Oonko ainoa kenen päivät "aina" samanlaisia?

Eli mies tekee pitkää päivää töissä joten päävastuu vauvasta (9kk), kodista ja koirasta on mulla. Välillä tylsistyttää kun päivät menee aina samalla kaavalla ja huomaan että iltaisin lasken minuutteja siihen että vauva menee nukkumaan ja päivä on ohitse.

Päivisin tapaan välillä kavereitani jne mutta aina täytyy kulkea kelloa tuijottaen jotta kerkiää viemään koiran iltalenkille ennen vauvan iltapuuhia. Pelkään myös ettei vauva saa tarpeeksi huomiota, kun välillä en vaan jaksa touhuta sen kanssa vaan esim löhöilen lattialla/teen kotihommia ja vauva touhuaa omiaan. On kyllä tyytyväinen tapaus ja kyllä aina vaipanvaihdon yhteydessä ja muutenkin häntä leikitän.

Miten te muut reissutyötä/pitkää päivää tekevien puolisot olette arjen järjestäneet? Varsinkin jos on eläimiä jotka vaativat myös osan ajastasi jne.

 

et

 

No jos se koira ei kaipaa sen kummempaa kuin lenkin 2 x päivässä niin kai parisen tuntia voi kotoa olla pois koiran kärsimättä? Meillä on kaksi kissaa, eikä aina ole ketään heillä kotona (josta nurisevat kyllä).

Ite oon ottanut aamuisin suunnan sinne minne nenä näyttää ja vauva messiin. Ei mitään aikatauluja tai ikäviä kotitöiden kaltaisia juttuja mielessä - kyllä ne tulee joskus tehtyä. Vauvan kanssa leffaan tai muskariin, vauvauintiin, vauvajoogaan jne. Ei kyllä itteäni ainakaan kiinnosta kodin seiniä katsella, enkä odota sitä Dataltakaan.

 

Tollasta se oli. Aika pitkälti. Mutta sit kun muksu on vähän isompi, niin siitä on sullekin erilailla seuraa ja ulkoilu ja muut puuhat saa uuden merkityksen.

 

No jos se koira ei kaipaa sen kummempaa kuin lenkin 2 x päivässä niin kai parisen tuntia voi kotoa olla pois koiran kärsimättä? Meillä on kaksi kissaa, eikä aina ole ketään heillä kotona (josta nurisevat kyllä).

Ite oon ottanut aamuisin suunnan sinne minne nenä näyttää ja vauva messiin. Ei mitään aikatauluja tai ikäviä kotitöiden kaltaisia juttuja mielessä - kyllä ne tulee joskus tehtyä. Vauvan kanssa leffaan tai muskariin, vauvauintiin, vauvajoogaan jne. Ei kyllä itteäni ainakaan kiinnosta kodin seiniä katsella, enkä odota sitä Dataltakaan.

No siis 3 kertaa päivässä lenkit, mutta tosiaan kun iltalenkille pitää lähteä viimeistään seiskalta niin pakko siihen mennessä on aina kotiutua. Muskarissa käydään kerran viikossa.

 

Tollasta se oli. Aika pitkälti. Mutta sit kun muksu on vähän isompi, niin siitä on sullekin erilailla seuraa ja ulkoilu ja muut puuhat saa uuden merkityksen.

Juu oonkin yrittänyt itseeni tsempata että pian päästään puistoileen jne. Ja ehkä ne miehenkin työt helpottaa jossain vaiheessa...

 

Mulla oli kutakuinkin ihan samanlaista - mutta oman jaksamisen vuoksi lähdin töihin, jaksan olla parempi äiti kun saan töissä muutaman tunnin vapaa-aikaa per päivä!

 

Melko lailla samanlaisiahan noi on. Mulla on kaks alle 2-vuotiasta joiden kanssa tosin ei tylsää tule, päinvastoin. Kerran viikossa käydään perhekahvilassa, muuten tässä kotipiirissä ollaan. Meillä kans koira, mut se ei menoa haittaa, lenkillä käydään muun ulkoilun lomassa. Mä en kylläkään pääse päivisin kavereilla tms käymään, kun on vaan yksi auto, mutta musta on ihan kivaa olla himassa pienten kanssa.

 

Sellaista se on, mutta kun rutiinit on aina samat lapsellakin niin pääset oikeasti helpommalla. Koitappa joskus pistää lapset päivärytmi ihan sekaisin yhdeksi päiväksi niin huomaat eron... Meillä juuri todettiin kahden 3-v:n kanssa että jo yhtenä iltana nukkumaanmenoajan ylittyminen tunnilla saa seuraavanakin päivänä vielä kiukuttelua ja väsymystä aikaiseksi.

 

On se kauheaa, kun on tyytyväinen ja helppo tapaus vauvana. Päiväsi varmaan piristyisivät kummasti, jos lapsi saisi kunnon raivokohtauksia eikä viihtyisi hetkeäkään itsekseen. Tollasen tyytyväisen vauvan voi tunkea vaunuihin ja lenkitellä koiraa rauhassa. Hauskempaa se olisi tietysti kiireellä itkukonsertin kera.

Joo, vauva-arki voi olla tylsää, mutta on ihan oma vika, jos perustuytyväisen lapsen kanssa ei missään käy ja tylsistyy.

 

[QUOTE="vieras";28036577]Sellaista se on, mutta kun rutiinit on aina samat lapsellakin niin pääset oikeasti helpommalla. Koitappa joskus pistää lapset päivärytmi ihan sekaisin yhdeksi päiväksi niin huomaat eron... Meillä juuri todettiin kahden 3-v:n kanssa että jo yhtenä iltana nukkumaanmenoajan ylittyminen tunnilla saa seuraavanakin päivänä vielä kiukuttelua ja väsymystä aikaiseksi.[/QUOTE]

Juu kyllä ne rutiinit helpottaa elämää, ja meidän lapsen kohdalla on tärkeää iltojen rauhoittaminen. Yksi päivä tultiin kyläilyreissulta melkeinpä suoraan iltapalapöytään ja yön vauva olikin sitten tosi levoton...

 

On se kauheaa, kun on tyytyväinen ja helppo tapaus vauvana. Päiväsi varmaan piristyisivät kummasti, jos lapsi saisi kunnon raivokohtauksia eikä viihtyisi hetkeäkään itsekseen. Tollasen tyytyväisen vauvan voi tunkea vaunuihin ja lenkitellä koiraa rauhassa. Hauskempaa se olisi tietysti kiireellä itkukonsertin kera.

Joo, vauva-arki voi olla tylsää, mutta on ihan oma vika, jos perustuytyväisen lapsen kanssa ei missään käy ja tylsistyy.

Missä oon valittanut että on rankkaa kun on tyytyväinen vauva? Oon hyvin helpottunut ettei ole mikään koliikkitapaus, olisin varmaan jo hullujen huoneella...

Kun tosiaan päivässä on se pari tuntia jolloin pääsen johonkin lähteen, niin eipä se paljoa ole. Lisäksi kaverini käyvät töissä joten ei heille sovi nähdä koska vaan (yleensä sovitaan tapaamiset n kuukauden päähän).