Onnistuneita hematoomaraskauksia

Jälleen kirjoitan tänne palstalle toivoakseni saavani vastauksia onnistuneista raskauksista.

Takanani on yksi onnistunut normaali raskaus sen jälkeen yksi tod. tuulimuna ja kaksi enkelipoikaa (n. 14 ja 16 viikkoiset). Näissä kolmessa jälkimmäisessä raskaudessa on ollut mukana valtaisat verenpurkaumat. Eli verenpurkaumat ovat olleet esim. niskapoimu-ultrassa samankokoiset kuin sikiöt ja/tai sikiöpussit lapsvesineen. Eli mistään pienistä vuodoista ei ole nyt kysymys. Geenivirhe on löydetty, kuitenkaan sitä ei voi varmuudella osoittaa keskenmenojen syyksi. Nyt olen raskaana 11+ ja apuna on Klexane-piikit. Hematooma on jälleen vuotanut kohtuun heti plussaamisen jälkeen, piikitykset ehkä hieman hillinneet vuotoa. Tällä hetkellä hematooma on sikiön kokoinen, noin 5 cm x 5 cm, en muista tarkalleen kun ei enää jaksa.... Painaa kuitenkin jo kovasti.

Koska itsellä ei ole kokemuksta tällaisista raskauksista kuin n. viikolle 16, olisi nyt minulle tärkeää kuulla onko tällaisten verenpurkaumien kanssa selvitty viikolle 30+? Lääkäreille kookkaat verenpurkaumat vaikuttavat olevan harvinaisia tapauksia, he ovat kovin vaitonaisia, luulenpa että he eivät jaksa uskoa raskauden onnistumiseen.....

Kiitos kaunis vastauksista!

 

En voi kertoa onnistuneista kokemuksista, mutta olisi kiva jakaa ajatuksia. Itsellä huomenna täynnä rv 16 ja valtaisa hematooma (8cm*4cm) on kohdussa. Menin 3 viikkoa sairaalaan valtavan vuodon vuoksi ja sen jälkeen vuotoa on jatkunut (vähemmän) ja hematooma kasvanut. Lääkäri ei juurikaan eilen antanut toivoa, koska hematooma on noin iso (isoin lekurin näkemä...). Istukka on takaseinässä, joten etisestä istukasta ei ole kyse. Nyt ei voi kuin odottaa ja kärsiä tästä edelleen jatkuvasta karseasta pahoinvoinnista... Meillä on yksi lapsi, jossa samassa kohtaa raskautta tuli pienen pieni hematooma. En sitten tiedä, onko joillakin tähän taipumusta. Oletko saanut vastausta, uusivatko hematoomat yleensä seuraavissa raskauksissa?

lisäys: Mulla hematooma on vuotanut kohdunsuulle. Ei ole siis istukan takana tms. Tosi isolta se näyttää ultrassa ... MUlla on tutkittu fosfolipidivasta-aineita yms, koska mulla on paljon autoimmuunisairauksia, mutta verikokeet olivat suht normaalit. Mietin vain, liittyykö tämä jotenkin hematoomaan. Mutta eikö sen pitäisi ennemminkin aiheuttaa tukoksia, ei vuotoja...

 

Ikävä sanoa, että oli mukava että löytyi kohtalotovereita.... Mutta voin yrittää jakaa omia kokemuksiani. Toisessa raskaudessa eli ensimmäisessä keskenmenossa vuotoa (kirkasta, siis jolloin hematooma samalla kasvaa) oli lähes alusta asti ja kirkas vuoto jatkui keskenmenoon saakka, vaikka olin sairaslomalla. Vuosin välillä todella rajustikin mutta lääkäri sanoi että se on ok. Välillä olin kovien kipujen takia osastolla. Hematooman koko oli suuri, en muista tarkalleen. Yksi vanhempi lääkäri totesi myös ettei ole koskaan törmännyt näin kookkaaseen hematoomaan. Yhden osastolla vietetyn viikonlopun jälkeen vuosin voimakkaasti ja synnytin 14-viikkoisen kotona. Hematooma vuosi niin voimakkaasti että synnytyskin siis käynnistyi. Tarvittiin kaavinta. Tämän jälkeen oli tuulimuna tai alkuraskauden km ja hematoomaa näkyi kohdussa, kaavintaan. Seuraavassa raskaudessa hematooma muodostui heti ja kirkasta vuotoa tuli vielä reilusti niskapoimu-ultrankin jälkeen. Tuolloin hematooma taisi olla myös 8 cm pitkä ja leveyttä oli vaihdellen 3-6 cm ja paksuutta muutamia millejä. Tämä sijaitsi myös kohdunsuulla joten ruskeata vuotoa tuli välillä kaataen. Tämähän toisaalta oli hyvä että hematooman vanha veri vuosi pois mutta mulla se aiheutti tulehduksen, reiän sikiökalvoihin ja yhtenä yönä meni lapsivedet, viikkoja oli 15+. Muutamaa päivää myöhemmin syntyi poika, joka oli elossa vielä syntyessään. Istukka ei irronnut kunnolla joten kaavintaan mentiin, tosin uusi kaavinta tarvittiin reilun kk päästä koska raskausmateriaalia oli jäänyt kohtuun ja se vuosi voimakkaasti. Tässä raskaudessa olin yli kolme viikkoa täysin vuodelevossa, mutta sekään ei tuonut toivottua tulosta. Nyt mennään sitten neljättä yritystä ja siis viides raskaus on meneillään. Tässä raskaudessa tuli masiivinen vuoto jo viikoilla 5+ mutta edellisiin poiketen kirkasta vuotoa on tullut viimeksi viikolla 9. Ehkäpä nämä Klexane-piikit ovat siihen auttaneet sekä siihen että vointini ei ole ihan niin huono kuin edellisissä raskauksissa joissa piti välillä liikkua kaksin kerroin jos liikkumaan pääsi. Nyt on tullut päivittäin vain ruskeaa tuhruvuotoa. Olen ollut töissäkin, mitä edellisissä raskauksissa en pystynyt lopulta enää tekemään. Mutta nyt on vointi alkanut taas olla huonompi, joten voi olla että sairaslomalle on jäätävä, etenkin jos vuoto yltyy.... Toivon niin kovasti että teidän raskaus onnistuu, jotta minullakin olisi jokin positiivinen asia, jonka varaan voisin luottaa! Voimia kovasti, toivottavasti et säikähdä mun kokemuksia, tässä matkan varrella olen kuitenkin törmännyt myös sellaisiinkin tapauksiin, joissa raskaus on onnistunut vaikeuksista huolimatta! Niin ja meillä nämä hematoomat näkyvät toistuvan, vaikka ensimmäisessä onnistuneessa raskaudessa niistä ei ollut tietoakaan!

 

Onpa sulla todella kurja historia hematoomien kanssa! Tuo raskautesi, joka päättyi 15+ kuulostaa pelottavasti omaltani. Täällä monena yönä olen jo valvonut oireitani tunnustellen, minä yönä lähtö sairaalaan tulee. Hurjaa jotenkin ajatella, että saattaa vaikka ensi yönä pikkuinen syntyä . Olen miettinyt paljon tuota, miten paljon omalla varovaisuudella ja levolla voi lisätä onnistumisen mahdollisuuksia. Nyt olen ollut täysin nostamatta esikoista, ollut täysin urheilematta ja "liikkumatta". En siis kuitenkaan ole vuodelevossa, vaan täytän kotona tiskikonetta yms ja iltaisin leikin varovasti pojan kanssa. Toivon kovasti, että teillä tämä raskaus onnistuisi. Olette sen enemmän kuin ansainneet!

Toivottavasti saamme tähän ketjuun niitä kysymiäisi onnistumisia. Niitä ois tosiaankin kiva lukea!

 

Tässä mun kertomus hematoomaraskaudesta,kaivoin neuvolakortinkin esille.Iltatähden raskaus oli kyseessä.Ensimmäisen kerran alkoi runsas verenvuoto rv 6+4,olin varma että kesken meni ja niin luuli lääkäritkin,ultrasivat kuitenkin ja syke löytyi,hematoomaasta ei kukaan tässä vaiheessa kukaan puhunut/huomannut,lääkärikin puhui että voi olla alkava keskenmeno ja en saanut sairaslomaa koska oli sitä mieltä että jos on alkava keskenmeno niin ei voi estää.Mieli oli matalalla,mutta töissä olin ja kipuja ei ollut ja vuoto loppui pikkuhiljaa.Seuraava "tulva" alkoi rv8 ja taas todella paljon ja eikun päivystykseentöistä suoraan,ensin tutkittiin ja taas epäiltiin keskenmenoa,mutta kuinka ollakkaan,ultrassa edelleen löytyi syke,hematoomasta ei mainintaa,tältä reissulta viikon sairasloma ja vuoto loppui.Rv 11+3 ja taas verta...tuntui ettei voi taas todeksi uskoa ja se pelko.Pääsin äitipolille ultraan ja siellä taas syke sinnikkäänä tykytti ja helpotus oli suuri,hematoomaasta ei tämääkään lääkäri maininnut ja sairasloma unohtui kirjoittaa,mutta oli jouluviikko ja olin töistä lomalla muutenkin.Muutamassa päivässä vuoto taas loppui ja lääkäri oli kieltänyt siivoamiset,kantamiset sun muut,no tuli joulu kerrankin ilman hössötystä Rv 12+3 kävin nt-ultrassa,vastasi koko rv 11+4,ei vuotoa,ei mainintaa hematoomasta.Seuraavana päivänä vuoto alkoi taas yhtäkkiä ja runsaasti tulikin,soitin suoraan äitipolille ja heti sinne,uusi rv oli silloin siis 11+5 ja ensimmäinen lääkäri joka kertoi että istukan vieressä kohdun suulla on hematooma,koskaan ennen ei oltu koko sanaa kuultukkaan,ensimmäisenä mielessä oli suurinpiirtein joku kasvain tai vikaa vauvassa.Tässä vaiheessa lukuisten vuotamisien jälkeen hematooman koko oli n.66mmx44mm,sairaslomaa tuli välittömästi ja edelleen kielto fyysiseen rasitukseen ja viikoittaiset kontrollit äitipolille.Seuraavassa kontrollissa rv 12+4 hematooman koko oli 44mmx22mm ja vuoti aina välillä enempi,välillä vähemmän.Toisessa kontrollissa rv 13+3 hematooman kokoa ei ole merkitty,mutta vuotoa oli jo huomattavasti vähemmän.Kolmas kontrolli 15+6,merkintä hematoomasta: pienentynyt ja ei vuotanut siinä vaiheessa kuin tosi vähän silloin tällöin.Sairasloma loppui rv 16+4 ja vuotoa ei enää ollut ollenkaan,seuraava ultra oli rakenneultra rv 20+4 ja hematoomaa ei enää havaittu.Raskaus jatkui suht ok,pari kuukautta ehti jopa alun pelon jälkeen nauttiakin raskaudesta.Rv 29+6 alkoi olemaan merkkejä raskaumyrkytyksestä ja sitä kontroloitiin viikoittain,ensimmäisen kerran jouduin osastolle rv 32+3 ja aloitettiin verenpainelääkitys,seuraava osasto reissu rv33+5 ja sille tielle jäätiin,lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla rv 34,SGA-diagnoosilla eli oli viikkoihin nähden pieni koska istukka ei ollut toiminut kunnolla,eivät osanneet sanoa olisiko hematoomalla ollut jotain tekemistä toimimattomuuden kanssa.Lapsi oli pieni mutta sinnikäs,ilman lisähappea selvittiin ja sairaalassa oli 5 viikkoa ennen kotiin pääsyä ja nyt on erittäin vilkas kohta 2v tehopakkaus Eli tämmöinen tarinan päätös meillä,toivottavasti antaisi uskoa teille ja kovasti toivon että saisitte yhtä onnellisen lopun :hug: Kysyä saa jos jotain on kysymistä

 

Kaunis kiitos kokemuksesi jakamisesta SiipiMaassaPyrstöJäässä, kuin myös sulle Tiki. Lukiessani tätä viimeisintä vastausta, silmäni täyttyivät kyynelistä, mikä on harvinaista sillä kyky itkuun on taantunut edellisen keskenmenon jälkeen. Ajatus siitä, että hematoomaraskaus on mahdollista onnistua, lohduttaa vaikka me emme nyt onnistuisikaan tässä raskaudessa. Toit minulle paljon lisää voimia!

 

Minulla alkoi vuoto rv 6 ja tietenkin ajattelin heti, että eihän tästä mitään tule. Kävin seuraavana päivänä ykstyisellä ultrassa ja hän totesi vuodon aiheuttajaksi hematooman. Vuotoa, pientä ruskeaa, jatkui parisen viikkoa ja kävin kontrolliultrassa vuodon loppupuolella. Tuolloin lääkäri totesi hematooman pienentyneen ja sanoi vuodon loppuvan viikon sisään, niinkuin sitten tapahtuikin.

Muistan lääkärin todenneen, että hematoomat ovat aika yleisiä. Itse luulen oman hematoomani syntyneen fyysisen ponnistuksen tuloksena (yritin aika rivakoin ottein käynnistää vuotoa edeltäneenä päivänä ruohonleikkuria).

No joka tapauksessa minun hematoomani ei vaikuttanut loppujen lopuksi mitenkään raskauteen. Terve poika syntyi käynnistyksen jälkeen rv 42+0. Eli vaikka alkuun pelkäsin niin poika viihtyi loppujen lopuksi masussa paremmin kuin hyvin.

Tsemppiä ja toivotaan parasta!

 

Mulla myös kahdessa viimesessä raskaudessa ollut hematooma. Ensimmäisellä kerralla vuodot loppuivat viikolla 14 ja raskaus eteni siitä normaalisti loppuun ja terve poika syntyi. Mutta viime kerralla vuotoja oli enemmän ja vaikka hematooma poistuikin lopulta viikolla 14 eikä vuotoja enään tullut oli se vaurioittanut istukkaa niin, että pieni poikamme menehtyi puolessa välissä raskautta.
Hematoomat ovat todella yleisiä ja lääkärini mukaan puolet raskauksista menee hyvin loppuun asti, riippuen hematooman paikasta ja kuinka iso se on.
Teille :hug: tiedän kuinka tuskallista noiden vuotojen ja pelon kanssa eläminen on. Itselläni nyt rv 21+5 ja tässä raskaudessa ei ole hematoomaa ollut, eikä suuria vuotoja.

 

Kaunis kiitos kokemuksista! Juu, useimmillahan on tietämättäänkin hematoomia ja erilaisia vuotoja, eli hirmu yleisiä ne ovat. Alkuun mulle lääkäritkin jaksoivat siitä jankuttaa, että kuinka nämä ovat yleisiä ja laalaa, mutta eivät onneksi enää. Kun lääkärit ovat ultranneet raskauksiani, usein heidät valtaa ihmetys, juuri siitä kuinka kookas hematooma on ja siitä, että raskaus etenee siitä huolimatta. Viimeksi lääkäri oli vakava ja sanoi vain että hematooma on todella iso ja kunpa hän voisi luvata jotain. Näillä kommenteilla mennään eteenpäin. Onneksi useimmat gynekologit ovat jo kokeneita käsittelemään asiakkaansa tunteita. Eräskin lääkäri sanoi, että hän voisi kertoa että keskenmenot ovat yleisiä, mutta hän tietää ettei se auta henkilökohtaisella tasolla, varsinkaan kun potilas kärsii toistuvista keskenmenoista. Kunpa tämä asenne saataisiin tarttumaan myös muihinkin ihmisiin. Eka keskenmenossa (ja myös tässä viimeisessäkin) olin useaan otteeseen osastolla koska en nähtävästi kipuherkkänä ihmisenä kestänyt kalvojen sisäisiä verenvuotoja tai sitä kun KIVIKOVIA tulitikkulaatikon kokoisia hyytymiä puski tulemaan aukeamattoman kohdunsuun läpi. Tällöin lähes kivusta tajuttomana hoitajatkin kyselivät vain ettei sulla ole umpisuolentulehdus ym. Kun näitä keskenmenoja tuli lisää, väitän huomanneeni myös hoitajissa asenteenmuutoksen mua kohtaan, en tosin sitä voi varmaksi sanoa. Ei sillä, elämässä on paljon asioita, vääryyksiä, sairautta ja kuolemaa, joita itse en ymmärrä ja en osaa toimia järkevällä tavalla tällaisten ihmisten kanssa. No joo, tulipa avauduttua... Toivottavasti en loukannut ketään!

 

Kiitos munkin puolesta kokemusten jakamisesta! Mä olen saanut pienessä sairaalassamme valtavan hyvää kohtelua. Ensimmäinen lapsemme on IVF-vauva ja tämä toinen yllätykseksemme sai alkunsa luomuna. Lääkärit ja kätilöt olivat alunperinkin kovin iloisia tästä puolestamme ja tuntuvat olevan aidosti pahoillaan nykyisestä tilanteestamme. Itseäni ahdistaa tilanteessa eniten se, että ymmärtämäni mukaan on hyvin pienet mahdollisuudet, että näin ison hematooman kanssa raskaus menisi loppuun, mutta yhtään ei tiedä, kuinka kauan tämä vielä kestää. Kolme viikkoa sitten vuoto alkoi. Voiko tässä mennä vielä vaikka pari kuukautta ja sitten vasta menetämme lapsemme...

Onko sulle Karu koskaan väläytelty mahdollisuutta, että ekassa raskaudessa kohtuun olisi tullut vauriota tai jäänyt istukkaa? Omalta kohdaltani asia mietityttää, koska jotain epämääräistä näkyi kohdussa ekan raskauden jälkeen. Jos vaikka istukka ei siksi pysyisi kunnolla kiinni.

Tiki rv 16

 

Hei Tiki! Olen itse miettinyt paljon samaa, että josko jotain olisi tapahtunut ensimmäisen raskauden aikana. Mutta mitään ei ole ultrassa näkynyt. Oli melko lähellä, että tehdään kohdun tähystys ensiksi muiden km-tutkimusten yhteydessä ja sit vielä viime raskauden jälkeen kun kohtu piti kaapia kahdesti, ennen kuin vuoto lakkasi. Sitä ei kuitenkaan koskaan tehty, enkä ole jaksanut kiusata itseäni ajatuksella siitä, että jokin kohdussa ei ole oikein tai että olisiko se näkynyt tähystyksessä. En tiedä. Itse yritän ajatella nyt, että nämä km:t johtuisi siitä geenivirheestä, joka tosin on kovin yleinen suomalaisilla ja ei näin ollen suoranaisesti kuitenkaan välttämättä vaikuta mihinkään. Kuitenkin on vähän toisenlainen olo ollut tässä raskaudessa kun olen piikittänyt noita verenohennuslääkkeitä... Itselläni ei ole nyt muuta mahdollisuutta kuin uskoa siihen että raskaus etenee yli 23+ ja sikiö jaksaisi sen jälkeen taistella kohdussa tai sen ulkopuolella. Lohdutukseksi sulle Tiki voin kertoa että pojissamme ei ole havaittu olevan mitään vikaa, ja edellisinkin oli vielä elossa syntyessään, joten jos raskautesi vielä pari kk jatkuu, voihan olla että pieni jaksaisi sinnitellä elämässä! Ja vielä pitää kertoa että toki olen myös hoitooni ollut tyytyväinen, alussa ongelmat vain olivat outoja mulle ja hoitohenkilökunnalle. Läheiset ovat kuitenkin kannustaneet yrittämään ottaa yhteyttä yliopistolliseen sairaalaan, jos vielä joskus tämän jälkeen jaksamme harkita raskautta. Toivon kovasti Tiki, että raskautesi jatkuu ilman suurempia ongelmia!

 

Hei! Mulla todettiin kohdussa rv 8 hematooma. Aloin vuotaa äkillisesti kirkasta verta, oli perjantai-ilta ja menin päivystykseen, mutta en päässyt ultraan. Kipuja ei ollut ja vuosin enemmän tai vähemmän koko viikonlopun ajan. Ma-aamuna pääsin heti ultaan ja pikkuisen sydän löi kovasti ja kaikki oli ok, lääkäri totesi kohdunsuulla hematooman, joka vuoteli. Noin kolmisen viikkoa (rv 11 asti) vuosin rusehtavaa tuhrua ja sitten loppui. Kaikki meni hyvin ja rv 41 syntyi iso terve poika.

 

Hei Tiki!

Olen paljon miettinyt, että miten sinulla menee?

Itselläni on nyt raskausviikkoja 13+. Ensi viikolla on kontrolli ja nähdään taas kuinka suuri hematooma on. Oletko sinä vuotanut? Itse olen vuotanut ruskeaa tuhrua, jos liikun enemmän (esim. joudun kävellä pitemmästi kuin autopaikalle vuotoa saattaa tulla vähän enemmän. Minulla vatsaan painaan ikävästi sekä välillä on kunnon menkkakipuja, joten nyt en lähinnä kykene kuin lepäämään. Viimeksihän sitä "tervavuotoa" tuli parin viikon ajan runsaammin kuin yleensä esim. kuukautisvuotoa. Toisaaltahan se oli hyvä asia, että vanha veri vuosi pois. Mutta se määrä mikä sitä vuotoa tuli, ei kyllä näkynyt hematooman pienentymisenä kuin ehkä pituudessa 1-2 cm. Ja tämä runsas vuotohan sai sitten aikaan sen mitä eniten pelkäsin... Siksi pelkään nytkin runsaamman vuodon alkamista....

Mutta toivottavasti sinulla menee siedettävästi ja raskaus jatkuu... Voimia!

 

Moi Karu! Kävitkö jo kontrollissa? Meinasin just tänne tulla kyselemään sun kuulumisia . Täällä edelleen sinnitellään (rv 18) eli 5 viikkoa on jo kulunut vuodon alkamisesta. Ainakin maanantaina vielä kuului sydänäänet ja ensi viikolla sit on kontrolli taas. Hematooma on kasvanut edelleen ja oli reilu viikko sitten 10cmx4,5 cm, mutta tämä lääkäri oli silti paljon positiivisempi, koska hematooma ei ole istukan takana, vaan sijaitsee toisella puolella kohtua. Vuotoa täällä on koko ajan. Sellaista vähän vanhaa vertaa eli ei mitään ruskeaa tuhrua, mutta ei uutta ihan kirkastakaan. Sitä tulee koko ajan, mutta ei kovin runsaasti. Niin toivoisin, että se pian jo loppuisi. Lääkäri tosin sanoi, että sitä varmaan tulee viikkokausia, vaikka raskaus jatkuisikin. Tosi rauhallisesti olen yrittänyt ottaa. Mitä sulle on sanottu automatkustamisesta? Mä olen siitä saanut vähän ristiriitaista tietoa. Supistuksetkin mulla ovat jo alkaneet, mutta niitä oli viimeksikin runsaasti rv 21 alkaen ja silti meni täysiaikaiseksi.

Toivottavasti sun raskaus jatkuu hyvin! Jaksamisia!

 

Mukava kuulla susta! Hyvä, että sinäkin olet päässyt kontrolleihin. Luin jostain, että äidin henkisen jaksamisen takia suositellaan kontrolleja tällaisissa tilanteissa suht tiheään. Itse myönnän vasta nyt viidennessä raskaudessa, että stressillä on vaikutusta tilanteeseen. Sen tähden olen yrittänyt olla stressaamatta, niin vaikeaa kuin se onkin. Automatkustamisesta en ole lääkäreiden kanssa keskustellut, mutta meilläkin on pieni reissu tiedossa, täytyypä kysyä siitä, jos nyt ylipäänsä jaksan lähteä.

Mulla nyt menossa 14+. Viime viikolla oli kaksi perättäistä päivää, että piti olla jalkeilla, toisena päivänä kävin lääkärissä ja toisena päivänä halusin mennä miehen kanssa kauppaan. No sitten yöllä alkoi kirkas vuoto. Kun olen nyt kaksi päivää vain maannut, on se vähentynyt onneksi. Mutta jotenkin taas tuntuu että tämä on lopun alkua, nimimerkillä kokemusta on.... Kun nyt sais pääsiäisen kotona olla, tosin en halua kokea enää mitään kotisynnytystäkään. Täytyy arkena soittaa aikaisemmaksi kontrollia tai käydä neuvolassa, ellei sitä ennen tule lähtöa sairaalaan....

Mutta en ole vielä menettänyt toivoa, olen vuodelevossa vaikka koko kesän, jos lopputulos vain olisi uusi perheenjäsen!

 

Hei Karu!
Mitenkäs siellä voidaan?
Täällä menee ihan "ok". Olosuhteisiin nähden siis. Menossa rv 19 ja rakenneultrassa kaikki ok. Hematooma on pienentynyt, mutta vuoto jatkuu edelleen. Kuulemma paljon on riskejä vielä matkassa, mutta aika paljon toiveikkaampia kommetteja sain nyt. Kalvojen puhkeaminen tai tulehdus ovat nyt riskeinä ja tietysti keskosuus on edelleen riski, vaikka varsinainen keskenmeno ei tulisikaan. Lääkäri on kyllä niin oikeassa, kun sanoi, että toisaalta tässä käy joko hyvin tai huonosti, joten sikäli on turha spekuloida liikaa prosentteja yms. Lepäily siis jatkuu!
Jaksamisia sulle!

 

Hei Tiki!

Kiitos kysymästä. Täällä mennään rauhallisesti. Olen jokseenkin toipunut pääsiäisestä, mutta melko lailla vuodelevossa olen. Kokemuksieni jälkeen pelkään kuollakseni vuotoja ja jos vain lepään koko päivän, vuotoa tulee tosi vähän, iltasella enemmän. Tiedän että on hyvä jos hematooma vuotaa pois, mutta toisaalta kerran raju vuoto on vienyt sikiön ja toisella kerralla kalvot on puhjenneet, joten en nyt tiedän kumpi parempi...

Iltaisin on huonompi olla ja toisinaan iskee paniikki siitä, että yöllä alkaa synnytys... En tiedä miten kestäisin sen. Jos tämä menisi kesken, on meillä kyllä voimat sitten aika lailla loppu. Ja toisaalta mielestäni ei ole reilua kuolleita vauvojamme kohtaan, että jatkaisin yrittämistä. Kaksi pientä poikaakin on jo liikaa. En tiedä.

Hematooman koko vaihtelee siitä, mistä kulmasta lääkäri sitä tutkii, välillä se oli 4 cm x 6 cm ja välillä se oli pitkulaisempi, ohuempi mutta pituus oli sitten 9 cm.

Kovasti toivottelen voimia myös sinulle! Kerrohan taas kuulumisiasi!

 

Moi Karu!

Kiva, että sä/te jaksatte myös sinnitellä! Mä olen vähän huono ollut tuossa vuodelevossa, mutta tosi rauhallisesti muuten otan. Kylläkin täytän tiskikonetta ja laitan pyykit kuivumaan telineelle, mutta en käy kävelyllä enkä siis oikeastaan missään kodin ulkopuolella. En nosta mitään paria kiloa painavampaa ja yritän kyllä olla levossa mahdollisimman paljon. Onneksi kavereita on käynyt meillä, niin jaksan paremmin. Täällä on täynnä rv 20! Kunpa vielä 10 viikkoa saisi pieni olla mahassa, mutta se on kyllä tosi paljon. En missään nimessä haluaisi, että vauva syntyy aivan minikeskosena rv 24. Hurjalta tuntuu ajatella, että parin viikon kuluttua ei enää olisi kysymys keskenmenosta vaan vauvan kuolemasta...

Ymmärrän tosi hyvin sun ahdistuksen iltaisin. Mulla on samanlaista. Joka ilta olen ahdistunut mennessäni nukkumaan ja näen painajaisia joka yö, vaikka päivät menevätkin suht ok. Yritän olla ajattelematta, että vauvamme saattaa syntyä vaikka tänään, mutta välillä se ahdistus iskee päälle tummana pilvenä. Toisina hetkinä olen liiankin toiveikas ja ajattelen, että tietenkin meille syntyy syyskuussa pikkuinen. Tiedän, etten osaa ihan oikeasti uskoa, että meille voi käydä huonosti, vaikka toisaalta pelkäänkin aivan äärettömän paljon. Jos pahin tapahtuu, maailmani tulee romahtamaan.

Yksi rasittava asia on, että kaverit ja sukulaiset ovat alkaneet pitää lähes varmana, että meidän vauva selviytyy. Kun kerran on mennyt pari kuukautta vuodon alkamisesta, niin eihän enää mitään voi tapahtua... Onahn se kiva, että ovat positiivisia, mutta toisaalta siitä tulee sellainen olo, että pitävät mua vain pessimistinä ja vähättelevät raskautemme riskejä...

Tulipas pitkät höpinät... Kirjoitellaan!

Tiki