Onneksi olen ollut päivähoidossa lapsena

Ilman sitä mulla olis vähemmän ihania ihmisiä ympärilläni.
Mun vanha hoitotätini kävi just mua moikkaamassa :heart:

Oon ollut kolmessa paikassa hoidossa aikanaan ja edelleen olen jokaisen perheen kanssa tavalla tai toisella tekemisissä (ja mun päivähoitoajoista on reippaasti yli 30 vuoyta aikaa )

 

Olen ollut kotona äidin hoidettavana lapsena. Ja olen tosi katkera pikkuveljelleni, joka pääsi tarhaan eskariin. Mäkin olisin halunnut! |O

 

Mun mielestä päiväkoti on ihan o.k. Ei mustakaan ole tullut mitään sosiaalitapausta päiväkodin takia. Äitiäni rakastan ja äiti rakastaa mua. Vanhemmat on silti tärkeimmät henkilöt lapselle, vaikka olis päiväkodissa.

 

Olen ollut kotona äidin hoidettavana lapsena. Ja olen tosi katkera pikkuveljelleni, joka pääsi tarhaan eskariin. Mäkin olisin halunnut! |O

Mä olisin ainokaisena pönöttänyt siivoushullun äitini kanssa kotona kädet ristissä :/

Tarhassa en ole ollut, ainokaisena hoitolapsena yksityisperheessä joissa oli vähintään kaksi omaa lasta per perhe.

 

Minut on äiti kotona hoitanut ja itse olen kolme omaani kotona hoitanut ja nyt tyttöni hoitaa kolmea omaansa kotona. Eli taitaa mennä perintönä. Myös kiitollisuus siitä että on saanut olla oman äidin kasvatuksessa!

 

Mäkin olin aina lapsena kateellinen päiväkodissa olleille! Itse ollut pienestä asti perhepäivähoitajilla.

 

Mä en hirveästi tykännyt tarhassa olosta, perhepäivähoitajilla olosta kyllä (tossakin yksi poikkeus, kun tädin poika puri meitä muita lapsia).

 

Mä olen ollut yksivuotiaasta saakka ensin perhepäivähoidossa ja sitten päiväkodissa, enkä kyllä tykännyt :| Tai lapsena sitä ei tietenkään sillä tavalla pohtinut että onko tää nyt paras hoitomuoto mulle mutta nyt en halua samaa lapsilleni.

Mutta siskoni taas sanoo että päiväkodissa oli kivaa

 

Minut on äiti kotona hoitanut ja itse olen kolme omaani kotona hoitanut ja nyt tyttöni hoitaa kolmea omaansa kotona. Eli taitaa mennä perintönä. Myös kiitollisuus siitä että on saanut olla oman äidin kasvatuksessa!

Äiti oli kotona yli 20 vuotta kotiäitinä, en ole koskaan ollut tarhassa. Jälkeenpäin ajateltuna toivon, että olisin päässyt. Ei ainakaan mun äitini ollut sellainen, jonka kanssa olin kotona mielelläni...

Itsellä kaksi lasta, esikko meni hoitoon kun oli 1,5 vuotta ja kuopus kun oli 9 kk. Ei tullut mieleenkään jäädä kotiin.

 

Unohtui sanoa, että ihanaa kun niitä, jotka luottavat lapsensa toisen hoitoon. Minä kun hoitelen mielleäni myös toisten lapsia.

 

Mä olen ikuisesti katkera siitä, että en päässyt päiväkotiin, vaan pph:lle |O

No, pitkäaikaisin pph oli ihana täti, ja hänen luonaan oli hauskaa, kun seurana oli pph:n omat tytöt (mua vuoden vanhempi ja 3 v vanhempi) sekä naapuruston lapset, myöhemmin myös mun veli. Kun naapurin lapsilla oli synttärit, niin minutkin aina kutsuttiin . Pph:n mies oli myös mukava, leikki paljon meidän kanssa. Kävivät sitten myöhemmin myös mun synttäreillä, kun olin jo eskarissa ja koulussa. Tekisi oikeastaan mieli ottaa yhteyttä

Eka pph olikin paskaläjä joka jätti minut (vauvan) yksin partsille nukkumaan (eli itkemään) ja lähti parin tunnin kauppareissuille.
Ja se pph, jonka luona olin hoidossa eskaripäivien jälkeen, oli muuten ihan kiva (hänellä oli kaksi omaa lasta joista oli seuraa, vei meitä leikkipuistoon, puki kurahousut jalkaan ja antoi leikkiä lätäköissä, yms lapsen mielestä hauskaa ) mutta hänen miehensä oli juoppo joka hortoili kotona kännissä ja joi kaljaa meidän lasten nähden :| . Vanhemmat otti meidät sieltä aika nopsaan pois. Olin kateellinen niille, jotka saivat jäädä päiväkotiin hoitoon eskaripäivän jälkeen.

 

Mä en yhtään tiedä mitä mun hoitotädeille kuuluu... Tuulikille, Ritvalle, Kaisulle..