Toggle sidebar

Onnistuuko?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Katrin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

Katrin

Vieras
Avomieheni petti minua pitemmän kaavan mukaan useamman kuukauden. Kertoi itse, ja asioista puhuttiin pitkään ja paljon. Kerroin, että en voi olla varma, pääsenkö tästä koskaan yli, mutta olosuhteiden hankaluuden vuoksi annoin armonaikaa, kunnes tiedän mitä tapahtuu, ja tämä sopi myös miehelleni.
Nyt tästä on kulunut nelisen kuukautta. Meillä on ihan mukavaa yhdessä, eikä asioista tarvitse jatkuvasti tapella. Asumme edelleen yhdessä, eikä mitään varsinaisia taukoja ole pidetty.
Ongelma olen kuitenkin minä itse. Mies yrittää parhaansa, ottaa enemmän huomioon, selittelee menemisensä, vaikka en niitä utelekaan. Olemme viettäneet enemmän aikaa yhdessä, niin kotona kuin harrastuksissa ja yöelämässäkin. Kaikki on hyvin niin kauan, kunnes minulle tulee mieleen ne kaikki yöt, jotka hän toisen kanssa vietti, mietin tahtomattani, mitä he tekivät, millä lailla, ja mikä tässä toisessa oli niin paljon parempaa kuin minussa.
Olemme puhuneet kaikista asioista, eikä näiden pitäisi painaa mieltäni, mutta en usko että pystyn niitä väkisinkään karkottamaan päästäni. Itsetuntoni ei koskaan ole ollut huippuluokkaa, eikä tämä ainakaan parantanut sitä yhtään. En tahtoisi alentua kenenkään pelleksi, mutta en myöskään haluaisi jäädä yksin.
Mies on rakas, ei se rakkaus noin vain katoa, ei ainakaan minun kohdallani. Tiedän, etää olen säälittävä, eikä minulla olisi mitään syytä valittaa, koska itse olen tieni valinnut. Kyllä minä tiedän, että olen tyhmä, sitä minulle ei tarvitse kertoa. Kokemuksia ottaisin mielelläni vastaan kohtalotovereilta, kuinka kauan kestää että luottaa taas, edes vähän? Pääseekö tästä asiasta koskaan yli? Tiedän, ettei se tapahdu hetkessä eikä kahdessa, jos koskaan. Mutta onko se edes mahdollista, rakentaa kestävää suhdetta tällaisen jälkeen?
Jos joku kokee tarpeelliseksi kommentoida tähän naivisti ja minut tyhmäksi ja mieheni siaksi haukkuen, älkööt vaivautuko. Mieheni on suuremman luokan idiootti pettäjä ja suoranainen p*aska-aivo, ja minä tyhmä epävarma akka, joka ei usko että koskaan olisi mitään. Yhdessä me ehkä onnistuisimme, jos vain asiat sujuisivat. Kokemuksia siis, kiitos!

Ja oikein kaunista, lämmintä ja onnellista kesää kaikille!
 
Tässä kertomuksessa on paljon hyviä ""rakennuspalikoíta"", mennyt nyt kuitenkin suhtkoht hyvin ym.
Vaikka se tulee Sinun mieleen silloin tällöin, näyttää siltä että ole Itse nyt suht´koht luottavaisin mielin vaikka sydäntäsi on yritetty särkeä.
Anna ajan kulua ja yritä olla kuin mitään ei olisi ollutkaan, vaikka se joskus hetkisesti riipaiseekin sieltä syvältä.
Toivon Sinulle voimia ja rohkeutta jatkaa suhteessasi eteen päin.
 
Jos kykenee antamaan anteeksi, niin silloin pitää kyetä unohtamaan. Eli jos tuntuu, ettei asia unohdu mielestäsi, niin sydämessäsi et ole koskaan kyennyt antamaan anteeksi.
Vähän aikaa varmaan menee ok, mutta yhteinen lopputulevaisuus ei kyllä näytä hyvälle jos annat asian vaivata. Etkä pysty päättämään, että nyt en enää mieti sitä, ei kukaan pysty sellaiseen, vaan se mietityttää ja jäytää ja tietää kuitenkin, että pettäneen puolison versio asioista on kuitenkin aina enemmän tai vähemmän kaunisteltu ja sitä miettii, että paljonko se on jättänyt kertomatta jne.
Itse olen ollut samassa tilanteessa kanssasi ja minua ainakin asia jäyti koko 2 vuotta mitä suhteemme kesti vielä tämän tapauksen jälkeen, kunnes katsoin itse meidän kaikkien, minun, lasten ja miehen parhaaksi, että erotaan, ja se on ollut hyvä ratkaisu, näin olen päässyt itseni kanssa tasapainoon ja saanut itseluottamukseni takaisin. Se on parantanut elämänlaatuani ja oma hyvinvointinihan on suorassa yhteydessä lasteni hyvinvointiin.
 
Väärin, Raija. Anteeksi voi antaa, mutta tuskin pettäminen koskaan kokonaan unohtuu. Sen kanssa voi kuitenkin elää. Ajan kanssa se jää taka-alalle eikä sitä enää ajattele, mutta jokin asia (vaikka elli-palstan lukeminen) tuo sen mieleen taas. Ero on kuitenkin siinä, ettei se enää vaivaa, se ei ole katastrofi eikä maailman kaatava tapahtuma. Sen vain muistaa, mutta sillä ei enää ole väliä.

Minä olen sen kokenut, asiasta yli päässyt ja kokenut sen juuri kuten yllä kuvasin. Mieheni on siis pettänyt minua, mutta so what? Siitä on aikaa jo useita vuosia ja hän on sen jälkeen kaikin tavoin osoittanut, ettei minun ole tarvinnut katua päätöstäni jatkaa avioliittoamme.

Kuten alkuperäinen sanoi, oli ja on mies minulle kovin rakas, ei sitä jokin yhtäkkiä muuta miksikään. Ehkä minä siis vain rakastin miestäni niin paljon, että katsoin sen painavan vaakakupissa enemmän sen jälkeen, kun mies selkeästi kuitenkin halusi ""valita"" minut. Minun itseluottamustani tuo vuosien takainen suhde ei pahemmin horjuttanut ja nykyisellään se on entistä parempi, valinnastani huolimatta. Alunpitäen minulle oli selvää, että lapsillemme paras koti on koti, jossa ovat molemmat vanhemmat, koska välillämme ei kuitenkaan ollut mitään riitaa, väkivaltaa, alkoholismia jne.

Turhan tarkkaa selontekoa pettäneeltä puolisolta on turha vaatia. Minä en ainakaan halunnut kuulla mitään yksityiskohtia, en kaunisteltuja enkä kaunistelemattomia.

Päätöstäni en ole koskaan katunut.
 
Alkuperäiselle:

Tsemppiä ja rohkeutta jatkaa liittoanne! Sinä et millään tavoin ole säälittävä, pelle, tyhmä tms., vaan vahva nainen, joka ei ensimmäsien tai toisenkaan vastoinkäymisen koetellessa lyö hanskoja tiskiin.

Aikansa ottaa, ennekuin taas luotat kuten ennen ja siihen on miehen käyttäytymisellä vahva osuutensa. Jos hän käytöksellään osittaa olevansa luottamuksesi arvoinen, opit taas luottamaan. Ajattele asia siten, että oman elämäsi pilaat valvomalla, utelemalla jne.

Minusta teillä on hyvä pohja jatkaa. Älä turhaan aseta mitään takarajoja sille, milloin sinun pitäisi olla valmis luottamaan taas täysillä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että kyllä, asiasta pääsee yli, jos molemmat sitä haluavat! Äläkä piinaa itseäsi ajattelemalla, mitä he tekivät tms. Ja se toinen ei taatusti ollut yhtään sinua parempi, miehelläsi oli todennäköisesti vain tilaisuus, tarve osoittaa itselleen jotain tms.

Hyvä vinkki: Kun ikävät asiat tulevat mieleen, ala tietoisesti ajattelemaan jotain muuta, sillä ihminen ei ole kykeneväinen ajattelemaan kahta asiaa samanaikaisesti :)
 
Aikuinen nainen sanoi asian hyvin.

Mielestäni tapahtunut pitää vain hyväksyä, silloin sen kanssa pystyy elämään ja unohtamaan. kaikille sattuu virheitä, mutta erityisen arvokas ihminen on hän, joka tunnustaa virheensä ja katuu. Hän arvostaa petettyä; mielestäni se jopa parantaa suhdetta ja nostaa sen arvoa. Niin usein niitä ei kyetä kääntämään voitoksi.

Voimia ap, anna ajan kulua, sinä olet vahva; olet sen jo osoittanut.
 
Katrin, tarinasi oli kuin suoraan minun suustani.
Vaikeaa on, tiedän täsmälleen tunteesi. Välillä menee monta päivää ""hyvin"" niin että on jo melkein oma itsensä eikä jaksa epäillä miehen jokaista sanaa eikä menoa. No sitten taas tulee romahdus eli kaikki vyöryy mieleen ja alan taas ajatella kaikkea tapahtunutta. Tiedän ettei kannattaisi mutta minkä sitä ajatuksilleen mahtaa. Ja kai se on asian käsittelyä kun kaiken käy päässään tarpeeksi monta kertaa läpi.
Vihaksi pistää miehen tyhmyys ja ajattelemattomuus. Miksi se järki palaa päähän vasta sitten kun on jäänyt kiinni petoksesta. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin anoa armoa ja anteeksiantoa? Sitten kyllä voivotellaan että ""en tiedä miksi olin niin tyhmä?"" Ikään kuin mies heräisi jostain unesta ja putoaisi jaloilleen jostain pilvilinnoista. Mutta vasta kun tilanne siihen pakottaa eikä voi enää jatkaa kaksoiselämää.
Aikaa tämä vaatii todella paljon. Toivottavasti kärsivällisyyttä riittää meillä molemmilla.
 
Kuulosti niin tutulta:) Ensimmäisen vuoden minäkin mietin asiaa lähes päivittäin. Ellen miettinyt, niin ainakin se kävi mielessä. Yhtäkkiä huomasinkin, ettei asia ollut käynyt mielessäni viikkoon, kahteen, kuukauteen jne. Nyt en mieti sitä oikeastaan koskaan. Eli se luottamuksen palatuminen ja pettämisestä yli pääseminen vie aikaa. Silloin kun omalle kohdalleni tämä sattui, kirjoittelin tänne usein. Ja olin täysin masentunut saadessani vastauksia ""odota muutama vuosi"". Mutta kyllä se sen vaatii. Ei luottamus ja ""normaali"" elämä hetkessä palaa. Pettämisestä kyllä pääsee yli, mutta rankkaa se on. Hyvä puoli siinä on se, että jos molemmat oppivat siitä jotain, se vahvistaa suhdetta. Ihan oikeasti. Sitä jotenkin avaa silmänsä. Jos tunnet, että suhteessasi molemmat oppivat tapauksesta jotain, ole maltillinen ja anteeksiantavainen. Koskaan, ikinä, et tule unohtamaan tapausta ja sitä järjetöntä tuskaa. Se on varmaa. Ne vain muuttuvat pelkiksi sanoiksi. Et ajattele asiaa niin syvällisesti enää muutaman vuoden päästä. Voit sanoa ""mieheni petti minua"" ilman, että mielessäsi alat käymään asiaa läpi ja tulet surulliseksi. Sen asian kanssa oppii elämään. Ja sitä tajuaa myös, että jokainen tekee virheitä. Se on pääasia, että niistä oppii. Minä en ole päivääkään päätöstäni jäädä mieheni luokse katunut.

Oikein aurinkoista päivää Sinulle, Katrin, ja voimia:)
 
Exäni petti minua. En päässyt siitä yli, vaikka yritimme. Luottamus oli mennyt. Pitkään tein töitä, että voisin luottaa häneen ja hän yritti parhaansa myös. Mutta jotakin oli rikki, eikä sitä saanut enää ehjäksi. Aina kun olin väsynyt ja alamaissa tai tuli jotakin kriisiä elämään tai muuten riitaa tms. niin tuo asia tuntui nousevan esiin ja epämääräiset pahat olon jatkuvat, kunnes totesin että en enää voi jatkaa. Ero oli vaikea, mutta vähitellen on helpottanut. Hän kolhaisi itsetuntoani pahasti. Joskus vertasin asiaa autoon, joka ajaa kolarin. Se voidaan korjata ja siitä tulee ihan hyvä auto, mutta entisenlaista siitä ei enää tule. Kolarin ajanut muistaa kolarin ja harmittelee sitä. Uusi omistaja ei ajattele kolhuja, koska ei ole niitä itse aiheuttanut tai nahoissaan tuntenut. Siksi eri teille lähtö oli meille oikea ratkaisu. Toivon sinulle voimia, uskon että pettämisestä voi selvitä. Itsetuntoasi, omanarvontuntoasi ja itsekunnioitustasi et saa koskaan menettää, ne ovat tärkeintä mitä sinulla on. Tärkeintä on lopulta suhde itseesi ja miten itsesi kanssa voit. Sitä kautta tulee suhde mieheesikin. Hyvää kesää teille ja jaksamista työstää tuo asia pois väliltänne.
 
Ei voi muuta sanoa kuin että olet todella säälittävä tapaus.

Monasti täällä sanotaan, että toiset naiset ovat säälittäviä, kun ovat varattujen kanssa kun eivät muuta saa. Mikä tuskin pitää paikkaansa.

Mutta sinä ja kaltaisesi olette säälittävimpiä kaikesta!
Te ette saa muita ja roikutte miehessä, joka ei rakasta saati arvosta ja kunnioita sinua yhtään.

Toki kun olet näin säälittävä tapaus, et muuta ansaitsekaan.
Ja ihmettelet vielä miehen pettämistä....hoh hoijaa.

Kuka sua arvostaa jos et sinä ite? Ei sun miehes ainakaan. Miehet arvostaa naisia, jotka arvostaa itseään. Joten saat just mitä ansaitset.

Ja luuletko todella, että mies on lopettanut suhteen toiseen? Tuskin, kun kotona on tuollainen nainen..
 
No olipas säälittävä vastaus. Tekstistä kyllä näkee, että kirjoittaja ei ole turhalla älykkyydellä saati elämänkokemuksella varustettu. Mitäs jos sinäkin yrittäisit kasvaa aikuiseksi?
 
Edellinen on se hai, joka ui varattujen miesten housuihin ja ylpeilee sillä. Ihminen joka ei itiedä sitoukuksesta mitään, eikä tunne anteeksi annon käsitettä. Säälittävä hyeena, joka jää lopulta yksin.
 
kateellisten panettelua.

oma ukko taitaa käydä vieraissa, vai?

heh heh! pitäkää ukoistanne parempaa huolta, ettei salarakkaat pääse väliin, mutta ei taida teiltä onnistua!
 
Kiitos kaikki asiallisia kommentteja kirjoittaneet! Helpotti hieman kuulla että muutkin ovat päässeet tämän asian yli, ja pystyneet jopa parantamaan suhteensa laatua. Vaikka mielessä se on itselläkin käynyt, että jos tästä selvitään, niin hevillä ei kyllä pikkuisiin ongelmiin sen jälkeen kaaduta.. Tämä yksi vastaus oli juuri niitä, mitä pyysin olemaan kirjoittamatta. Tokihan kaikki saavat mielipiteensä julki tuoda, mutta tuossa ei ollut mitään mitä en tietäisi jo. Ja vastauksena, mies on todellakin lopettanut suhteen, vaikka tämä toinen nainen ei meinannut antaa periksi sitten millään. Se vaati sen, että mies sanoi hänelle päin naamaa minun läsnäollessani kenen kanssa tahtoo elämänsä viettää, ja sen jälkeenkääei meinannut hävinnyt antaa periksi. Mutta asiat on puhuttu kaikkien osapuolten kanssa, eikä suuria palojan ole hampaankoloon jäänyt.
Kiitos siis kaikille, on mukava aina tietää, ettei ole asioiden kanssa yksin. Kesän kuluessa asiat varmasti menevät eteenpäin, jos ovat mennäkseen, kukas sitä nyt hellekelillä kehtaisi murjottaa!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa