mua ketuttaa olla näin ykisnäinen!
mun pää on ihan sekasin kaikista asioista,nyt musta tuntuu että ei olis pitäny heittää miestä pellolle..vaikka se potki suoraan persuksiin koko ajan (niinkun monet muistavat ne miljoonat vuodatukset)
exä on 2kertaa kysyny pojasta tän ajan sisällä.lastenvalvojalle on aika 2viikon päästä vasta.meillä ei oo tapaamis sopimusta tehty vielä ja exä luulee että hakee vaan pojan parin tunnin varotusajalla ja vaan ilmottaa hakevansa.olen sanonu että noista pitää sopia.
auto siirtyy miehen äidin nimille,toivottavasti se menee rahotusyhtiössä läpi,mun pitäs saada tonni keskiviikkona mieheltä..sen mitä se on mulle velkaa.
jotenkin toivoton fiilis,ei oo oikeen ketään tuttuja,laihtuakkin pitäs mutta se mitä kaipaan eniten on edes HETKI aivan YKSIN.
jos pääsis vaikka lenkille tms. mutta ei,se mun vahva tukiverkko olikin täyttä paskaa suoraan sanottuna.faijapuoli sano tukevansa mua kaikella tavalla ja sanoi ottavansa pojan hoitoon.kun kysyin että jospa ottais pojan hetkeks huomenna että pääsen lenkille sain vastaukseksi "pääseehän lenkille rattaillakin" |O
toinen asia mikä mua on mietityttäny on se että löydänkö enää ketään?jotenkin epävarmuus kaikesta tekee tepposia mun ajatusmaailmalle.
ja mua loukkaa ihan pirusti se että kun meillä rupes menee huonosti niin meis turvautu johonkin nettituttavuus TYTTÖÖN,ikää 17v .
esitteli sen jopa mun isäpuolelle ja pikkuveljelle!
myönnän olen hieman mustasukkanen koska odotukset perheenperustamisen suhteen olivta hyvin korkealla,liiankin.ja viimeseen asti silti rakastin exää vaikka hän teki ikaiken päin peetä.
nyt hyvät ihmiset valakaa muhun uskoa,toi mies..siis exä on saanu mun itsetunnon niin matalaksi.
ehkä sekava kirjotus mutta musta tuntuu etten oo mitään
mun pää on ihan sekasin kaikista asioista,nyt musta tuntuu että ei olis pitäny heittää miestä pellolle..vaikka se potki suoraan persuksiin koko ajan (niinkun monet muistavat ne miljoonat vuodatukset)
exä on 2kertaa kysyny pojasta tän ajan sisällä.lastenvalvojalle on aika 2viikon päästä vasta.meillä ei oo tapaamis sopimusta tehty vielä ja exä luulee että hakee vaan pojan parin tunnin varotusajalla ja vaan ilmottaa hakevansa.olen sanonu että noista pitää sopia.
auto siirtyy miehen äidin nimille,toivottavasti se menee rahotusyhtiössä läpi,mun pitäs saada tonni keskiviikkona mieheltä..sen mitä se on mulle velkaa.
jotenkin toivoton fiilis,ei oo oikeen ketään tuttuja,laihtuakkin pitäs mutta se mitä kaipaan eniten on edes HETKI aivan YKSIN.
jos pääsis vaikka lenkille tms. mutta ei,se mun vahva tukiverkko olikin täyttä paskaa suoraan sanottuna.faijapuoli sano tukevansa mua kaikella tavalla ja sanoi ottavansa pojan hoitoon.kun kysyin että jospa ottais pojan hetkeks huomenna että pääsen lenkille sain vastaukseksi "pääseehän lenkille rattaillakin" |O
toinen asia mikä mua on mietityttäny on se että löydänkö enää ketään?jotenkin epävarmuus kaikesta tekee tepposia mun ajatusmaailmalle.
ja mua loukkaa ihan pirusti se että kun meillä rupes menee huonosti niin meis turvautu johonkin nettituttavuus TYTTÖÖN,ikää 17v .
esitteli sen jopa mun isäpuolelle ja pikkuveljelle!
myönnän olen hieman mustasukkanen koska odotukset perheenperustamisen suhteen olivta hyvin korkealla,liiankin.ja viimeseen asti silti rakastin exää vaikka hän teki ikaiken päin peetä.
nyt hyvät ihmiset valakaa muhun uskoa,toi mies..siis exä on saanu mun itsetunnon niin matalaksi.
ehkä sekava kirjotus mutta musta tuntuu etten oo mitään