hansu 78
Ajattelin kertoa oman erittäin positiivisen perätilasynnytys tarinani, koska tiedän että on monia jotka miettivät alatiesynnytyksen ja sektion väliltä. Itsekkin pohdin tätä pitkään ennen synnytystä. Toivottavasti jaksat lukea.
Eli vauva ei siis suostunut kääntymään vaikka sitä yritettiin kääntää noin 38 viikolla ja tämän jälkeen sitten tehtiin synnytystapa arviointi. Etu käteen oli hyvin kahden vaiheilla sektion ja alatiesynnytyksen kanssa, mutta toivoin että saisin synnytää alateitse. Synnytystapa arvioinnissa lantioni kuvattiin ja mitat olivat todella tilavat ja lääkäri kuvasi humoristisesti että lantioni rakenne on leveä kuin "ladon ovi" heh... mairittelevaa ehkä tässä tilanteessa . Myös vauvan painoarvio oli silloin 38 viikolla 2500g ja esikoiseni painoi yliaikaisena 3280g ja oli 53 cm pitkä eli mahdollisesti saman sorttinen oli tämä toinenkin. Lääkäri oli sitä mieltä, että vauva mahtuisi hyvin tulemaan jos on täydellisessä perätilatarjonnassa vielä synnytys päivänäkin.
Näihin arvioihin perustuen päätin, että jos vauva päättää tulla laskettuun päivään mennessä niin sen haluan yrittää alateitse synnyttää ja sitten käynnistys seuravalle päivälle jos kohdunsuu sen verran kypsynyt, että käynnistystä voidaan ajatella.
No vaavi ei halunnut itsestään tulla laskettuun päivään mennessä, joten käynnistykseen meni. Käynnistys meni täydellisesti tipalla, supistukset ehkä inhottavampia kuin luonnollisesti käynnistyessä ja vauvan sydän ääniä seurattiin koko ajan tarkasti eli piuhassa piti olla. No pallon päällä ja lämpöpakkauksilla sekä ilokaasulla pärjäsin melko pitkään, sitten spinaalipuudutuksella viimeiset sentit. Kun kokonaan 10 cm auki ja annettiin lupa ponnistaa huoneessa oli tupa täynnä ihmisiä vahtimassa ja seuraamassa tilannetta ja 4 min ponnistuksella 9/9 pisteen tyttö syntyi maailmaan. En revennyt yhtään, eikä episiotomiaa tarvinnut tehdä. Tytön mitat oli 3460g ja 52 cm.
Kaikki meni niin loistavasti, että melkein voin sanoa tämän synnytyksen helpommaksi kuin esikoisen joka tuli oikein päin maailmaan. Lääkärien tarkka arviointi osui oikeaan ja olen erittäin onnellinen että sain alateitse synnyttää. Kaikki kiitos kuuluukin PHKS:n henkilökunnalle sekä lääkäreille, jotka ovat erittäin päteviä tällä saralla ja osaavat varmasti arvioida kenelle annetaan lupa synnyttää alateitse.
Aika pitkä tarina, mutta toivottavasti jaksoit lukea ja kerron mielelläni lisää jos joku haluaa kuulla.
=)
Eli vauva ei siis suostunut kääntymään vaikka sitä yritettiin kääntää noin 38 viikolla ja tämän jälkeen sitten tehtiin synnytystapa arviointi. Etu käteen oli hyvin kahden vaiheilla sektion ja alatiesynnytyksen kanssa, mutta toivoin että saisin synnytää alateitse. Synnytystapa arvioinnissa lantioni kuvattiin ja mitat olivat todella tilavat ja lääkäri kuvasi humoristisesti että lantioni rakenne on leveä kuin "ladon ovi" heh... mairittelevaa ehkä tässä tilanteessa . Myös vauvan painoarvio oli silloin 38 viikolla 2500g ja esikoiseni painoi yliaikaisena 3280g ja oli 53 cm pitkä eli mahdollisesti saman sorttinen oli tämä toinenkin. Lääkäri oli sitä mieltä, että vauva mahtuisi hyvin tulemaan jos on täydellisessä perätilatarjonnassa vielä synnytys päivänäkin.
Näihin arvioihin perustuen päätin, että jos vauva päättää tulla laskettuun päivään mennessä niin sen haluan yrittää alateitse synnyttää ja sitten käynnistys seuravalle päivälle jos kohdunsuu sen verran kypsynyt, että käynnistystä voidaan ajatella.
No vaavi ei halunnut itsestään tulla laskettuun päivään mennessä, joten käynnistykseen meni. Käynnistys meni täydellisesti tipalla, supistukset ehkä inhottavampia kuin luonnollisesti käynnistyessä ja vauvan sydän ääniä seurattiin koko ajan tarkasti eli piuhassa piti olla. No pallon päällä ja lämpöpakkauksilla sekä ilokaasulla pärjäsin melko pitkään, sitten spinaalipuudutuksella viimeiset sentit. Kun kokonaan 10 cm auki ja annettiin lupa ponnistaa huoneessa oli tupa täynnä ihmisiä vahtimassa ja seuraamassa tilannetta ja 4 min ponnistuksella 9/9 pisteen tyttö syntyi maailmaan. En revennyt yhtään, eikä episiotomiaa tarvinnut tehdä. Tytön mitat oli 3460g ja 52 cm.
Kaikki meni niin loistavasti, että melkein voin sanoa tämän synnytyksen helpommaksi kuin esikoisen joka tuli oikein päin maailmaan. Lääkärien tarkka arviointi osui oikeaan ja olen erittäin onnellinen että sain alateitse synnyttää. Kaikki kiitos kuuluukin PHKS:n henkilökunnalle sekä lääkäreille, jotka ovat erittäin päteviä tällä saralla ja osaavat varmasti arvioida kenelle annetaan lupa synnyttää alateitse.
Aika pitkä tarina, mutta toivottavasti jaksoit lukea ja kerron mielelläni lisää jos joku haluaa kuulla.
=)