Oon pilannut kaiken... ihan kaiken..mitenköhän saisin anteeksi

Täysi PEESI Echon jutuille!!!
Hellu taas kitisee omiaan.Hänhän on suoraan sanonut miten asia on.Nyt Hellu on hyvä ja unohtaa sen pojan
Jokainen kasvaa äidiksi ensimmäisten lasten kanssa, ei maalata piruja seinille, kyllä hän pärjää!

On hieman eri asia selvitä ekasta lapsesta yksinhuoltajana kuin että ensimmäisenä tulee kaksoset ja oot yh.

 

Hei!
On täysin ymmärrettävää olla sekaisin tuossa tilanteessa. Itsekin olin. Minun kaksoset ovat nyt 2v.
Voin sanoa, että on ollut todella rankkaa. Syntyivät keskosina, ensimmäiset kuukaudet viettivät sairaalassa.
Kotiapua sain tasan 6h/viikko, vaikka nukuin 2-4h/päivä. Kaksoset yleensä siis syövät ja nukkuvat eri aikoina, joten itse et pahimmillaan nuku ikinä. Ja paljon muuta.. Omien kokemusteni myötä en toivo kaksosia kenellekkään, ja mua myös säälittää kaksosten oma kohtalo, kun eivät saa sitä mikä vauvalle mielestäni kuuluisi.
En halua pelotella, mutta ole realistinen, se on ainoa oikea tie. Jos hiukankaan epäröit omaa jaksamistasi, tai että haluatko vielä lapsia, tee abortti, sillä kaksosten vanhemmuus voi olla todella rankkaa. Varsinkin jos olet nuori. Tilastot kertovat, kuinka moni raskaus menee kesken, kuinka monet vanhemmat masentuvat ym. Itse suorastaan ihmettelen, miten monet ihmiset eivät vaan tajua miten rankkaa on hoitaa kahta vauvaa. Olen hoitaja ammatiltani, joten en ole mikään avuton käsi, mutta kuitenkaan en enää ikinä uskalla raskautua, kun pelkään että tulen odottamaan taas kaksosia. Sen verran kamalaa on ollut.

 

Abortti olisi jo pitänyt tehdä. Noilla viikoilla, ilman terv. syytä, se on jo kuvottavaa.

 

[QUOTE="hellu";29073696]Kannattaa ainakin yrittää hoitaa heitä? You must be kidding me. :O Että viis lapsista, kunhan äiti saa kokeilla. Jos ei sit jaksakaan niin lykätään eteenpäin vai? :O[/QUOTE]

No käsittääkseni adoptioon kuuluu harkinta-aika eli jonkinlainen "kokeilujakso", sitä Echo varmaankin tarkoitti. Ja tottakai ap:n kannattaa pitää mielessä että tällainenkin vaihtoehto löytyy, jos lasten synnyttyä tuntuu siltä että ei vaan pysty.

Uskon kyllä että kunnon tukiverkolla ap selviät, mutta muussa tapauksessa adoptio on yksi vaihtoehto.

 

[QUOTE="Lissu";29074610]No käsittääkseni adoptioon kuuluu harkinta-aika eli jonkinlainen "kokeilujakso", sitä Echo varmaankin tarkoitti. Ja tottakai ap:n kannattaa pitää mielessä että tällainenkin vaihtoehto löytyy, jos lasten synnyttyä tuntuu siltä että ei vaan pysty.

Uskon kyllä että kunnon tukiverkolla ap selviät, mutta muussa tapauksessa adoptio on yksi vaihtoehto. [/QUOTE]

Ei kyllä mä pidän nämä lapset ihan itse
Juuri olin hyvän ystävän kanssa syömässä ravintolassa ja juhlistamassa asiaa
Mulla on kuitenkin asiat aika hyvin kun tarkemmin ajattelee
Eikä tarvii hikoilla kesällä raskausmasun kanssa

 

niin ja haluan siis korostaa että ei tää kyseinen mies ole mikään hirviö oikeesti. Kun osa haukkuu häntä ihan kauheasti..
Hän ei kuitenkaan pettänyt eikä lyönyt, oli hyvä kumppani sen aikaa mitä suhteessa olimme, ollut kuitenkin edes jonkinlainen ystävä suhteen jälkeen.

 

Ja välillä huomaan että tulee näitä hetkiä että ikävöin häntä ihan helvetisti :/ Kunpa voisi taas jutella turhuuksista ja hymyillä. Tää on melko paska tunne kun rakastaa ihmistä, jonka tiedostaa olevan itselle haitaksi ja että olisi parempi ilman häntä.

 

Onko se lasten isä Cheekin näköinen?

 

Onko se lasten isä Cheekin näköinen?

Ei ole, kuinka niin

 

[QUOTE="hellu";29074063]L-A-K-K-A-A A-J-A-T-T-E-L-E-M-A-S-T-A S-I-T-Ä P-O-I-K-A-A!!!

mä oon hyvin vakuuttunut siitä että sun pääasiallinen motiivi pitää lapset on edelleen kuvitelma siitä että saat tuon pojan takaisin parisuhteeseen kanssasi, ihan sama mitä täällä väität. Et sä muuten kaiken aikaa palais tohon et millä kaikilla keinoilla voisit piinata sitä miestä ja herättää hänessä palaamishalut huonon omatunnon kautta.. Oot vaan niin läpinäkyvä.[/QUOTE]

Tota, enhän mä mitenkään ole edes aikeissa sitä miestä piinata? Tai halua sille huonoa omaatuntoa.. Se saa tehdä päätöksensä ihan itse, en mä oo niihin vaikuttamassa. En oikein ymmärrä että mitä selität? Ja en kyllä enää ottais takas vaikka saisin, vaikka ikävä onkin. Ei asiat meidän välillä ikinä enää palais ennalleen.

 

Mua alkaa jotenki ärsyttää noi syytökset ja väitteet kun niitä ei perustella mitenkään...
Joo aluksi ehkä ajattelin vielä että välimme korjaantuvat jotenkin miehen kanssa mutta enää en.
Olen vastauksienne avulla tajunnut miten väärin mua on kohdeltu ja enää en siihen paskaan lähde. pitäköön tunkkinsa

 

Ikäs ja mittas ap?

 

[QUOTE="vieras";29075117]Ikäs ja mittas ap?[/QUOTE]

Olen ikääni jo täällä valottanut ja mitoillani et kyllä tee mitään

 

Voisi aloittaa uuden ketjun, ilman näitä ***** vuodatuksia tuossa alussa?
Sellaisen missä keskusteltais kasvatusasioista ja odottamisesta ja miten olo kehittyy. Jotenkin ärsyttää nyt kun tässä ketjussa kaikki edelleen kertoo mielipiteitään aborttiasiaan vaikka se on jo päätetty eikä enää muutu

 

Hellu: mulla oli kaksoset yh: na.Ja nukuin sitä 4h:a vrk, olisin saanut nukuttua useammankin, mutta touhasin innoissani kotia ja lapsille kaikkea

 

Hei!
On täysin ymmärrettävää olla sekaisin tuossa tilanteessa. Itsekin olin. Minun kaksoset ovat nyt 2v.
Voin sanoa, että on ollut todella rankkaa. Syntyivät keskosina, ensimmäiset kuukaudet viettivät sairaalassa.
Kotiapua sain tasan 6h/viikko, vaikka nukuin 2-4h/päivä. Kaksoset yleensä siis syövät ja nukkuvat eri aikoina, joten itse et pahimmillaan nuku ikinä. Ja paljon muuta.. Omien kokemusteni myötä en toivo kaksosia kenellekkään, ja mua myös säälittää kaksosten oma kohtalo, kun eivät saa sitä mikä vauvalle mielestäni kuuluisi.
En halua pelotella, mutta ole realistinen, se on ainoa oikea tie. Jos hiukankaan epäröit omaa jaksamistasi, tai että haluatko vielä lapsia, tee abortti, sillä kaksosten vanhemmuus voi olla todella rankkaa. Varsinkin jos olet nuori. Tilastot kertovat, kuinka moni raskaus menee kesken, kuinka monet vanhemmat masentuvat ym. Itse suorastaan ihmettelen, miten monet ihmiset eivät vaan tajua miten rankkaa on hoitaa kahta vauvaa. Olen hoitaja ammatiltani, joten en ole mikään avuton käsi, mutta kuitenkaan en enää ikinä uskalla raskautua, kun pelkään että tulen odottamaan taas kaksosia. Sen verran kamalaa on ollut.

Tätä mä juuri tarkoitan, mutta tottakai kaikki ihkuttajat ohittaa tällaiset tarinat ihan kokonaan, vaikka kirjoittajalla kuitenkin on ihan oikea kokemus siitä millaista on olla kaksosten yh alusta alkaen.

 

Tota, enhän mä mitenkään ole edes aikeissa sitä miestä piinata? Tai halua sille huonoa omaatuntoa.. Se saa tehdä päätöksensä ihan itse, en mä oo niihin vaikuttamassa. En oikein ymmärrä että mitä selität? Ja en kyllä enää ottais takas vaikka saisin, vaikka ikävä onkin. Ei asiat meidän välillä ikinä enää palais ennalleen.

Ai ja mitähän se ultrakuvan lähettäminen sitten olis? Ihana muisto talletettavaksi? Miehelle joka on tehnyt sulle hyvin selväksi ettei halua lasta eikä sua, ikinä? Tajuatko sä itsekään mitään mitä sun oman pääs sisällä liikkuu? Herätys nyt, valot päälle!

 

[QUOTE="hellu";29075558]Tätä mä juuri tarkoitan, mutta tottakai kaikki ihkuttajat ohittaa tällaiset tarinat ihan kokonaan, vaikka kirjoittajalla kuitenkin on ihan oikea kokemus siitä millaista on olla kaksosten yh alusta alkaen.[/QUOTE]


Miksi maalata piruja seinille? Jos et satu tietämään, niin kaikilla ei asiat mene samalla tavalla, ja paljon riippuu myös asenteesta että miten asiat kokee! Kannattaa sunkin opetella positiivista elämänasennetta, sillä pärjää elämässä, eikä kaikki tunnu vain raskaalta ja hankalalta Vaikutat todella ankealta ja pessimistiseltä tyypiltä, helpottiko kun sai purkaa omaa kurjuuttaan toisten niskoille..?

 

[QUOTE="hellu";29075563]Ai ja mitähän se ultrakuvan lähettäminen sitten olis? Ihana muisto talletettavaksi? Miehelle joka on tehnyt sulle hyvin selväksi ettei halua lasta eikä sua, ikinä? Tajuatko sä itsekään mitään mitä sun oman pääs sisällä liikkuu? Herätys nyt, valot päälle![/QUOTE]

No itseasiassa kun miehen kanssa joskus aiemmin asiasta puhuttiin niin hän sanoi että haluaisi sen. Mutta tosiaan huono ajatushan se on.

 

Mua jännittää jotenkin ihan kauheasti että miten kaikki tulee menemään...
Voisin scannata tänne ultraäänikuvani, jotenkin niin onnellinen ole tänä aamuna tästä kaikesta hyvin nukutun yön jälkeen
Mutta en viitsi, koska nämä ärsyttävät pahanilmanlinnut taas keksisivät jotain pahaa siitäkin... Varmaan hehkuttaisin liikaa ja siksi tämän olisi pakko olla provo...

 

teit ihan oikein kun et tehnyt aborttia ja ÄLÄ TEE SITÄ.
Pidä lapset, tulet pärjäämään ja rakastamaan lapsiasi, ne tuovat elämääsi sisältöä ja rakkautta
Saat tukea varmasti kaikkeen mihin tarvitset ja arkeesi apua kun tarvitset. Jos isä ei ole mukana kaikessa tai ollenkaan niin saat yksinhuoltajana apua ja varsinkin kun kyseessä on kaksoset niin saat hoitoapua ym.

 

teit ihan oikein kun et tehnyt aborttia ja ÄLÄ TEE SITÄ.
Pidä lapset, tulet pärjäämään ja rakastamaan lapsiasi, ne tuovat elämääsi sisältöä ja rakkautta
Saat tukea varmasti kaikkeen mihin tarvitset ja arkeesi apua kun tarvitset. Jos isä ei ole mukana kaikessa tai ollenkaan niin saat yksinhuoltajana apua ja varsinkin kun kyseessä on kaksoset niin saat hoitoapua ym.

En ole enää todellakaan tekemässäkään, mutta lähinnä että miten kaikki sitten menee ajan myötä.
Saanko paljon kommenttia siitä, että "itse sä ties valitsit" jos kerron että tuntuu etten pärjää ja jos tarvitsen paljon apua. Saanko kuulla syyttelyä ja näin.

 

Mua jännittää jotenkin ihan kauheasti että miten kaikki tulee menemään...
Voisin scannata tänne ultraäänikuvani, jotenkin niin onnellinen ole tänä aamuna tästä kaikesta hyvin nukutun yön jälkeen
Mutta en viitsi, koska nämä ärsyttävät pahanilmanlinnut taas keksisivät jotain pahaa siitäkin... Varmaan hehkuttaisin liikaa ja siksi tämän olisi pakko olla provo...

Vai olisiko oikea syy sittenkin se että siinä ultrakuvassa ei ole kuin yksi vauva...

 

Kumma muuten kun sanoit että oot tonne toukokuisten ryhmään kirjoitellut... Löysin nikkis ja kirjotelmas sieltä, etkä siellä oo kuitenkaan puhunut tästä kaksoisuudesta mitään...

 

[QUOTE="hellu";29076377]Vai olisiko oikea syy sittenkin se että siinä ultrakuvassa ei ole kuin yksi vauva... [/QUOTE]

Tota Mitä merkitystä sillä edes olis yhtään mihinkään et sanoisinko niitä olevan yks vai kaks? Mun mielestä tätä tilannetta ei muuttanu se asia mitenkään. Tai no joo, se tekee tästä raskaampaa, mutta samanlainen käytös miehellä on silti. Ja siitähän tää ketju alunperin lähti kun kyselin neuvoa mitä tehdä kun olin valehdellut niin pahasti etten pystynyt olla itseni kanssa tuntematta syyllisyyttä

Ja täällä on todella monta ihanaa ihmistä jotka on mua kannustanut todella paljon, ja sunlaiset ihmiset on just se syy miksi en enempää itsestäni tänne jaa. Miks sun pitäis saada tietää musta yhtään enempää kun vaan ajattelet lähtökohtaisesti jo pahaa ja oikein syytät ihmistä, jota et edes tunne valehtelijaksi? Ei näin isoilla asioilla tosiaankaan leikitä, tai sitten saa olla joku psykopaatti. Ainiin, mut sehän mä sun mielestä olen. Leimaat aika pahasti, tuntematta mua edes yhtään..