Oonko nyt rupeamassa johonkin mitä ei ihan oikeasti kannata tehdä ?!?!

Avioero astui tänään voimaan.
Yh siis... 7 ja 9 vuotiaan lapsen.
Oon muuttamassa 900km päähän aloittamaan uutta elämää.
Töiden perässä lähinnä.

Ex mies jää tänne.
Lapsistaan ei oo ollu kiinostunut juurikaan eron jälkeen.
Asunto etelässä on ja kasa laatikoita jo kasassa...

Muuttuuko elämäni silti liikaa ?
Itsellä on kova halu muuttaa, kuten myös lapsilla.
Joille varmasti suuri muutos viimeistään silloin kun koulut alkaa.
Keskivaikeasta masennuksesta oon parantumassa, terapeutti on antanut "siunauksen" muutolle...uskoo että elämäni pysyy kasassa vaikka muutoksia tulee.

Mutta tää tukiverkosto jää tänne pohjoiseen...
Onhan toki eritätin rakas ystävä vastaanottamassa minua ja lapsia.
Osa suvustakin toki asuu etelässä etten mä sinne ihan suinpäin muuta.
Siskoni asuu myös.

Asiaa on harkittu monelta kannalta.
Toki välillä on tullut epäilyksen hetkiä mutta ne on menny ohi yhtä nopeasti kuin tulivatkin.

 

Hyvin se menee! Tsemppiä uuteen elämään!

 

Reipasta mieltä, positiivista asennetta ja päättäväistä toimeliaisuutta toivottelen!

Varmasti edessä on haasteita ja kysymyksiä, joitain tuskaisiakin hetkiä. Mutta myös uusia alkuja, uutta mielenkiintoa ja uusia onnen aiheita.

Olet jo tehnyt isoja ratkaisuja, tulevistakin haasteista varmasti selviät. Etsi tukiverkot ja rakenna niitä aktiivisesti tulevassa kotipaikassasi, luo rutiineita, hae harrastuksia itselle ja lapselle. Kyllä sinä selviät.

Halit ja tsempit.

 

Kiitoksia teille :heart:

 

Onnea ja päättäväisyyttä matkaan, hyvin se menee!

 

No jos ei mies halua muutenkaan lapsiaan nähdä niin sitten ihan ok. Muuten ei ole hyvä idea muuttaa noin kauas. Uskon että hyvin se menee

 

Usko itseesi ja tee niinkuin sinusta tuntuu. Jos olet miettinyt asiaa sekä päivällä että illalla/yöaikaan ja olet hyvillä mielin asiasta niin toteuta vain.
Ja eiköhän sitä voi aina palata takaisin lähtöpaikkaan jos alkaa tuntumaan toiselta sitten kun olette muuttaneet.

Suosittelin olemaan rohkea ja muuttamaan vain, pääset takaisin jos tarve vaatii
Kuulostaa järkevälle miettiä sitä onko oikein ja mitä tekisit.. se osoittaa jo mielestäni sitä, että olet harkinnut riittävästi asiaa

Onnea vain arkeesi.. päivä kerrallaan tunteiden & järjen kanssa kun toimit
niin hyvin menee

 

Ettet vaan tekis nyt tätä exmiehen kiusaksi. Monikin tuntuu muuttavan eronjälkeen kauvas ja vaikkeuttaa näin toista vanhempaa tapaamasta lapsiaan. Tosi ikävää

 

Ettet vaan tekis nyt tätä exmiehen kiusaksi. Monikin tuntuu muuttavan eronjälkeen kauvas ja vaikkeuttaa näin toista vanhempaa tapaamasta lapsiaan. Tosi ikävää

luit kai,että ap muuttaa lähinnä töiden perässä?ei siinä mun mielestä ole mitään outoa..saati kiusanteosta lasten isää kohtaan.

 

luit kai,että ap muuttaa lähinnä töiden perässä?ei siinä mun mielestä ole mitään outoa..saati kiusanteosta lasten isää kohtaan.

Ja isä ei tunnu olevan lapsistaan kiinnostunut.

 

Siis, oletan että lasten isä on suunnitelmasta kuitenkin tietoinen, ja jonkunlainen ajatus on siitäkin miten lapset jatkossa tapaavat isäänsä ja muuta tämän vanhan kotiseudun väkeä (sukulaisia yms.)?

 

Ja isä ei tunnu olevan lapsistaan kiinnostunut.

Niin, ei nyt, mutta jos se joskus fiksuuntuu ja muuttaa mieltään? Ei tuo muutto ainakaan helpota sitä lasten ja isän tapaamista.

Tärkeempänä kuitenkin näkisin, että asuuko tää hyvä ystävä ja sisko sillä paikkakunnalla mihin olle muuttamassa? Jos on masennusta taustalla ja jos sattuukin uudessa paikassa jotain ikävää, niin olisi tosi hyvä, että olisi tukijoita valmiina. Jos muutto niin vahvasti houkuttaa, että työt ja asunnot on jo mietittynä ja lasten koulut, niin kokeile ihmeessä! Ei ne lapsetkaan siitä rikki mene, vaikka muuttaisitte lopulta takaisin tai muualle vielä uudestaan, kunhan ette sitä alvariinsa tee.

 

On....
Hän tietää suunnitelmani.
Olemme toki puheväleissä vaikka emme yhdessä enää olekkaan.
Lapsiaan hän ei vain suostu katsomaan.
Syy taitaa olla sen uuden "ystävän" joka on 50v eikä oikein jaksa noita pieniä lapsia...

 

Kaikki siis on mietitty, on puhuttu ja puitu.
Järkeilty ja näin.
Uusi koulukin on alle puolen kilometrin päässä tästä saadusta asunnosta.
Ystävä tulisi asumaan viereisessä rapussa ja sisko samassa kaupungissa mut vähän kauempana..
Oon selvittäny nuorimman hammasrautojen takia kaiken siihenkin liittyvän mitä pitää siirtää ja missä on lähin.
Oon selvittäny koira harrastukseni vuoksi kaikki treeni kentät, ajat ja näin päin pois.
Kaikki kaukaa selvitetty on selvitetty...

mut silti tulee tuollaisia epäilyksen hetkiä välillä

 

eihän missään sanota että siellä pitää asua koko loppuelämä, ainahan voit palata myöhemmin takas, jos siltä tuntuu!

 

Aika kauas muutat, entäs jo lapset alkavatkin kaivata isää??
Onko lapset jääneet kokonaan sinulle?

 

Kamat kyytiin ja menoksi.
Onnistut kyllä ja pärjäät myös