Onkohan tämä nyt ihan oikein?

Olen nyt lähiaikoina miettinyt aika paljon, että meneeköhän tämä nyt ihan oikein... Haluisin myös kuulla muilta samanlaisessa tilanteessa olevilta/olleilta, että miten olette jaksaneet ja miten liiton on käynyt.

Olen kotona äitiyslomalla kahden pienen pojan kanssa. Minä hoidan kaupassakäynnit, ruoan teon, siivoamisen, lumityöt, pyykit (kaappeihin saakka), yöheräämiset... siis kaiken perusarkeen ja lastenhoitoon kuuluvan.

Mieheni tulee illalla kotiin suunnilleen tuntia ennen lasten nukkumaan menoa. Siinä hän syö ja lukee rauhassa lehden, jonka jälkeen suo huomiotansa lapsille ehkä puolen tunnin ajan. Tämän jälkeen hän joko lösähtää sohvalle katsomaan televisiota tai jatkaa töiden tekoa kotoota käsin.

Illalla jos pyydän häneltä esimerkiksi halausta, toteaa hän, että "mä oon niin hiton väsyny, että ei jaksa". Siis halauskin on häneltä liikaa pyydetty!!!

Olen sanonut asiasta, mutta vastaukseksi saan vaan, että "kyllähän mun on työni hoidettava". Mies siis elää täysin työlleen ja unohtaa vaimon ja perheen siinä sivussa kokonaan. Tälläkin hetkellä hän istuu olohuoneessa tietokone sylissään ja tekee töitä

 

No, eihän se mikään parisuhde ole jos toinen tulee tekemään töitä täysipalveluun.

 

Ei se kuulosta oikealta.

 

ihan salettiin toinen nainen

 

Meillä myös mies kuljettaa kannettavaa mukana ja yrittää tehdä sitä. Kyllä tavallisen ihmisen selkänahasta vaaditaan nykyään liikaa.

Niin sinun kuin miehesi. Alkaa olla mahdottomuus kasvattaa lapsia ilman tukea (hoitoapua isovanhemmilta ja rahallista apua)

 

Kyllä olisin totaalisen väsynyt tollaseen arkeen ja mieheen joka olisi aina väsynyt. Kyllä on muuten tuollainen rytmi muututtava teidän perheessä!

 

jaksuja. mä uskon että tällasia miehiä on muillakin, jos vaan uskaltavat myöntää.

 

Kuulostaa että miehes pakenee työntekoon vastuuta. Juuri eronneena tietokoneaddiktista pakko sanoa että ero oli suunnaton helpotus! Jos toisella ei ole halua muutokseen on turha jatkaa, pitkittää vaan asioita

 

mä palaiin töihin (toki lyhennetyllä työpäivällä), kun äitiysloma on ohi, olisi sitten mahdolista isän tehdä vähempi työtä tai hankkia siivousapua tms.

 

Meillä oli tuo sama tilanne. Tai on vähän päällä vieläkin. Mietittiin asiaa silloin, kun rouva oli äitiyslomalla. Tietysti helpotin hänen työtaakkaansa niin paljon kuin kykenin. Mut se pitäis kyllä olla miehelleen ihan itsestään selvyys. Auttaisko se tilanteeseen, jos istahdat joku ilta sohvalle kun miehes tulee kotiin. Katselet siinä jalat pöydällä ja heittelet ukolle vinkkejä. Jos se ei nimittäin muuten tajua, ettei se kotona olo ole löhöilyä.

No sitte kun äitiysloma loppui.... Meillä on nyt molemmat osittaisella hoitovapaalla. Minä teen 75%:sta työaikaa ja rouva tekee 50%:sta työaikaa. Vähän se pelotti alkuun. Kun jäi lasten kanssa yksin kotiin ja rouva lähti töihin... Mulla kun toi meidän yhteinen on ensimmäinen. Rouvalla on kaksi lasta ennestään. Meillä toimii homma hyvin. Jompikumpi on aina kotona. Ei tarvinnu yhdeksän kuista poikaa laittaa päiväkotiin...

Lisäksi saimme pienen tappelun jälkeen sovittua pyykkipäivästä. Miehelle kun joutuu vääntää rautalangasta jos jotain haluaa. Minä pesen lauantaisin pyykkiä ja rouva pesee muuten jos jotain jää.

Koita jaksaa taistella sen miehen kanssa. Miehet kun vaan on niin juntteja. Kyllä meilläkin oli välillä aika pitkiä aikoja ilman seksiä ja muutama mykkäkoulu siihen päälle... Mulla se tehoaa hyvin toi selibaatti, kun olen aika aktiivinen sillä alueella....

Voimia sulle!!!

 

Kiitos kun ootte jaksaneet kommentoida. Varsin ihana lukea vastauksianne ja tuo Markon viesti oli ihan huippu! Eiköhän tämä tästä. Sitä jotenkin vaan antaa uudestaan ja uudestaan anteeksi tuolle törpölle ukolle ja miettii omassa mielessään "kyllä ne työt jossain kohtaa helpottaa".

Miehellä kun on ylitöitä jo aika huimasti työaikapankissa ja työt ne ei vaan tunnu tekemällä loppuvan. Eniten ärsyttää se, että nyttenkin kun tekee tuolla olohuoneessa töitä niin eihän se edes näitä kotona tehtyjä tunteja kirjaa minnekkään!!! Kai tuon on oltava joku miesten "kyllä perkele pärjään!!" -juttu

Kaipa tästä asiasta on jankattava sen sata ja tuhat kertaa (niin kuin lastenkin kanssa), että alkaa tajuumaan. Tai sitten tosiaan ottaa järeet aseet käyttöön ja ite heittäytyä sohvalle jakelemaan neuvoja

 

Teillä on varmaan se sama perusongelma siellä ku meilläkin oli. Mies kuulee, mut ei kuuntele. Joku seisahdus pitäis saada aikaan sille miehelle, että tajuis sun hätäsi. Nimittäin jos et tee mitään, ni kohta joudut harkitsemaan terapiaa itselles. Meidän rouva ainakin kerto, että pitää ruveta pehmeetä huonetta varailemaan, jos ei asiat muutu.

Varaa joku ilta, että itse jaksat suuttumatta keskustella ja toistaa samoja asioita uudestaan ja uudestaan ja uudestaan....
Sitte kun mies istuu nenä kiinni läppärissä, lyöt kannen kiinni ja sanot että nyt keskustellaan.
keitä pannullinen kahvia valmiiksi äijälle, jos se vetoaa väsymykseen. Sammuta kaikki telkkarit ja radiot.
Muista kirjata itselles ylös ne asiat, joista haluat keskustella!!

Mut älä vaadi liikoja siltä mieheltä. Anna vaikka kaksi päivää aikaa hänelle itselleen keksiä joitain ratkasumalleja aisoihin. Ainakin minusta se tuntui aikamoiselta sanelulta, kun rouva esitti asiat. "Minun mielestä tuo asia pitää tehdä näin ja tämä toinen asia noin".

Annat kaksi päivää aikaa keksiä jotain. Sitte kahden päivän päästä istutat sen uudestaan pöydän ääreen ja jatkatte siitä mihin jäitte.

 

Hän ei rakasta sinua (enää).