Oon tajunnu olevani naiseksi/äidiksi vähän liian ronski

[Echo]

Naistenpäivän jälkimaininkeja...ja tää ei ole itsekehua, vaan joskus koen erilaisuutta.

- Jos joku nainen pelkää hämähäkkiä lattialla, mä vaan kehun hämppistä ja heivaan sen ulos. Itse pelkään käärmeitä mutta rehvastelen kuinka sain kärmekseltä lapiolla pään pois, kerran tunki pihalle (no niin, eläinsuojeluihmiset hoi)
-Jos muksu ei muutaman aamuherätyksen jälkeen herää, heivaan sen lattialle (osittain virhe). Sitä ennen on peitto lentäny jo nurkkaan.
-Jos epäilevät uutta ruokaa, pakotan maistamaan pienen määrän.
-Jos lautaselta ei löydy kasviksia kippaan vieläkin niitä minimiannokset itse (virhe, isompien lasten kohdalla). Tosin noille kasvikset eivät ole ongelma ja ovat ei-nirsoimpia lapsia jotka tiedän.
-jos on mitään alkavaa fobiaa, niin käytän karaisua paljon. "Nyt vaan mennään syvään päähän uimaan".
Pimeänpelon suhteen olen ehkä ymmärtäväisin, oon hommannu yövaloja ja totuttanu asteittain pimeään. Mutta koulumatkalle lähetän talvella taskulampun kanssa, "susi puraisee vähän pepusta muut kyllä sä pärjäät"
-lasten synttäreille ei luokan yksinäisintä ja ujointa jätetä kutsumatta. Välillä pistän muksut kaveeraamaan niiden kans muutoinkin (kutsumme kylään jne). Uhkailu-kiristys-lahjonta sitä ennen:"Sit saat luvan jutella iloisesti sille Maijalle tai et näe kännykkääsi".
-pukeutuminen tilanteen mukaan. En kuuntele kevätjuhlaa ennen "mutku tää huppari ois niin kiva".

Joko lasu-ilmoitus tehty? Tuloksena iloisia ja luottavaisia lapsia. Ei koulupoissaoloja.

Mä en jaksa loputtomiin sanoittaa tunteita tai kuunnella nirsoiluja, mä vaan tyrkkään nää muksut epämukavuualueelle.

Mutta mä tiedän että jyrään ehkä toisten tunteita, hukkaan paljon semmoisia vivahteita ja keskustelua, kun elämänohjeena on "runnotaan menemään eteenpäin".
Eikä tuo opeta noita välttämättä kovin oma-aloitteisiksi.

 

[r0s]

Siis hämähäkit viedään kylppäriin tai vessaan. Siellä ne hoitelevat kaikki sokeritoukat.

Joku ilkimys on lähiaikoina tappanut vessanversion meillä, koska yöllä oikein pulska toukka könysi lattialistan viertä viikset vipattaen.

Ja muutoinkin olen samoilla linjoilla. Paitsi syvässä päässä uimisesta ku en ite tykkää sukeltaa.

 

[viisikymppinen isoäiti]

no miksikäs, pitäs tehä se la su . kuulostat ihan hyvältä äidiltä

 

[Echo]

no miksikäs, pitäs tehä se la su . kuulostat ihan hyvältä äidiltä

No kiva kuulla. Itsestä vaan tuntuu että monet kaveriäidit keskustelee lastensa peloista loputtomiin niiden kanssa ja sanoittaa tunteita aamusta iltaan...

 

[vierailija]

Jännä tuo tunteiden sanoitus. 5 vuotta sitten kukaan ei ollut kuullutkaan siitä, ja nykyisin se taas on käytännössä pakollista.

 

[vierailijattt]

Onneksi mua ei ole lapsena pakotettu korkeisiin paikkoihin kun oli ja on edelleen korkean paikan kammo.

Ei lasten kanssa tarvitse olla koko ajan lässynlässyn, mutta kuulostat kyllä vähän tyrannilta.

 

[Echo]

Siis hämähäkit viedään kylppäriin tai vessaan. Siellä ne hoitelevat kaikki sokeritoukat.

Joku ilkimys on lähiaikoina tappanut vessanversion meillä, koska yöllä oikein pulska toukka könysi lattialistan viertä viikset vipattaen.

Ja muutoinkin olen samoilla linjoilla. Paitsi syvässä päässä uimisesta ku en ite tykkää sukeltaa.

Ihana. Me ollaan joissain sun kans asioissa ihan eri linjoilla, mut jossain ollaan samixet. En ihan hämähäkkejä virittelisi vaan meinaan niitä seittejä poistella, mutta esmes sun viimeisimmästä ulkomaanreissupostauksesta tuli fiilis "wau. Tuo nainen ei päästä itseään helpoimmalla. Eikä mieti liikaa vaan tekee."

 

[vierailija]

Millaisiahan nykylapsista kasvaa, kun heille sanellaan tosiaan aamusta iltaan se, että miltä asiat heistä kuulemma tuntuvat. "Äiti näkee, että olet iloinen", "äiti näkee, että olet surullinen" päläpäläpälä.

 

[Echo]

Millaisiahan nykylapsista kasvaa, kun heille sanellaan tosiaan aamusta iltaan se, että miltä asiat heistä kuulemma tuntuvat. "Äiti näkee, että olet iloinen", "äiti näkee, että olet surullinen" päläpäläpälä.

Juu mä tinttaisin jos joku tulis mulle lässyttämään miltä musta tuntuu.
Mutta kyllä mä silti muksuista huomaan tunnetilat aika herkästi, ja jos on allapäin niin silloin kysyn että onko huolia jne.

 

[Lispetti]

Hyvältä kuullostaa!

Se, että topakasti kertoo säännöt ja vetää rajat + syy-seuraus tuo lapsille turvaa. Toki voi tarjota jonkin verran vaihtoehtoja.

Välillä (usein) on täyttä ajan hukkaa lähteä selittelemään, koska lapset, etenkin teini-ikäiset, osaisivat venyttää keskusteluja loputtomiin - ei palvele ketään. Lapsi saa päättää itse sellaisista asioista mitkä on hänen iälleen sopivia.

Suomessa nykykasvatuksen tulos huolestuttaa jonkin verran. Onko suomalaiset vanhemmat liian kiireisiä, laiskoja, lepsuja vai suvaitsevaisia, kun mielletään joskus kasvatus niin, että lapsella on oikeus itse valita/päättää isommistakin asioista! Olen jopa kuullut vanhempien vetoavan valinnanvapauteen koska ihmisoikeus lait! Voi jestas sentään!

 

[Lispetti]

Helppo oli vastata koska tietää sun taustoja. En usko että sinä kasvatuksellasi saat aikaan tunteettomia, uusavuttomia, traumaisia etc. vaikka ”prässäätkin”.

 

[Echo]

Onneksi mua ei ole lapsena pakotettu korkeisiin paikkoihin kun oli ja on edelleen korkean paikan kammo.

Ei lasten kanssa tarvitse olla koko ajan lässynlässyn, mutta kuulostat kyllä vähän tyrannilta.

Ehkä ois pitäny pakottaa? Mä oisin varmaan sun äitinä kutsunu meidät kylään 8-kerroksisessa kerrostalossa asuvan tutun luo, menty parvekkeelle ja sit oltais ihasteltu kaiteen yli (turvallisesti siis) "vähänkö siistit maisemat, sylkäistäänkö alas, mitä kaupunginosia tai nähtävyyksiä näette?"

 

[Echo]

Helppo oli vastata koska tietää sun taustoja. En usko että sinä kasvatuksellasi saat aikaan tunteettomia, uusavuttomia, traumaisia etc. vaikka ”prässäätkin”.

Joo mut mietin aina että tekeekö runnominen kasvatustyylinä oma-aloitteisia lapsia vai ei. Se ei välttämättä innosta tai kannusta.

 

[Lispetti]

Onneksi mua ei ole lapsena pakotettu korkeisiin paikkoihin kun oli ja on edelleen korkean paikan kammo.

Ei lasten kanssa tarvitse olla koko ajan lässynlässyn, mutta kuulostat kyllä vähän tyrannilta.

Fobia on vaan mielen oikku, kyllä siitä eroon pääsee.
Eihän nuo lapset uskaltais mitään jos jokaisesta pelosta tehtäis ”juttu”.
Fobiat saattaa heikentää jopa elämänlaatua.
Siedätyshoito on ihan parhaimpia keinoja päästä fobiasta eroon. Ja jotta ei kehkeytyisi fobiaksi asti, on hyvä tehdä juuri kuin Echo!

 

[Echo]

Fobia on vaan mielen oikku, kyllä siitä eroon pääsee.
Eihän nuo lapset uskaltais mitään jos jokaisesta pelosta tehtäis ”juttu”.
Fobiat saattaa heikentää jopa elämänlaatua.
Siedätyshoito on ihan parhaimpia keinoja päästä fobiasta eroon. Ja jotta ei kehkeytyisi fobiaksi asti, on hyvä tehdä juuri kuin Echo!

Muksulla oli koirapelko.
Mitä tein? Hommasin tietysti koiran. Nyt on ylintä ystävää sen kans.

 

[Lispetti]

Joo mut mietin aina että tekeekö runnominen kasvatustyylinä oma-aloitteisia lapsia vai ei. Se ei välttämättä innosta tai kannusta.

Voihan sitä vahvistaa.
Kun lapsi on oma-alotteinen ja saa siitä positiivista palautetta/palkinnon niin sehän ruokkii olemaan oma-alotteinen.

 

[Echo]

Fobia on vaan mielen oikku, kyllä siitä eroon pääsee.
Eihän nuo lapset uskaltais mitään jos jokaisesta pelosta tehtäis ”juttu”.
Fobiat saattaa heikentää jopa elämänlaatua.
Siedätyshoito on ihan parhaimpia keinoja päästä fobiasta eroon. Ja jotta ei kehkeytyisi fobiaksi asti, on hyvä tehdä juuri kuin Echo!

Jep. Mut sanotaan että mä en ole vielä mitään jääkiekkomutsin rinnalla.
Kyllä mä laiskan perusarjen hallitsen, mutta lapsikatraan intensiivisten harrastusten kans mulla puuttuu sitkeys ja semmonen draivi. Sulla sitä on.

 

[Echo]

Voihan sitä vahvistaa.
Kun lapsi on oma-alotteinen ja saa siitä positiivista palautetta/palkinnon niin sehän ruokkii olemaan oma-alotteinen.

No juu, kyllä mä kehun noita suu vaahdossa kun heittäytyvät omatoimisiksi. Mäkätys on tarpeen välillä, mut se ei anna voimaa muutokseen.

 

[Lispetti]

Jep. Mut sanotaan että mä en ole vielä mitään jääkiekkomutsin rinnalla.
Kyllä mä laiskan perusarjen hallitsen, mutta lapsikatraan intensiivisten harrastusten kans mulla puuttuu sitkeys ja semmonen draivi. Sulla sitä on.

Lapset on osanneet valita sellaisia lajeja mikä äitiäkin kiinnostaa!

Jos heittelisivät tikkaa niin en tiiä viittiskö sitä käydä joka kerta katsomassa.

 

[vierailija]

Etkö sä kuvaillut juuri perusmutsia vai millaisia äidit muka nykyään on???

 

[Lispetti]

No juu, kyllä mä kehun noita suu vaahdossa kun heittäytyvät omatoimisiksi. Mäkätys on tarpeen välillä, mut se ei anna voimaa muutokseen.

En halua vähätellä, mutta tuntuu vähän, että sun huoli on turha.

Mun mielestä tuokin, että asetat epämukavuusalueelle tuo hyvää myös oma-aloitteisuuden saralla. Kaikki ei ole aina kivaa tai helppoa, mutta silti asia saadaan maaliin.

Teillä lapset osallistuvat kotitöihin ja kyllä niistä muodostuu rutiini, eli ei huolta. Leipovat isona sämpylänsä varmasti ihan ilman, että äiti soittaa ja käskee.

 

[vierailija]

Etkö sä kuvaillut juuri perusmutsia vai millaisia äidit muka nykyään on???

Ehkä 90-luvulla tuo oli vielä perusmutsin kasvatustyyli. Siis siihen aikaan, kun vakiosanonta lapsille vielä oli "tottelet tai itket ja tottelet".

Nykyään keskustellaan lapsen kanssa paljon enemmän ja myös herkästi annetaan periksi jos keskustelu ei johda toivottuun lopputulokseen. Sitten on vielä ns. tunnekasvatukseen ja positiiviseen kasvatukseen hurahtaneet, jotka uskovat lujasti löytäneensä viisasten kiven.

Tämä siis suomalaisten keskuudessa. Sitten jos katsoo vaikka miten (suomen)venäläiset kasvattavat, niin se on ihan toinen todellisuus. Uhmaa ja nokkavuutta ei siedetä paljon pätkääkään, ja jos sellaista ilmenee, niin lapselta otetaan luulot pois kovalla kädellä.

 

[vierailija]

Hyvä, että tajusit.

 

[Lispetti]

Etkö sä kuvaillut juuri perusmutsia vai millaisia äidit muka nykyään on???

Palleroiden ollessa pieniä olin kotiäitinä vuosia. Kaikenlaista sitä näki ja kuuli.

Leikkipuistossa käytiin päivittäin. Huomasin uuden tulokkaan vaunuineen ja kävin juttusille. Kysyin myös onko tyttö vai poika. VIRHE! Hyvä ettei mamma käynyt päälle. Turpa vaahdossa hän alkoi riehumaan kuinka hänen Kuura Muna Rosmariini on lapsi, ja että sukupuolella ei ole mitään väliä.
Mietin, että kuinkahan perheen toinen lapsi (n.4v) tuon äitinsä vaahtoamisen kokee, kuunteli vieressä melko pelokkaan oloisena.

Lukemattomat kerrat leikkipuistossa sain nähdä miten lapset päättävät milloin lähdetään kotiin, ULLATUUS: kun joskus oli pakko lähteä aikaisemmin niin lapset rääkyivät kuin demonit ja juoksivat vanhempiaan karkuun tai lällättelivät mennessään.

Jotkut lapset eivät saaneet edes maistaa joitakin ruokia mitä leikkipuistossa tarjottiin. Kyse ei ollut allergioista vaan vanhemman mielipiteestä.

Kaupassa olen nähnyt joskus aika naurettavia tilanteita kun epäjohdonmukaiset vanhemmat ovat pulassa. Ilmeisesti häpeä huutavasta lapsesta saa aikuisen toimimaan niin, että ensi kauppareissulla lapsi ei tyydy pelkkään tikkariin vaan mukaan lähtee puoli leluosastoa.

Onhan noita tapahtumia, mutta nuo nyt tuli ekana mieleen.

 

[AivanSama]

Ehkä ois pitäny pakottaa? Mä oisin varmaan sun äitinä kutsunu meidät kylään 8-kerroksisessa kerrostalossa asuvan tutun luo, menty parvekkeelle ja sit oltais ihasteltu kaiteen yli (turvallisesti siis) "vähänkö siistit maisemat, sylkäistäänkö alas, mitä kaupunginosia tai nähtävyyksiä näette?"

Toisaaltaan... Korkean paikan kammo on ihan järkevä kammo. Ei siitä tarvitse eroon päästä, ellei se ole elämää haittaavaa. Mulle on ihan fine hengata parvekkeella seinän vieressä.