Oon pilannut kaiken... ihan kaiken..mitenköhän saisin anteeksi

Kiitos, sitä tässä todella tarvitaankin, mutta eiköhän tämä tästä ala sujumaan
Olen kauhean väsynyt ollut pidempään jo, tuntuu että tää syksy vielä pahensi asiaa.. mikähän sais kehon piristymään paitsi tietty raikas ulkoilma?

Onko sulta mitattu hemoglobiini? Raudan puutetta?

 

[QUOTE="Vieras";29073007]No hyvä jos ei ole hullu, mutta kun en tiedä tapausta ja olet niin kovin epävarman tuntuinen niin siksi halusin vaan rauhoitella sua, jotenkin edes Ettei todellakaan ole mitään pakkoa mihinkään suuntaan ja sulla on viranomaiset (kaikki ne) apuna kyllä.[/QUOTE]

Onhan miehellä oikes tavata lapsia, vaikken minä sitä haluaisikaan.
Välillä toivon etten olisi ikinä edes kertonut hänelle lapsista, olisin säästynyt niin paljolta.
Oisin voinut tehdä päätöksen suuntaan tai toiseen itse, ilman painostusta tai syyllistämistä.

 

MUlla on raskausajan vitamiinit käytössä (joku Multivita raskaus, saa apteekista) ja tietty monipuolinen ruokavalio, lenkkeily ja säännöllinen unirytmi auttaa. Raskauteen kuuluu väsymys, ainakin alkuun joten sitä tuskin saa poistettua mitenkään. Sitten useilla helpottaa rv 20-30 mutta kun vauva (ja sulla on kaks) kasvaa tarpeeksi suureksi niin alkaa taas uni hankaloitumaan ja taas väsyttää. Kannattaa kyllä nukkua vaikka päiväunet jos sillä saa väsymystä helpotettua, (nyt kun saat vielä nukkua rauhassa ). t. kahden äiti

 

Koska sun la on ja missä päin Suomea asut? Jos kehtaat kertoa.

 

nimim. on vissiin itä-suomesta (kehdata=viitsiä) ?

 

nimim. ok on vissiin itä-suomesta (kehdata=viitsiä) ?

 

Kyllä sä pärjäät ilman tukiverkkoakin.Niin tein minäkin kahden pienen kanssa ja mulla oli siinä vielä hirviöäijä mesoamassa ja
kiduttamassa.sitten kun pääsin hänestä eroon, pärjäsin vielä paremmin
onhan sitä väsy, mutta kyllä sitä ehtii nukkuakin vaikka päikköäreillä.
ne ketkä täällä suureen ääneen kauhistelee työnmäärää, niin onhan siinä, mutta on se selätettävissä aika iisisti, kunhan rakastaa vauvojaan.
mulle oli perheavustajasta vain vaivaa.
kaikki rahat tuut saamaan kelasta.isyyttä ei kannata todistaa.sä kyllä löydät niille isähahmon, kunhan nyt enksiksi kasvavat(ja sinäkin).
tiedän monia minä mukaanlukien, kun uskoimme ettei kukaan huoli mkeitä kun olemme yh:a,
mutta kappas vaan jokainen meistä tajusi olleensa väärässä ja kikilla meistä on kunnolliset miehet ja lapsemme kutsuvat isäkseen
Niin se tulee sullakin vielä käymään, sano minun sanoneen.
Olet valinnut onnen tien-onneksi olkoon!

 

[QUOTE="Vieras";29073048]nimim. ok on vissiin itä-suomesta (kehdata=viitsiä) ? [/QUOTE]

Noup.

 

Koska sun la on ja missä päin Suomea asut? Jos kehtaat kertoa.

la on 17.3.2013 ja olen Etelä-Suomesta

 

Kyllä sä pärjäät ilman tukiverkkoakin.Niin tein minäkin kahden pienen kanssa ja mulla oli siinä vielä hirviöäijä mesoamassa ja
kiduttamassa.sitten kun pääsin hänestä eroon, pärjäsin vielä paremmin
onhan sitä väsy, mutta kyllä sitä ehtii nukkuakin vaikka päikköäreillä.
ne ketkä täällä suureen ääneen kauhistelee työnmäärää, niin onhan siinä, mutta on se selätettävissä aika iisisti, kunhan rakastaa vauvojaan.
mulle oli perheavustajasta vain vaivaa.
kaikki rahat tuut saamaan kelasta.isyyttä ei kannata todistaa.sä kyllä löydät niille isähahmon, kunhan nyt enksiksi kasvavat(ja sinäkin).
tiedän monia minä mukaanlukien, kun uskoimme ettei kukaan huoli mkeitä kun olemme yh:a,
mutta kappas vaan jokainen meistä tajusi olleensa väärässä ja kikilla meistä on kunnolliset miehet ja lapsemme kutsuvat isäkseen
Niin se tulee sullakin vielä käymään, sano minun sanoneen.
Olet valinnut onnen tien-onneksi olkoon!

Mutta jos hänellä on kaksoset niin ilman kunnollista tukiverkkoa ei saa pahimmassa tapauksessa nukkua ollenkaan missään välissä jos lapset herää ja nukkuu vuorotellen, ts. jompikumpi on koko ajan hereillä. Tai mitä jos jompikumpi tai molemmat ovat koliikkilapsia? Samoin vauvan kanssa uupuminen ei millään tavalla vähennä äidinrakkauden määrää, joten ei se rakastaminen myöskään olennaisesti lisää sitä ihan fyysistä jaksamista. Tätä mä juuri tarkoitan näillä "vauvat on ihania"-hörhöillä jotka ei yhtään ota mitään realiteetteja huomioon.

 

[QUOTE="hellu";29073386]Mutta jos hänellä on kaksoset niin ilman kunnollista tukiverkkoa ei saa pahimmassa tapauksessa nukkua ollenkaan missään välissä jos lapset herää ja nukkuu vuorotellen, ts. jompikumpi on koko ajan hereillä. Tai mitä jos jompikumpi tai molemmat ovat koliikkilapsia? Samoin vauvan kanssa uupuminen ei millään tavalla vähennä äidinrakkauden määrää, joten ei se rakastaminen myöskään olennaisesti lisää sitä ihan fyysistä jaksamista. Tätä mä juuri tarkoitan näillä "vauvat on ihania"-hörhöillä jotka ei yhtään ota mitään realiteetteja huomioon.[/QUOTE]

Eikö me muka oteta realiteettejä huomioon? Vauvat ovat ihania, mutta jokainen tietää että vauvat ja varsinkin kaksosvauvat vievät voimia. Silti ne on niin ihania ja palkitsevia että kannattaa ainakin yrittää hoitaa heitä.

 

Eikö me muka oteta realiteettejä huomioon? Vauvat ovat ihania, mutta jokainen tietää että vauvat ja varsinkin kaksosvauvat vievät voimia. Silti ne on niin ihania ja palkitsevia että kannattaa ainakin yrittää hoitaa heitä.

Kannattaa ainakin yrittää hoitaa heitä? You must be kidding me. :O Että viis lapsista, kunhan äiti saa kokeilla. Jos ei sit jaksakaan niin lykätään eteenpäin vai? :O

 

[QUOTE="hellu";29073696]Kannattaa ainakin yrittää hoitaa heitä? You must be kidding me. :O Että viis lapsista, kunhan äiti saa kokeilla. Jos ei sit jaksakaan niin lykätään eteenpäin vai? :O[/QUOTE]

Hmm.. jos nyt ees yrittäisitte pysyä mun puolesta positiivisina, ettei alkuasetelma jo oo se taas etten pärjää enkä selviä ku murjotaan maahan joten vinkkejä, kokemuksia, ohjeita otetaan kyllä mielellään vastaan ja kuulumisten vaihtokin tietenkin kiinnostaa!

 

[QUOTE="hellu";29073696]Kannattaa ainakin yrittää hoitaa heitä? You must be kidding me. :O Että viis lapsista, kunhan äiti saa kokeilla. Jos ei sit jaksakaan niin lykätään eteenpäin vai? :O[/QUOTE]

Sitä samaa "kokeilemista" harrastaa kaikki raskaaksi tarkoituksella hankkiutuneet. Ei kukaan voi etukäteen sanoa että pystyykö pitämään loppujen lopuksi lapsen itsellään vai tarvitaanko tukitoimia tai huostaanottoa, justhan tässä palstalla on ollut ketju ihan hyvistä vanhemmista (joku "paskamutsi" tms. oli se harmaa nikki) jotka joutuvat omasta lapsestaan luopumaan.

Mutta ap:n tapaus ei ole ihan yksiselitteisesti semmoinen edes että voisi sanoa että hän EI tule pärjäämään. Joskus ihminen venyy ihan uskomattomiin jaksamisiin ja luonne kypsyy pikavauhtia lasten myötä. Vanhemmuus voi tehdä ihmisestä aikuisen ja opettaa hänelle viimeistään silloin elämän eri juttuja.
Sanoo nimim. "kokemusta on tällaisesta pikakasvamisesta".

 

Hmm.. jos nyt ees yrittäisitte pysyä mun puolesta positiivisina, ettei alkuasetelma jo oo se taas etten pärjää enkä selviä ku murjotaan maahan joten vinkkejä, kokemuksia, ohjeita otetaan kyllä mielellään vastaan ja kuulumisten vaihtokin tietenkin kiinnostaa!

TAAS?? Millonkohan sua on aiemmin 'murjottu maahan' täällä?
Kuulostaa niin tutulta....

 

[QUOTE="heh";29073718]TAAS?? Millonkohan sua on aiemmin 'murjottu maahan' täällä?
Kuulostaa niin tutulta....[/QUOTE]

Aika monikin on tässä keskustelussa epäillyt mielenterveyttäni, haukkunut, sanonut ettei musta oo siihen ym. Joten olisi kiva että nyt päätöksen teon jälkeen ei haukuttais koska ei se enää mitään auta kuitenkaan

 

Mä en nyt tajunnut, mikä tuossa tarinassa oli se kamala juttu, millä olet pilannut kaiken tai jotain?
Epämiellyttävä tilanne joo, niinku tollaset tilanteet aina on.
Ja nuissa tilanteissa, kun toinen haluaa jatkaa raskautta ja toinen ei, ei tulla ikinä pääsemään kaikille osapuolille tasapuolisen reiluun ratkaisuun.

Voithan jättää isyyden tunnustamatta ja valehtelet lastenvalvojalle, ettet tiedä kuka isä on tai jotain.
Näin voisit olla rauhassa lasten kanssa eikä tarvitsisi pilata miehen elämää, jos hän ei kerta isäksi halua. Lapsille kertoo sitten joskus.
Ja jos olette edelleen kavereita, mieshän voisi kirjoittaa jonkin "kirjeen" asiasta, missä kertoo olevansa biologinen isä, mutta ei halua sosiaalista isyyttä jne.
Tuon kirjeen voisi antaa sitten lapsille heidän tullessa vaikkapa 16-vuoden ikään tai jotain.

 

Mä en nyt tajunnut, mikä tuossa tarinassa oli se kamala juttu, millä olet pilannut kaiken tai jotain?
Epämiellyttävä tilanne joo, niinku tollaset tilanteet aina on.
Ja nuissa tilanteissa, kun toinen haluaa jatkaa raskautta ja toinen ei, ei tulla ikinä pääsemään kaikille osapuolille tasapuolisen reiluun ratkaisuun.

Voithan jättää isyyden tunnustamatta ja valehtelet lastenvalvojalle, ettet tiedä kuka isä on tai jotain.
Näin voisit olla rauhassa lasten kanssa eikä tarvitsisi pilata miehen elämää, jos hän ei kerta isäksi halua. Lapsille kertoo sitten joskus.
Ja jos olette edelleen kavereita, mieshän voisi kirjoittaa jonkin "kirjeen" asiasta, missä kertoo olevansa biologinen isä, mutta ei halua sosiaalista isyyttä jne.
Tuon kirjeen voisi antaa sitten lapsille heidän tullessa vaikkapa 16-vuoden ikään tai jotain.

Tässä kamalaa oli se että valehtelin miehelle abortista. Ja joo toi kirje kuulostaa hyvälle, paitsi että mies ei ikinä suostu ja en halua ottaa häneen yhteyttä :/

 

Tässä kamalaa oli se että valehtelin miehelle abortista. Ja joo toi kirje kuulostaa hyvälle, paitsi että mies ei ikinä suostu ja en halua ottaa häneen yhteyttä :/

Niin no joo, mutta mielestäni käyttäydyitte molemmat toisianne kohtaan tökerösti.
Mies käytti henkistä väkivaltaa ja sinä valehtelit.

No, joka tapauksessa mennyt juttu jo. Kai se täytyy sitten vaan antaa miehen olla ja keskittyä nyt raskauteen. Katsoo sitä isäasiaa uudelleen joskus tulevaisuudessa, jos katsoo?
Onnea raskaudesta.

 

Niin no joo, mutta mielestäni käyttäydyitte molemmat toisianne kohtaan tökerösti.
Mies käytti henkistä väkivaltaa ja sinä valehtelit.

No, joka tapauksessa mennyt juttu jo. Kai se täytyy sitten vaan antaa miehen olla ja keskittyä nyt raskauteen. Katsoo sitä isäasiaa uudelleen joskus tulevaisuudessa, jos katsoo?
Onnea raskaudesta.

Tiiän kyllä itse että oon tehnyt väärin. Ja pyysin anteeksi mutta mies vain on ja edelleen nähtävästi sitä mieltä että toimi oikein :/
Mietin pitäisikö lähettää miehelle ultrakuva edes muistoksi?

 

Tiiän kyllä itse että oon tehnyt väärin. Ja pyysin anteeksi mutta mies vain on ja edelleen nähtävästi sitä mieltä että toimi oikein :/
Mietin pitäisikö lähettää miehelle ultrakuva edes muistoksi?

Ei mies toiminut oikein. Masentelulla ja shokkisuudella kiristäminen ja painostaminen oli alhaista ja väärin.

Ei kannata lähettää, kun ei mies taida sellaista haluta.

 

[QUOTE="heh";29073718]TAAS?? Millonkohan sua on aiemmin 'murjottu maahan' täällä?
Kuulostaa niin tutulta....[/QUOTE]

sivulla 12 on linkitettynä saman tytön aikaisempi ketju aiheesta.

 

Tiiän kyllä itse että oon tehnyt väärin. Ja pyysin anteeksi mutta mies vain on ja edelleen nähtävästi sitä mieltä että toimi oikein :/
Mietin pitäisikö lähettää miehelle ultrakuva edes muistoksi?

L-A-K-K-A-A A-J-A-T-T-E-L-E-M-A-S-T-A S-I-T-Ä P-O-I-K-A-A!!!

mä oon hyvin vakuuttunut siitä että sun pääasiallinen motiivi pitää lapset on edelleen kuvitelma siitä että saat tuon pojan takaisin parisuhteeseen kanssasi, ihan sama mitä täällä väität. Et sä muuten kaiken aikaa palais tohon et millä kaikilla keinoilla voisit piinata sitä miestä ja herättää hänessä palaamishalut huonon omatunnon kautta.. Oot vaan niin läpinäkyvä.

 

Täysi PEESI Echon jutuille!!!
Hellu taas kitisee omiaan.Hänhän on suoraan sanonut miten asia on.Nyt Hellu on hyvä ja unohtaa sen pojan
Jokainen kasvaa äidiksi ensimmäisten lasten kanssa, ei maalata piruja seinille, kyllä hän pärjää!

 

"Aborttipäätöksen kuultuaan mies piristyi todella"???????

???????????????????????????????????????????????????

mitä vittua mä just luin?