oonko mä nyt sitten huono äiti??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tylsä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tylsä

Vieras
Kun en vaan jaksais olla enää kotona.. mutta kai se on olla kun muuten menee arki liian vaikeeksi.
Oon vaan niin kylästynyt ainaiseen puuron keittoon ja aikatauluihin..
Haluaisin kehittää itseäni ja mennä eteenpäin vaan tänne kotiin on vaan juututtava. Just nyt kaksi vuotta tuntuu hirveeltä ajalta.
 
Joka asiassa on varmasti omat hyvät ja huonot puolensa. Itse olin 2 v kotona ja hiljattain aloitin työt. Noh, nyt nautin ihan hirveesti vapaista ja kaipaan sitä aikaa kun olin vielä kotona. Ei se oo helppoa pyörittää sitä työ-perhe kuviotakaan..Nauti nyt kun vielä voit :) vielä se aika koittaa ettet saa olla kotona,kun haluaisit. Mä kaduin kun en alottanut siinä 2vuoden kotiaikana laihista,jonka nyt tekisin heti,jos voisin..eli ota itselles vaikka joku uus juttu elämääsi, siitä saat haastetta päiviisi.
 
Joskus kaipaan äitiysloman ja hoitovapaan huolettomia aikoja. Kun psytyi sopimaan kaverin kanssa trerffit tai pyyhkäistä sadepäivänä kauppakeskukseen hengailemaan. Mutta en kaipaa sitä toista puolta: rutiinia, toistoa, aikuiskontaktien vähyyttä... Yritän elää hetkessä ja nauttia siitä mitä on. Minä kestin kotona puolitoista vuotta. Niin olin ennen lapsen syntymää jo vähän uumoillutkin. Mulle ei siis ollut mitenkään vaikeaa palata töihin. Sellaiselle, joka ajattelee pakkohoitaa lapsensa kolmevuotiaaksi kotona, voi olla pahempi paikka jos joutuu myöntämään, että jokin muu ratkaisu olisi kaikille parempi.
 
Keitäppä välillä puuroa sen verran, että sitä riittää muutamaksi päiväksi ja lämmitä mikrossa lapselle. Lapsi ei siitä mene pilalle, jos rutiinit vähän vaihtuvat joten aikataulut syrjään ja vähän vaihtelua elämään. Löytyiskös sulle jokin kiinnostava iltakurssi yms. jolla voisit käydä ja kehittää itseäsi? Opiskellakin voi kotona ollessa. Mutta jos kotona oleminen ei nappaa, niin sitten pitää mennä töihin ja keksiä millä sen arjen sitten saa pyörimään, näinhän se on. Toivottavasti päädyt teille hyvään ratkaisuun!
 
Lähden töihin pääsiäisen jälkeen lapsen ollessa 13kk. Poika jää isänsä kanssa kotiin.
Pikkuisen kahden vaiheilla että mitenkähän tämä onnistuu, onko tämä kovempi paikka mulle vai lapselle. Mulla on semmoinen ammatti että kädentaidot ruostuu ja menetelmät kehittyy nopeasti.
Toive olisi tehdä lyhennettyä työviikkoa, työnantaja ei tule vastaan tässä asiassa.
 
noinhan se on. helpointa oli kun sai vain käydä töissä ja mies hoiti lapsen. Niillä on helppoa joilla joku tulee kotiin hoitamaan tai mies hoitaa, tietää että lapsi hoidetan hyvin ja silti saa itse kehittää itseään.
(puhuu kotiorja, jonka mies tulee kotiin valmiisen pöytään kello 18 aikaan)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
noinhan se on. helpointa oli kun sai vain käydä töissä ja mies hoiti lapsen. Niillä on helppoa joilla joku tulee kotiin hoitamaan tai mies hoitaa, tietää että lapsi hoidetan hyvin ja silti saa itse kehittää itseään.
(puhuu kotiorja, jonka mies tulee kotiin valmiisen pöytään kello 18 aikaan)

No...on mulla silti huono omatunto kun menen töihin lapsen ollessa näin pieni. Sovin töihinmenosta kun se oli 6kk, silloin tähän pääsiäiseen tuntui olevan iäisyys. Mutta kahden vaiheilla olen: töissäolossakin on puolensa, kotona en ole maailman parhaiten viihtynyt.
 

Yhteistyössä