onkohan mulla toivoa?

mua ketuttaa olla näin ykisnäinen!
mun pää on ihan sekasin kaikista asioista,nyt musta tuntuu että ei olis pitäny heittää miestä pellolle..vaikka se potki suoraan persuksiin koko ajan (niinkun monet muistavat ne miljoonat vuodatukset)

exä on 2kertaa kysyny pojasta tän ajan sisällä.lastenvalvojalle on aika 2viikon päästä vasta.meillä ei oo tapaamis sopimusta tehty vielä ja exä luulee että hakee vaan pojan parin tunnin varotusajalla ja vaan ilmottaa hakevansa.olen sanonu että noista pitää sopia.
auto siirtyy miehen äidin nimille,toivottavasti se menee rahotusyhtiössä läpi,mun pitäs saada tonni keskiviikkona mieheltä..sen mitä se on mulle velkaa.

jotenkin toivoton fiilis,ei oo oikeen ketään tuttuja,laihtuakkin pitäs mutta se mitä kaipaan eniten on edes HETKI aivan YKSIN.
jos pääsis vaikka lenkille tms. mutta ei,se mun vahva tukiverkko olikin täyttä paskaa suoraan sanottuna.faijapuoli sano tukevansa mua kaikella tavalla ja sanoi ottavansa pojan hoitoon.kun kysyin että jospa ottais pojan hetkeks huomenna että pääsen lenkille sain vastaukseksi "pääseehän lenkille rattaillakin" |O

toinen asia mikä mua on mietityttäny on se että löydänkö enää ketään?jotenkin epävarmuus kaikesta tekee tepposia mun ajatusmaailmalle.

ja mua loukkaa ihan pirusti se että kun meillä rupes menee huonosti niin meis turvautu johonkin nettituttavuus TYTTÖÖN,ikää 17v .
esitteli sen jopa mun isäpuolelle ja pikkuveljelle!
myönnän olen hieman mustasukkanen koska odotukset perheenperustamisen suhteen olivta hyvin korkealla,liiankin.ja viimeseen asti silti rakastin exää vaikka hän teki ikaiken päin peetä.

nyt hyvät ihmiset valakaa muhun uskoa,toi mies..siis exä on saanu mun itsetunnon niin matalaksi.

ehkä sekava kirjotus mutta musta tuntuu etten oo mitään :eek:
 
toivon tosiaan että niin käy...jotenkin tuntuu ihan kun olis "viallinen ta huono" kun on yksin ja pieni vauva :'( eipä näistä omaikäsistä löydä aiankaan ketään niin aikuista että haluis naisen jolla laosi
 
Ihan varmaan on niitäkin jotka mielellään ottaa naisen jolla on lapsi :hug:
Elä vaivu epätoivoon, Kunhan aikaa kuluu ja pääset kunnolla jaloilles niin näyttää elämäkin paremmalta. Ja varmaan se uusi rakkauskin vielä eteen jostain tupsahtaa =) Ja saat Oikean perheen ja miehen joka arvostaa ja rakastaa sua eikä käytä kynnysmattona tai kotiorjana.

Oikso teillä päin jotain tukitoimintaa? Täälä meillä päin on tuollanen paikka mihin voi viedä lapset pariksi tunniksi tiettyinä päivinä hoitoon jotta saa hoitaa asioita (tai mitä haluukaan) rauhassa ilman lapsia.
 
Voi sua :hug:

Tiiäkkö, esimerkiksi minun eno, sillon ku vielä sinkku oli, ni hän oli joskus minun äidille puhunu, että jos hän joskus menee naimisiin, niin hän ottaa semmosen naisen jolla on jo lapsi. Ja niin kävi. :) Että niitä on ihan tommosiaki, jotka tahtoo että sillä toisella onki jo lapsia. :)
 
VIERAS
Ihan oikein teit! Ja nyt olet syvällä suossa, mutta kyllä sieltä vielä noustaan!

Muista että TÄÄLLÄ saat ainakin tilittää ja lärpättää niin paljon kuin jaksat.
 
kaikista pahinta on se että exä luulee voivansa hakea pojan ÄIDILLENSÄ millon vain haluaa tms.
ähh..jotenkin vaikeeta.samanlainen fiilis kun poika syntyi,ehkä niin iso elämänmuutos edessä että pelottaa sekin ja olis niin "turvallista" jos mies olis tossa.ja on mulla sitä ikäväkin..ja kun tiedän etten sille paljoo painanu kun sillä oli jo parin päivänpäästä uusi.
 
on tässä varmaan noita paikkoja,helsingissä kun asutaan..lähden vaikka keravalle asti hkemaan sitä omaa aikaa..josta tulikin mieleen äitipuoli.hänelle täytyy soittaa tänäään jospa katsois poikaa ensviikonloppuna kun mun pitäs olla kirppiksellä myymässä :whistle:
 
Helekutti
Mä olin vielä astetta pahemman torvelon kanssa ja vaikka tiesin koko ajan että se mies on mulkku ja väärässä koko ajan niin silti se erorumba sai mut ihan rikki, vuosiksi. Itsensä eäpäily on se pahin asia, varsinkin jos ei ole ketään jonka kanssa jutella. Se oikea saattaa sitäpaitsi kävellä vastaan huomenna tai olla kävelemättä.

Älä huijaa itseäsi. Miehelläs oli virityksiä jo ennenkuin pistit välit poikki.
 

Yhteistyössä