Oon niin täynnä jo tätä kotiäitiyttä,että puuh!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kotiäiti&työnhakija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kotiäiti&työnhakija

Vieras
6 vuotta olen ollut nyt kotona,vanhin tytöistä siis nyt eskari-iässä,ja nuorin täytää syksyllä 2v.Keskimmäinen on 3-vuotias.
Tähän asti olen viihtynyt kotona,onhan ollut vaihtelua,kun uusia vauvoja on tullut taloon..:) Mutta nyt on lapsikiintiö täynnä ja olo jotenkin tyhjä.Tai en sanoisi tyhjä,koska onhan minulla täällä tätä elämää ja tärkeää hommaa,mutta jotenkin sellainen olo,että nyt olisi aika jonkin muun kuin pelkän kotihommien.Väliin olo on tosi turhautunut ja kireä,tuntuu että tekisi mieli juosta täältä pois,ihan mihin tahansa..:O
Jokainen on vailla jotakin koko ajan,siivoa riittää,pyykkiä kasautuu..Voih,olsii niin ihana kun olisi sellainen "rinnakkaiselämä",ei pelkästään tätä kotia vain koko ajan..
Nyt olen hakemassa laitoshuoltajan koulutukseen,jossa 10kk aikana saisin itselleni ammatin(nyt minulla vain yo-tutkinto),se alkaisi jo ensi kuussa ja olsiin enemmän kuin iloinen,jos saisinj paikan.Pääsisin pois kotiäidin pyörästä,aloittelemaan uutta arkea.Ja saisin itselleni koulutuksen ja palkkatyötä..Voih,pitäkää peukkuja!
Ikää on 29v.,eli aikaa vielä vaikka mihin,jos vain jostain pääsisin siis aloittamaan..
 
Heh.
Mulla esikko 8v, seuraava 3 ja nuorin 1. Kotona 8vuotta lukuun ottamatta opiskeluja ja lyhyitä työsuhteita. pikkasen kans pinnaa kiristää jo :xmas:

Töihin menen syksyllä jos pääsen. Ja ikää 29 :whistle: Eli aika samassa veneessä ollaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ViuhVauh:
Heh.
Mulla esikko 8v, seuraava 3 ja nuorin 1. Kotona 8vuotta lukuun ottamatta opiskeluja ja lyhyitä työsuhteita. pikkasen kans pinnaa kiristää jo :xmas:

Töihin menen syksyllä jos pääsen. Ja ikää 29 :whistle: Eli aika samassa veneessä ollaan!

Toivotaan,että meille molemmille syksy tuo muutosta elämään..:)
 
Mä nostaisin sulle hattua jos olisi. Itse olin tuon nuorimmaisen äitiysloman jälkeen vuoden hoitovapaalla ja meinasin hulluksi tulla. TOsin tuo tenavakin on muutamaa astetta vaativampi tapaus kuin yleensä, mutta kyllä helpotti kummasti palaaminen työelämään. Kotiäitiys ei vain ollut mua varten.

Mies kyllä sanoi, että hänen puolestaan olisin voinut olla kotona kunnes tyttö täyttää sen 3v, mutta kaipasin vähän muutakin elämää ympärilleni (työtä)
 
Minäkin lähdössä kouluun 4,5v kotivuoden jälkeen. Oli tarkotus, että lapsia olis saanu tulla lisää kaikki samaan syssyyn, mutta kun vaan väsy niin ja tuntu, että kotona räjähtää pää eikä enää jaksa olla edes hyvä äiti lapsille, niin parempi sitten lähteä tekemään välissä jotain muuta. Lapset 4 ja 2 ja itellä ikää 23v, joten ei oo työelämässä tullu kauheesti vielä oltua. Koulussa vaan ennen lapsia/lapsen ohella iltasin.
 
Minä oon kans niin täynnä tätä kotielämää että huh. Syyskuun 1. päivä alkaa lapsilla päiväkoti ja 3.pv mulla koulu. Lapsista toinen täyttää lokakuussa 3 ja toinen 1,5v. Ensin ajattelin että olisin ollu vielä vuoden kotona, kun rahallisestihan se on se ja sama onko kotona vai opiskeleeko.. mutta ei vaan kuuppa kestä :D
 
Mä oli 3 ekan lapsen kanssa yhteensä 8 vuotta kotiäitinä. Jäi opiskelut kesken silloin. Välissä 4 vuotta työelämässä ja sitten taas 2 vuotta kotiäitinä nuorimmaisen (neljännen) kanssa. Elokuussa alkaa työt ja toisaalta töitä kaipaa mut toisaalta olis ollut vielä kiva jatkaa kotona.
 
Näin ne vuodet ovat vain vierineet eteenpäin huomaamatta,jälkeenpäin sitä ihmettelee,että 6 vuotta..huh huh..Ja todellakin olen saanut niin tarpeekseni olla raskaana ja elää vauva-arkea,että ei tule yhtään haikea olo..Sitä vain odottaa innolla,että mitä muuta tulevaisuus tuo tullessaan..Tuntuu ihanalta ja jännittävältä ajatukselta,että pääsisi jo tuonne "aikuisten maailmaan"..:)Yksi jakso elämästä jää silloin taakse ja muuttaa muotoaan..
 
Mulla loppu tän kuun alussa koulutus joka kesti 9kk. Nyt on taas ihanaa olla kotona lasten kans. Nuorin täyttää 5kk päästä 3v et sitten tää kotiäitiys loppuu. Nyt jo haikeena oon ja kun en tiedä yhtään mitä teen sitten.
Jos raha tilanne sallis niin oisin kotona.
 
Mä ollut yhtäjaksoisesti kotona esikoisen syntymästä asti. Lapset nyt 4v ja vajaa 2v. Nyt ekaa kertaa voin rehellisesti sanoa olevani täynnä tätä. Siksipä olen päättänyt hakea opiskeleen ja omalla paikkakunnalla alkaisi haluamani koulutus ens kuussa, mutta tiedän että näin nopealla aikataululla saa ns. "jämä hoitopaikat" lapsille, joten päätin vielä vuoden jaksaa ja hakea heti kevään haussa kunnolliset hoitopaikat.
 
Samat tunnelmat. Osa-aikainen työ olisi hyvä lisä, mutta kohtahan palaan jo omaan työhön takaisin. Vuosien kuluttua varmaan vasta tajuaa eläneensä elämänsä onnelllisinta aikaa.
 
Minä käyn nyt viikonloppuisin töissä ja sekin virkistää kummasti, vaikka homma ei ole kuin siivousta. Ja sain tiedon myös opiskelupaikasta, vuoden päästä syksyllä aloitan AMK-opiskelut. Tuntuu hyvältä kun on jokin määräaika koska tämä elämänvaihe päättyy. Vaikka hyvin viihdyn kotonakin ja joka päivä ajattelen miten onnellinen olen, kyllähän tämä on välillä puuduttavaa ja sitä kaipaa jotain muutakin (kotiäitiyttä takana 5 vuotta).

Miten olisi opinnot avoimessa yliopistossa tai jossain kansalaisopistossa, sekin virkistäisi kun olisi edes kerran viikossa jotain "älyllistä elämää" :) Itse vähän suunnittelin meneväni ernsi talvena petraamaan lukion oppeja avoimeen yliopistoon etten ihan tipahda heti AMK:ssa kärryiltä, ylioppilastutkinnostakin on kuitenkin jo 10 vuotta aikaa.
 
Mulla oli samat fiilikset vuosi sitten. Että jotain muuta elämään kiitos ja pääsin sitten kouluun! Kotona olin tasan 5v. Ihanaa aikaa kaiken kaikkiaan enkä päivääkään vaihtaisi pois, mutta aikansa kutakin.
Olen nauttinut todella paljon opiskelusta ja siitä, että kukaan ei känise kahdeksan tunnin aikana kertaakaan, saa juoda kahvit rauhassa, käydä vessassa rauhassa... eikä jatkuvasti tarvii "passata" jotakuta B)

Nyt kun lomailen lasten kanssa 2,5kk, mietin välillä kuinka ihmeessä jaksoin tätä hommaa 5v :o
 
Alkuperäinen kirjoittaja kutku:
Minäkin lähdössä kouluun 4,5v kotivuoden jälkeen. Oli tarkotus, että lapsia olis saanu tulla lisää kaikki samaan syssyyn, mutta kun vaan väsy niin ja tuntu, että kotona räjähtää pää eikä enää jaksa olla edes hyvä äiti lapsille, niin parempi sitten lähteä tekemään välissä jotain muuta. Lapset 4 ja 2 ja itellä ikää 23v, joten ei oo työelämässä tullu kauheesti vielä oltua. Koulussa vaan ennen lapsia/lapsen ohella iltasin.

 

Yhteistyössä