Onkos 7-vuotiailla taas joku "vaihe".....?

Kiltti ja kultainen tyttöni on alkanut saada aivan naurettavantuntuisia kiukuttelukohtauksia. Aina ei keksi edes itse syytä jälkeenpäin, joskus syy on niin mitätön että ennen ei olisi vaivautunut siitä raivoamaan. Näitä sattuu lähes päivittäin, joskus pari-kolmekin kertaa päivän aikana. Silloin asenne mua kohtaan on haistatteleva (sanallisesti ei onneksi törkeyksiä puhu), ylimielinen ja uhkaileva. Uhkailee mm. poistavansa mut puhelimestaan, rikkovansa mun tavaroita ym uhittelua. Pyrin itse pysymään rauhallisena. Tavallisesti tilanne laukeaa itsestään ja tyttö on pahoillaan ja surullinen jälkeenpäin. Olen kertonut että moiset tuntemukset kuuluu kasvamiseen ja ovat ok. Mutta onko näin?

 

Siis voi hyvänen aika, luin tuon ja heräsi kysymys vain oletko siis äiti? No mutta ei siinä, hyvä että kysyy apua.

Sun täytyy asettaa rajat ja pitää niistä kiinni. Kun lapsi temppuilee ja uhkailee noin, niin annat jäähyn tai jonkun muun rangaistuksen. Olet johdonmukainen etkä anna lapsen hyppiä silmille noin! Siihen on tultava stoppi tai tilanne on viiden vuoden päästä helvetilinen. Rangaistuksen jälkeen anteeksipyyntö ja asia unohdetaan, jatketaan taas elämää.

 

[QUOTE="vieras";28736300]Siis voi hyvänen aika, luin tuon ja heräsi kysymys vain oletko siis äiti? No mutta ei siinä, hyvä että kysyy apua.

Sun täytyy asettaa rajat ja pitää niistä kiinni. Kun lapsi temppuilee ja uhkailee noin, niin annat jäähyn tai jonkun muun rangaistuksen. Olet johdonmukainen etkä anna lapsen hyppiä silmille noin! Siihen on tultava stoppi tai tilanne on viiden vuoden päästä helvetilinen. Rangaistuksen jälkeen anteeksipyyntö ja asia unohdetaan, jatketaan taas elämää.[/QUOTE]
No okei. Anteeksi. Aloitan alusta.

Kiltti ja kultainen tyttäreni jolla ON selkeät rajat, rakkautta ja vielä järkeä suotu päähän on alkanut saada jne jne. Ja kyllä, olen äiti. Vaan koska kyse esikoisestani on hiukan vaikea tietää normaaleista kehitysvaiheista. Tyttäreni ei ilman rangaistusta hypi silmille, asiat keskustellaan pohjia myöten JOKA KERTA tällaisen jälkeen. Mutta koska nuo raivarit eivät ole tyypillisiä hänen normaaliin käytökseensä ja luonteeseensa verrattuna niin veikkaisin jotain "vaihetta". Onhan noita muitakin, uhmaikä, murrosikä jne.

 

No okei. Anteeksi. Aloitan alusta.

Kiltti ja kultainen tyttäreni jolla ON selkeät rajat, rakkautta ja vielä järkeä suotu päähän on alkanut saada jne jne. Ja kyllä, olen äiti. Vaan koska kyse esikoisestani on hiukan vaikea tietää normaaleista kehitysvaiheista. Tyttäreni ei ilman rangaistusta hypi silmille, asiat keskustellaan pohjia myöten JOKA KERTA tällaisen jälkeen. Mutta koska nuo raivarit eivät ole tyypillisiä hänen normaaliin käytökseensä ja luonteeseensa verrattuna niin veikkaisin jotain "vaihetta". Onhan noita muitakin, uhmaikä, murrosikä jne.

Hyvä hyvä. Voi olla vaihe ja todennäköisesti onkin, tuon ikäinen on aika stressaantunut kun koulussa joutuu tsempaamaan ja olemaan omatoiminen. Sitten kotona se voi purkautua tms. Onko ne raivokohtaukset ihan hallitsemattomia ja vaikuttaako et hän voi huonommin mitä ennen?

 

[QUOTE="vieras";28736328]Hyvä hyvä. Voi olla vaihe ja todennäköisesti onkin, tuon ikäinen on aika stressaantunut kun koulussa joutuu tsempaamaan ja olemaan omatoiminen. Sitten kotona se voi purkautua tms. Onko ne raivokohtaukset ihan hallitsemattomia ja vaikuttaako et hän voi huonommin mitä ennen?[/QUOTE]
Aloittaa koulun vasta syksyllä. Eivät kohtaukset varsinaisesti hallitsemattomia ole, jotenkin raskaista vain sietää (en itse ole maailman kärsivällisin otus....... ), varsinkin kun tulevat ihan puskista ja oli syy mikä tahansa purkaa sen minuun. Mielestäni ei voi muuten huonosti, puhumme usein asioita ja vaikuttaa ihan tyytyväiseltä.

 

Mun äiti on sanonut, että koulun aloittamista edeltävä vuosi on kaikista pahin ennen murrosikää. Hänellä siis 11 lasta.
Samaa on sanonut tätini, jolla kolme lasta.

Eli tuskin ainakaan kovin harvinaista, että tossa just ennen koulun aloittamista on joku angstivaihe meneillään.

 

Mun äiti on sanonut, että koulun aloittamista edeltävä vuosi on kaikista pahin ennen murrosikää. Hänellä siis 11 lasta.
Samaa on sanonut tätini, jolla kolme lasta.

Eli tuskin ainakaan kovin harvinaista, että tossa just ennen koulun aloittamista on joku angstivaihe meneillään.

Äidilläs on vankka kokemus, taidan luottaa siihen Hyvä puoli tässä tosiaan se että voimme jälkeenpäin puhua tilanteesta ja jopa nauraa sille.

 

Äidilläs on vankka kokemus, taidan luottaa siihen Hyvä puoli tässä tosiaan se että voimme jälkeenpäin puhua tilanteesta ja jopa nauraa sille.

Tuo on hyvä piirre ihmisessä yleensäkin. Ei tuu isompanakaan sitten ongelmia, kun osaa nauraa itselleen eikä ota kaikkea niin vakavasti.

 

Aloittaa koulun vasta syksyllä. Eivät kohtaukset varsinaisesti hallitsemattomia ole, jotenkin raskaista vain sietää (en itse ole maailman kärsivällisin otus....... ), varsinkin kun tulevat ihan puskista ja oli syy mikä tahansa purkaa sen minuun. Mielestäni ei voi muuten huonosti, puhumme usein asioita ja vaikuttaa ihan tyytyväiseltä.

Samanikäinen tyttölapsi löytyy meiltä myös ja aina tuo on ollut suht tempperamenttinen paketti, mut nyt mennään ihan jossain uusissa sfvääreissä.

Kuuluu ikään ja (kuulemma) pitäis mennä ohi. Tsemppiä sinnekin!

 

ihan tutulta. Meilläkin syksyllä aloittava koulun aloittava poika on tavoistaan poiketen tosi nokkava ja rasittava. Tylsää, ihan sama, niin varmaan, ite oot joka asiaan. Tunteita räiskähtelee, mutta menee onneksi pikaisesti ohi kunnes hetken päästä uudelleen

Toista maata onkin sitten kolmannelle menevä joka on ikänsä ollut ap:n kuvaileman tyyppinen ja tulee varmasti olemaankin. Huokaus.

 

Aloittaa koulun vasta syksyllä. Eivät kohtaukset varsinaisesti hallitsemattomia ole, jotenkin raskaista vain sietää (en itse ole maailman kärsivällisin otus....... ), varsinkin kun tulevat ihan puskista ja oli syy mikä tahansa purkaa sen minuun. Mielestäni ei voi muuten huonosti, puhumme usein asioita ja vaikuttaa ihan tyytyväiseltä.

Juu, ihan perus kiukuttelua ja toiset on luonteeltaan tulisempia. En usko, et on mitään syytä huoleen. Pidä vaan rajat edelleen, vaikka miten pistää vastaan ja testaa sinua. Jos tuntuu kuitenki ettet pärjää tms varaa aika perheneuvolaan, siellä voitte käydä juttelemassa asiat halki ammattilaisen kanssa.