuhteet on niin hyviä, että en osais kuvitella että joku ei sellaista haluaisi kokea.

voisin kuvitella, että ihminen joka on vaina lapsensa ja miehensä kanssa aina, on jotenkin tylsä. en osaa selittää tarkasti :ashamed:

mitä jännittävää sitten on se kahvittelu lasten kanssa? luen mieluummin kirjoja

 

[äiippä]

En mäkään kaipaa, viihdyn yksin. Semmosta ystävää on niin vaikee löytää johon vois 100 prosent. luottaa ja jonka kaa vois vaan olla oma itsensä, saada energiaa ystävyydestä eikä vaan väsyä siitä ja olla ku tyhjiin puristettu sieni. Tommosia mun "ystävät" oli kaikki ja lopetin yhteydenpidon ku tuli lapsia. Ja hyvin perheen parissa kuluu aika, lapsilla on sisarukset ja toki heillä muitakin kavereita, mutta itse olen onnellinen ja energinen näinkin. Toki jos ois semmonen super ystävä, mutta kun ei oo niin hyvä näin

 

[sama]

En mäkään kaipaa, viihdyn yksin. Semmosta ystävää on niin vaikee löytää johon vois 100 prosent. luottaa ja jonka kaa vois vaan olla oma itsensä, saada energiaa ystävyydestä eikä vaan väsyä siitä ja olla ku tyhjiin puristettu sieni. Tommosia mun "ystävät" oli kaikki ja lopetin yhteydenpidon ku tuli lapsia. Ja hyvin perheen parissa kuluu aika, lapsilla on sisarukset ja toki heillä muitakin kavereita, mutta itse olen onnellinen ja energinen näinkin. Toki jos ois semmonen super ystävä, mutta kun ei oo niin hyvä näin

Minulla on myös sama homma, että avaudun liian helposti ja myöhemmin kaduttaa, kun ei ollutkaan mulle ystävä tai ei halunnutkaan alkaa.

Kerran näin avoimessa mll:n kerhossa aivan ihanan iloisen näköisen ihmisen ja harmittaa ihan vietävästi kun en pyytänyt käymään/numeroa.

 

[vieras]

aika moni täällä aika ajoin kertoo, että ei oo kavereita eikä niitä kaipaakaan. musta se on outoa! mulle tulee jotenkin mieleen, että osittain se ois puolustelua sille, että ei ole vaan kavereita tai ketään ihanaa ihmistä jolle soittaa / jonka kanssa viettää aikaa ( kuin se oma mies ) .koska oikeesti jos on ihana ystävä, niin ei se ole taakka tai rasite vaan iso rikkaus ja ilo elämään. tuo sisältöä elämään eritavalla jutella ja kahvitella tai ulkoilla toisen ihmisen kanssa.

Ei kaikki kaipaa puuttuvia ystäviä tai tykkää kahviloista Ihmisiä on erilaisia.

mulla ei mene jakeluun, että joku voisi väittää, ettei kaipaa ystävää.no, ehkäpä mulla on vaan niin hyvä säkä ollut ja mun ystäväsuhteet on niin hyviä, että en osais kuvitella että joku ei sellaista haluaisi kokea.

voisin kuvitella, että ihminen joka on vaina lapsensa ja miehensä kanssa aina, on jotenkin tylsä. en osaa selittää tarkasti :ashamed:

Ihana ystävä on eri kuin joukko pulisevia akkoja. Ei täällä tarvitse nimettömänä puolustella. Ihmiset on erilaisia. Silloin kun intressit menee yksiin niin kaikki on ok.
Tuo tylsyys riippuu aivan mistäpäin katsoo. =)

 

[endie]

aika moni täällä aika ajoin kertoo, että ei oo kavereita eikä niitä kaipaakaan. musta se on outoa! mulle tulee jotenkin mieleen, että osittain se ois puolustelua sille, että ei ole vaan kavereita tai ketään ihanaa ihmistä jolle soittaa / jonka kanssa viettää aikaa ( kuin se oma mies ) .koska oikeesti jos on ihana ystävä, niin ei se ole taakka tai rasite vaan iso rikkaus ja ilo elämään. tuo sisältöä elämään eritavalla jutella ja kahvitella tai ulkoilla toisen ihmisen kanssa.

Ei kaikki kaipaa puuttuvia ystäviä tai tykkää kahviloista Ihmisiä on erilaisia.

mulla ei mene jakeluun, että joku voisi väittää, ettei kaipaa ystävää.no, ehkäpä mulla on vaan niin hyvä säkä ollut ja mun ystäväsuhteet on niin hyviä, että en osais kuvitella että joku ei sellaista haluaisi kokea.

voisin kuvitella, että ihminen joka on vaina lapsensa ja miehensä kanssa aina, on jotenkin tylsä. en osaa selittää tarkasti :ashamed:

mitä jännittävää sitten on se kahvittelu lasten kanssa? luen mieluummin kirjoja

kanssakäyminen: ajatusten, huomioiden, kokemusten, arjen ilojen ja surujen jakaminen toisen kanssa on avartavaa ja minusta kyllä kivaakin.

mutta kuten joku kirjoittikin, niin "pulisevat akat" on eriasia kuin oikeat ystävät. mutta ei kai kenenkään ole tarkoituskaan olla ihmisen kanssa joiden kanssa ei viihdy ?