Älä tee tota virhettä!! Mun molemmat vanhemmat yksityisyrittäjiä ollu koko meidän lapsuudenkin. Se oli helvettiä, voin kertoa. Toki meistä reippaita tuli, ja luulivat kai että hitto ollaan reippaita. Koulun jälkeen sai lähteä äitin työpaikalle tekee läksyjä ja syömään välipalaa..Mut sit illalla piti vielä lähteä äitiä ja isiä auttaa töihin, siivoamaan yms.. Ei se ollu lapsuutta. Vanhemmat ajatteli että paras ku lapset saa olla mukana, heistä ei sit tuntunu niin pahalta.. Mut meistä tuntui. Ei se ollu sama asia kun sai tehdä töitä kokoajan, lapsesta asti oppi että ei saa sairastaa, ei saa lusmuta, töitä on tehtävä ja pärjättävä on. Kiukutella ei saanu, kellään ei ollu aikaa kuunnella.... Työt kannettiin kotiin, puhelin soi taukoamatta, kaikki pyöri yrittäjyyden ympärillä ja menot saatto siirtyä tärkeän puhelun takia. Traumat on jääny. Ja vanhemmat etäiset. Rahaa oli ku roskaa, mut ei se onnelliseks tehny. Vanhemmatkin mulla oli, mut eivät olleet aidosti läsnä.
Eli te yrittäjät jotka ajattelette että ihana yrittäjyys, saa tehdä töitä lasten hoidon lomassa.. Ni paskat sanon minä.Se ei ole aitoa läsnäolemista. Ja vaaraksi että lapsi eristäytyy ja ei kerro mitään ku kukaan ei edhi kuunnella, vaikka oliskin samassa tilassa kokoajan..
