Oon niin yksinäinen.

["vieras"]

Anteeksi itkuvirsi mutta tuntuu ettei tätä jaksa. Mun elämässä ei oo enää ketään muita kuin lapset, mies ja omat vanhemmat. Muutettiin vauvan syntymän vuoksi takaisin kotipaikkakunnallekin mutta mitä mieltä kun täällä ketään ystävää mulla enää ole jäljellä.

Esikoinen on jo koululainen ja nuorempi niin pieni ettei viiti vielä mihinkään kerhoihinkaan sitä raahata. Missä sitä voi tavata uusia ihmisiä? Harrastamaan en ilman lapsia pääse että sekin rajoittaa. Oon aivan maassa nykyään tän takia kun päivät menee omia ajatuksia pyöritellessä.

 

[MarieHos]

Mistä päin olet? Minkä ikäinen nuorimmainen lapsi? Entä itse?
Onko kaupungissasi jotain perhekahviloita, avoin päiväkoti, asukaspuisto ?

 

["vieras"]

Pohjois-Suomesta olen ja alle 30v.

On varmasti noita perhekahviloita ym. mutta olen ajatellut että ne on sen ikäisille lapsille jotka jo jotakin saavat siitä irti. Mulla nuorempi vasta 6kk niin ei juuri kontaktia vielä ota muihin lapsiin ja tuntuu et mitä mä siellä kahvilassa sitten teen vauvan kanssa

 

[?]

Minä ainakin kävin pienen vauvan kanssa perhekahvilassa. Laitoin lapseni lattialle ja istahdin viereen ja juttelin äideille.

 

[Heinekeeni]

Suosittelen perhakahviloita. Itse tunsin aivan samoin etenkin ollessani esikoisen vauva-aikana kotona. Silloin harvoin kun sain lähdettyä perhekahvilaan, niin päivä meni nopeammin ja minulla oli mukavaa.

 

[maomao]

Mulla ei ole edes niitä vanhempia.. No, siihenkin tottuu.

 

["Vieras"]

Saisitko jotain työtä?

 

["vieras"]

Mies on töissä joten en tollaista 6kk ikäistä vielä hoitoon halua viedä. Täytyy varmaan sitten uskaltautua tuollaiseen kahvilaan jokin aamupäivä. Olen niin mökkiytynyt että ajatuskin vähän hirvittää

 

[yksi kolomevitonen]

[QUOTE="vieras";23881623]Anteeksi itkuvirsi mutta tuntuu ettei tätä jaksa. Mun elämässä ei oo enää ketään muita kuin lapset, mies ja omat vanhemmat. Muutettiin vauvan syntymän vuoksi takaisin kotipaikkakunnallekin mutta mitä mieltä kun täällä ketään ystävää mulla enää ole jäljellä.

Esikoinen on jo koululainen ja nuorempi niin pieni ettei viiti vielä mihinkään kerhoihinkaan sitä raahata. Missä sitä voi tavata uusia ihmisiä? Harrastamaan en ilman lapsia pääse että sekin rajoittaa. Oon aivan maassa nykyään tän takia kun päivät menee omia ajatuksia pyöritellessä.[/QUOTE]

No joo. Yksinäinen olen minäkin. Sain lopultakin savustettua henkistä ja fyysistä väkivaltaa harrastavan ex-avomiehen ulos asunnostani. Lapsettomat kaverit ei enää "osaa" pitää yhteyttä kun mulla on tuo lapsi ja perheellisillä on ne omat puolisonsa ja onnensa, minä en kai sinkkuäitinä sovi siihen porukkaan.
Käyn siis päivät töissä ja illat hoidan lastani ja kotiani. Vähiin on jääneet sosiaaliset kontaktit sen jälkeen kun jäin äitiyslomalle puolitoista vuotta sitten. Lapsellani on nykyään vilkkaampi seuraelämä tarhassaan kuin minulla töissä (tai missään muualla).
Se on aivan ihanaa että enää ei tarvitse siivota sen kiittämättömän ja nyrkkiä heiluttavan ukon sotkuja ja tehdä sille sapuskaa.

 

[yksi kolomevitonen]

Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises – vierasta lämmititkin!
- -
V.A.Koskenniemi

 

[minä myös]

Täällä kans yksi yksinäinen mamma. Mies on mutta ei ees vanhempia seurana. Miehellä paljon kavereita ja harrastuksia.

 

[Moonbride]

Täälläkin yksi yksinäinen. Minulla ei edes lapsia, mies kyllä. Kavereitakin juu, mutta ei niillä ole oikein aikaa.