Onks muita joilla rima on korkeella? Siis miesten suhteen:)

[vieras]

Pakko vielä kysyä mielipidettä, et miltä nää ärsytyksenaiheet teille kuulostaa? Siis tässä nykyisessä (joka on fiksu ja hyvä sängyssä = parhaat puolet )
- selvästi konservatiivisempi ja jotenki jäykempi ku minä
- ei kysele multa juuri mitään. kuuntelee kuitenkin sit ku mä alan itse kertoa omista asioistani.
- ei oo erityisen empaattinen,jos kerron jostain mua koskettavasta tai satuttavasta asiasta, toteaa vaan jotain "joo, on tosi kurjaa"....

siinä ne, jotka mua eniten ärsyttää.

Oletko koskaan seurustellut riitävän hyvän miehen kanssa?
Onko sinut jätetty vai oletko itse aina ollut jättäjänä? Oletko "suorittajatyyppiä"?

En ole.
Olen jättänyt itse aina.
Olen.

odottelee analyysiä...

Oletko itse ollut riittävän hyvä omien vanhempiesi mielestä?

Huoh. *käy makaamaan terapeutin sohvalle*
Äidin mielestä enemmän kuin hyvä, kehuttu ja kannustettu valtavasti. Isän kanssa en oo juuri viettäny aikaa.
Kuin niin?

Täysin "keittiöpsykologian" pohjalta pohdiskelen, josko olisit itse jotenkin joutunut lapsuudessa ansaitsemaan kiintymyksen suorittamalla asioita mahdollisimman hyvin, nyt sitten siirrät käyttäytymismallia miessuhteisiisi.

 

[s]

Pakko vielä kysyä mielipidettä, et miltä nää ärsytyksenaiheet teille kuulostaa? Siis tässä nykyisessä (joka on fiksu ja hyvä sängyssä = parhaat puolet )
- selvästi konservatiivisempi ja jotenki jäykempi ku minä
- ei kysele multa juuri mitään. kuuntelee kuitenkin sit ku mä alan itse kertoa omista asioistani.
- ei oo erityisen empaattinen,jos kerron jostain mua koskettavasta tai satuttavasta asiasta, toteaa vaan jotain "joo, on tosi kurjaa"....

siinä ne, jotka mua eniten ärsyttää.

Oletko koskaan seurustellut riitävän hyvän miehen kanssa?
Onko sinut jätetty vai oletko itse aina ollut jättäjänä? Oletko "suorittajatyyppiä"?

En ole.
Olen jättänyt itse aina.
Olen.

odottelee analyysiä...

Oletko itse ollut riittävän hyvä omien vanhempiesi mielestä?

Huoh. *käy makaamaan terapeutin sohvalle*
Äidin mielestä enemmän kuin hyvä, kehuttu ja kannustettu valtavasti. Isän kanssa en oo juuri viettäny aikaa.
Kuin niin?

Täysin "keittiöpsykologian" pohjalta pohdiskelen, josko olisit itse jotenkin joutunut lapsuudessa ansaitsemaan kiintymyksen suorittamalla asioita mahdollisimman hyvin, nyt sitten siirrät käyttäytymismallia miessuhteisiisi.

Miten toi suorittaminen siihen liittyy,että odottaa mieheltä paljon?

 

[vieras]

Pakko vielä kysyä mielipidettä, et miltä nää ärsytyksenaiheet teille kuulostaa? Siis tässä nykyisessä (joka on fiksu ja hyvä sängyssä = parhaat puolet )
- selvästi konservatiivisempi ja jotenki jäykempi ku minä
- ei kysele multa juuri mitään. kuuntelee kuitenkin sit ku mä alan itse kertoa omista asioistani.
- ei oo erityisen empaattinen,jos kerron jostain mua koskettavasta tai satuttavasta asiasta, toteaa vaan jotain "joo, on tosi kurjaa"....

siinä ne, jotka mua eniten ärsyttää.

Oletko koskaan seurustellut riitävän hyvän miehen kanssa?
Onko sinut jätetty vai oletko itse aina ollut jättäjänä? Oletko "suorittajatyyppiä"?

En ole.
Olen jättänyt itse aina.
Olen.

odottelee analyysiä...

Oletko itse ollut riittävän hyvä omien vanhempiesi mielestä?

Huoh. *käy makaamaan terapeutin sohvalle*
Äidin mielestä enemmän kuin hyvä, kehuttu ja kannustettu valtavasti. Isän kanssa en oo juuri viettäny aikaa.
Kuin niin?

Täysin "keittiöpsykologian" pohjalta pohdiskelen, josko olisit itse jotenkin joutunut lapsuudessa ansaitsemaan kiintymyksen suorittamalla asioita mahdollisimman hyvin, nyt sitten siirrät käyttäytymismallia miessuhteisiisi.

Miten toi suorittaminen siihen liittyy,että odottaa mieheltä paljon?

Jos itseltä on odotettu "liikaa" ei helposti kelpuuta ketään kovin lähelle itseään.

 

[mun muru]

Toi teidän keskustelu kuulostaa ihan loogiselta mutta voi olla ihan muukin syy että vaatii mieheltä tosi paljon. En voisi itsekään sietää yhtään "vikaa" miehessä". Mulla iso syy on "kypsyminen" ja aikuistuminen ( itsensä arvostus noussut iän myötä ja vaatimukset selkeästi kasvaneet )

kypsyminen = mun edellinen mies oli fiasko ja mulla iski aito inho kaikkia "vikoja" kohtaan ... saatikka niiden hyväksymiseen, ei ei!
Olin suhteen jälkeen täysin onnellinen eka kerta vasta aikuisiällä.