Oon niiiiin pinnallinen ihminen. :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihan tyhmä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ihan tyhmä

Vieras
Oon tavannut erittäin ihanan miehen, siihen vois vaikka rakastua. Kaikki natsaa ja se ois mulle ihan täydellinen mies.
Yksi ainut asia mikä mua siinä häiritsee on miehen ulkonäkö... :(

Ja nyt mä käyn itseni kanssa sotaa, yritän olla ajattelematta sitä ulkonäköä mutta en vaan voi sille mitään että se häiritsee. Hitto mua.
 
no mä olen sitä mieltä, että se joka väittää ettei ulkonäöllä ole MITÄÄN merkitystä on tekopyhä ja valehtelee, tottakai sillä on merkitystä, mutta pääpaino pitäisi silti olla sillä sisäisellä olemuksella. Jos mies on todella epämiellyttävän näköinen, mieti tarkkaan kehtaatko käyttäytyä hänen kanssaan normaalisti ja käydä ihmistenilmoilla jne. Entä seksi? Onnistuuko se vastenmielisen näköisen henkilön kanssa? tai onnistuu varmasti mutta nautitko siitä? Jos mies on muuten täydellinen sinulle ja tunnet löytäneesi sielunkumppanisi niin varmasti pystyt jättämään tuon ulkonäköseikan kakkoseksi, ja ainahan sä voit opettaa vaivihkaa miestäsi pukeutumaan ja hoitamaan ulkonäköään ;)
 
no mieti jos alat suhteeseen.. vähän aikaa jaksat mutta sitten tulee eteen se että suhde vakiintuu ja seksistäkin pitäis kiinnostua loppu elämäksi. ei mua ainakaan panettais ruman kans.
 
Sun "pinnallisuushan" riippuu nyt aivan siitä että mikä siinä miehen ulkonäössä on mielestäsi vikana. Jos se on esim vaikkapa nenä niin eihän mies nenälleen mitään mahda mutta jos se on vaikkapa kengät jotka ovat vuosimallia "nappi ja neula" niin sitten kannattaisi miettiä onko asialla suurempaa merkitystä tai jopa sitä että tarvitsisiko mies ihan oikeesti uudet kengät...
 
Niin... Mies kyllä osaa pukeutua jne.. Ylipainokin on "korjattavisa", mutta kasvot. :ashamed:
Ja seksi kyllä sujuisi, siihen ei ulkonäkö varmaan mulla vaikuta, mutta mutta...
Ihan väkisin tulee mieleen se että alkaako mua ns ärsyttää se ulkonäkö, tai kehtaanko olla normaalisti ihmisten ilmoilla. Siis mua hävettää edes kirjoittaa tällasta, mutta pakko saada purkaa.

Ja jos jätän tähän pelkän ulkonäön takia, tuunko katumaan koko loppuelämäni. Entä jos jatkan, jompi kumpi tai molemmat rakastuu, ja sitten tuo ulkonäkö vaivaa kuitenkin.

Ei hemmetti mä oon tyhmä. Enhän mä halua sille miehellekään sellasta että voisin joskus "hävetä" hänen ulkonäköään. :/
 
kyllä sillä ulkonäöllä on tärkeä osuus.jos ei omaa silmää miellytä eikä mitenkään pääse asiasta yli niin se rupeaa kyllä vaivaamaan.koita katsoa miestä eri tavalla ja mieti vaix et mistä piirteistä pidät ja ehkä jos tutustutte paremmin niin kenties joskus rakkaus tulee kuvioihin ja sumentaa vähän sun nykyistä mielipidettä.itse en pidä liian hyvännäköisistä miehistä ku yleensä niil menee se juttu päähän.ja saat itse kukoistaa miehen rinnalla,eikä tarvi aina olla ihan tip top.hyviä miehiä ei ole loputtomiin vapaana.kannattaa napata jos on mahdollisuus.
 
Olen mä jo 33 että ihan kypsä pitäis olla. :D
Kun mulla on ollut tapana langeta aina niihin hyvännäköisiin karjuihin, siksikin tää on nyt niin ihmeellistä. Ehkä se tästä, toivottavasti..
 
mulla oli nuorempana (17v) kaveri jonka tiesin olevan ihastunut muhun ja tää kaveri oli tosi mukava, hauska,ihana ja kaikkea, mutta omalla tavallaan ruma yhden yönkin vietin tän kaverin kanssa mutta se jöi sit siihen,koska mä ajattelin just niin että mitähän muutkin ajattelis jos mä tällasen kanssa seurustelisin yms.. ja jätin sen siihen ja palasin yhteen entisen poikaystäväni kanssa ja vielä vuosienkin jälkeen mua kaduttaa miksi mä olin niin tyhmä, mitä sitten vaikka sitä olis kokeillu ja sit huomannu,että ei se toimikaan,mutta olisin kuitenkin kokeillu edes, vähän tän jälkeen kun mä palasin takas exän luo niin tää kaverikin alko seurusteleen ja mä olin tosi kateellinen ja tiedän että se olis siinä vaiheessa veilä ottanu mut jos olisin pyytänyt, mutta annoin asian olla... ei olis pitäny... tällä hetkellä tää kaveri seurustelee yhä edelleen sen saman tytön kanssa,joten sille se oli oikea valinta ja olen mäkin vihdoin löytänyt itselleni sen "oikean" eli vielä tänäkin päivänä (35v) mä mietin missä olisin nyt ja miten asiat olis menny jos olisin antanut tälle kaverille mahdollisuuden! joten mä sanoisin että yritä edes, anna teille mahdollisuus! niin ja mitä tulee tähän kaverin vaimoon,niin hän on tosi kaunis ollu aina ja kukaan meijän kavereista ei kuitenkaan oo ajatellu että miten toi voi seurustella noin "ruman" kaverin kanssa joten olisko ne ajatellu sitä munkaan kohdalla.....
 
Kiitos tarinastasi. :)
Se mitä ajattelen ehkä eniten, on että jos käy niin että se ulkonäkö vaan jatkossakin on niin suuri asia mulle että päätän lopettaa. Enhän mä sitä sille miehelle voi sanoa. Ja tottakai se näkee musta että tykkään, joten arvaa sitten miksi lopetan. Ja niin paskaa oloa en sille halua.
Voi itku, ehkä mä mietin liikaa. Pitäis vaan antaa mennä ja olla miettimättä tuollasia asioiat..
 
Kuule ap, siinä vaiheessa jos ja kun sä alat rakastaa sitä miestä, niin se ulkonäkö ei sitten enää takuulla häiritse.
Joten anna mennä ja katso kuinka käy. Jos se ulkonäkö sitten edelleenkin häiritsee pidemmän ajan päästä, selvää on, että pidät ja välität hänestä, mutta et rakasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja merenneitonen:
Kuule ap, siinä vaiheessa jos ja kun sä alat rakastaa sitä miestä, niin se ulkonäkö ei sitten enää takuulla häiritse.
Joten anna mennä ja katso kuinka käy. Jos se ulkonäkö sitten edelleenkin häiritsee pidemmän ajan päästä, selvää on, että pidät ja välität hänestä, mutta et rakasta.

tää oli kyl hyvä viesti
 

Yhteistyössä