onnistuuko toisella kerralla..

[nekku]

Me erottiin (asumusero) vuosi sitten aviomieheni kans, avioeroa ei olla laitettu vireille. Meillä yksi yhteinen lapsi. Nyt on mietitty, että jos yritettäs uudestaan. Kertokaa kokemuksia jotka olette yrittäneet uudestaan, että oletteko onnistuneet vai miten on käynyt. Itsellä syy siihen miksi haluan yrittää on, että tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä ettei lapseni saa kokonaista perhettä ja jotenkin tuntuu että voisin vielä välittää miehestä,mut toisaalta en tiiä, onko se vaan sitä kun "aika kultaa muistot", ei muista miksi toista inhos niin paljon, ettei loppu aikana pystynyt enää koskemaankaan, vai välittääkö oikeasti.. Kannattaako?? Mistä asioista pitäis keskustella ennen yhteen palaamista?

 

[Williviini]

Miksi erositte? Onko asiat muuttuneet?

Yleensä aika kultaa muistot ja yhteenpalaaminen ei onnistu. Ihmiset eivät kuitenkaan ole muuttuneet, aisoita ei puhuta sen enempää. Valitettavasti.

Eihän yrittänyttä laiteta, toinen ero tosin voi olla vielä kovempi paikka kaikille varsinkin lapselle.

Eipäs ollut kovin positiivinen viesti.. :ashamed:

 

[Heli Kopteri]

En ainakaan suoralta kädeltä suosittelisi alottamaan uudelleen. Mielestäni ensin pitäisi yhdessä muistella miksi erottiin ja sitten, jos siltä vielä tuntuu et kokeillaan vielä.... niin aloitettaisiin ihan alusta eli seurustelu pohjalta. Ei heti siitä mihin on aikoinaan jääty.

Mä kun ajattelen tyyliin kerran erottu, aina erottu. Uusi kierros ei enään onnistu.

 

[koiraharrastaja]

Omasta kokemuksesta sanon: Ei se huono soppa lämmittämällä parane!!!
Valitettavasti....

 

[Miira]

Me muutimme asumuseroon (1998), olimme erillämme vajaan vuoden, avioeropaperikin oli vetämässä. En olisi halunnut palata yhteen, mies sitä kinusi, että yritetään ja katsotaan, ettei sitten tarvii jossitella jälkikäteen, annoin periksi. Ihan siedettävästi se sitten alkuun menikin, lapset (silloin 5 ja 6v) olivat tyytyväisiä kun palattiin yhteen, mutta kyllä se arki iski vaan eteen ja muisti miksi sitä erottiin, meille kuitenkin syntyi vielä v. 2000 lapsi ja sen jälkeen olikin vaan kestämistä, riideltiin jatkuvasti. Erilleen muutettiin 2/2005 ja avioero astui voimaan 12/2005. Että tällein meille, ei onnistuttu. Varmaan suuri syy siinä, että en alunperinkään olisi halunnut palata yhteen uudestaan, säälistä sen tein, ei olisi pitänyt, mutta minkäs sille enää voi, saimme tosin vielä 1 ihanan lapsen, kannan hänen puolesta huonoa mieltä erostamme, mutta parempi näin kuin se että lapset joutuisivat kuuntelemaan jatkuvaa riitelyä.

 

[pingpong]

No vihoviimenen syy yhteenpalaamiseen on vain sääli (vaikkakin lasta kohtaan) ja tunne että voisi "välittää". Et sinä jaksa vain välittää seuraavat 20-40 vuotta, minkä ikäisiä nyt sitten olettekin. Kyllä siihen tarvitaan rakkautta, halua, tahtoa, kauheasti työtä...