Onkohan meidän liitto kohta kriisissä?

["Onni?"]

Miltei 20 vuoden suhde takana, avioliitto ja 4 lasta, kiva omakotitalo maalla. Edelleen ollaan onnellisia, ja tulemme hyvin toimeen. Riitoja on todella, todella harvoin. Myös yhteistä aikaa ollaan saatu ihan kohtuullisesti, vanhemmat lapset jo koulussa.

Mutta..Pari kertaa on saatu kunnollinen riita aikaiseksi, kun anoppi pyörittää poikaansa miten lystää. Parhaimmillaan mies on ajanut äitinsä luo 3 kertaa päivässä,yhteensä matkaa tulee yli 100 km.
Anoppi vihaa minua. Tilanne pahenee koko ajan. On vielä työikäinen ja oikeasti fiksu ja ovela, tekee kaiken niin ettei mieheni tajua mikä tilanne todellisuudessa on.
Oikeastaan jo esikoisen syntymän jälkeen eli yli 10 vuotta sitten,anoppi on järjestänyt kriisejä pari kertaa vuoteen.

Eilen tuli taas soitto, mies lähtee tänäänkin töiden jälkeen äitinsä luo. Äidillään ´on ongelmia´. Viimeksi viikko sitten ajeli äitinsä kanssa ympäri kyliä.
Käytännössä minä hoidan taas kaiken kotona, ja lapset kyselevät isäänsä. Voisin ehkä sulattaa taas tämänkin asian, mutta MIES VALEHTELI ETTEI TIEDÄ MITÄ SIELLÄ ANOPPILASSA TARKOITUS ON TEHDÄ / JUTELLA. Huomasin että valehteli!
Jätin asian siihen tietysti, mutta harmittaa ihan vietävästi. Tästäkö tämä alamäki alkaa, puolisolta salaillaan asioita ja kotona käydään vaan kääntymässä?

Mitä olette mieltä?
Anopilla selkeä tarkoituskin jättää minut ulkopuolelle, ja pahoin pelkään että tilanne pahenee taas.

Olen jopa miettinyt talon myyntiä että päästään kauemmaksi, mies ei suostu. Anopilla voi elinikää olla vielä vaikka 30 vuotta, en usko että parisuhde kestää niin kauaa jos tämä peli jatkuu.
Koska olemme molemmat työelämässä (minä osa-aikaisena kylläkin), tällaiset ylimääräiset, jatkuvat menot syövät sitä yhteistä aikaa.
Pelkään oikeasti että eroamme vielä.

 

[Miniä ja kohta anoppi itsekin]

Eli ekat 10 tulitte anopin kanssa juttuun ja tilanne kärjistyi, kun teille syntyi ensimmäinen lapsi? Eroaako sun ja anopin näkemykset hänen roolistaan isovanhempana kovasti toisistaan? Vai mikä muutoksen sai aikaan? Oletko sä se joka on aina oikeassa ja anoppi vastaavasti tietysti väärässä vai onko jonkunlaista välimuotoa olemassa ? Miten sun omat vanhemmat? Millaiset välit heihin?

 

["hetkinen"]

Siis mies on viikko sitten tavannut äitinsä ja nyt on menossa jälleen ja sun mielestä sä joudut hoitamaan kotona kaiken yksin ja lapset kyselee isänsä perään. Siis oikeasti?? Yhdestä illasta kyse??

Tottakai mies valehtelee ja välttelee kertomasta totuutta jos ja kun sä sitten räyhäät ja mänttäät, että "turhaan" miehesi taas kuskaa äitiään.

Mitä jos oikeasti katsoisit peiliin ja miettisit onko asenteessasi jotain vikaa?

 

[huoh.]

Ap ei ansaitse miestä.

 

["A.p"]

On varmasti asentessaanikin vikaa. Mutta lähinnä ajattelen lapsia. Eilen eivät nähneet isäänsä eivätkä näe tänäänkään. Ehkä sitten huomenna illalla seuraavan kerran.
Ekat vuodet tulimme toimeen hyvin anopin kanssa. Kun lapsi syntyi, mies ei enää kerennyt juoksemaan anopin asioilla. Ilmeisesti syrjäytin anopin hänen mielestään.

Minusta tuntuu pahalta, että tässä vaiheessa suhdetta aletaankin valehdella. Eniten arvostin miehessäni rehellisyyttä ja uskollisuutta. Nyt minulle valehdellaan.
Parisuhde on vaikeaa muutenkin. Ylimääräiset hankaluudet haluaisin kyllä pois.

 

[vinkki]

Lykkkää seuraavalla kerralla lapset miehen mukaan anoppilaan ja pyydä käymään matkan varrella kaupassa ja apteekissa, niin sinä saat siinä samalla hetken omaa aikaa.

 

["A.p"]

En ansaitse miestä?eli minun pitäisi kasvattaa lapset yksin kun mies juoksee muualla? Luulin että ihan yhdessä tarkoitus lapset kasvattaa.
Otan kaikki mielipiteet kyllä huomioon. Periaatteessa taistelen hyvän suhteen eteen, mutta joskus on hyvä luovuttaa. Nyt on se hetki jolloin parisuhteen tila pitää punnita; nyt voisin vielä muuttaa lasten kanssa pois, kun nuorimmat eivät ole koulussa.

 

["A.p"]

Lykkkää seuraavalla kerralla lapset miehen mukaan anoppilaan ja pyydä käymään matkan varrella kaupassa ja apteekissa, niin sinä saat siinä samalla hetken omaa aikaa.

Tämä ei ole mahdollista. Anoppi ei ole kykenevä hoitamaan lapsia edes puolta tuntia. Yritetty on. Ja mies ihan samaa mieltä, ei ole minun päähänpistoni.

 

[Leonor]

Ei kun mies käy lasten kanssa asioilla ja sitten anopilla kylässä.

 

[Vierassaa]

Mahtaako anopilla ola joku pahakin juttu menossa, kun mies käy siellä jopa kolme kertaa päivässä. Ei kuulosta normaalilta. Anopilla on varmasti jotain erityistä menossa ja on kieltänyt kertomasta asiasta kenellekään. Sen vuoksi mies ei ole voinut kertoa siitä sinullekaan. Kysy mieheltäsi.

Lapset pärjäävät vaikka eivät joka päivä näe isäänsä, mutta ikävää tuollainen on etenkin, kun ei tiedä syytä, miksi mies juoksee äitinsä luona.

Tai jos tämä tosiaankin on vain anopin juoksutusta ilman muuta syytä kuin mustasukkaisuus , mielenvikaisuus tms, niin miehen pitäisi itse tajuta se. Jos teillä on parisuhteessa ongelmia, niin anopin on helppo ängetä teidän väliin. Pitäisi tuntea paremmin miehesi, jotta tietäisi, miten tuossa kannattaa menetellä. Miehesi äiti varmasti tuntee poikansa ja tietää, mistä naruista vetelee, jotta saa poikansa hyppimään kuin sätkyukko.

 

[TiiBii]

Anopilla on vaihdevuodet. Kyllä se pian ohi menee!

 

["a.p"]

Epäilen tosiaan jotain hormonaalista tai mielenterveyteen liittyvää ogelmaa. Kuka normaali haluaa hankaloittaa lastenlastensa elämää?

Hiljaista on mökissä.En halua miestä painostaa mutta tulen kyllä muistamaan tämän. Voisin vaikka vannoa että ensimmäistä kertaa valehteli.
Täytyy vaan kehitellä itselle jotain mieluista tekemistä. olen jättänyt harrastukset ja ystävät sen vuoksi että keretään tehdä jotain yhdessä. Mutta oikeushan se on mullakin sitten tehdä mitä lystää.

 

[jösses taas]

[QUOTE="A.p";30585737]En ansaitse miestä?eli minun pitäisi kasvattaa lapset yksin kun mies juoksee muualla? Luulin että ihan yhdessä tarkoitus lapset kasvattaa.
Otan kaikki mielipiteet kyllä huomioon. Periaatteessa taistelen hyvän suhteen eteen, mutta joskus on hyvä luovuttaa. Nyt on se hetki jolloin parisuhteen tila pitää punnita; nyt voisin vielä muuttaa lasten kanssa pois, kun nuorimmat eivät ole koulussa.[/QUOTE]

Siis sun mies on kerran viikossa päivän poissa ja sun mielestä sä joudut hoitamaan laoset ihan kokonaan. Ootko oikeasti noin avuton ettet pärjää vuorokautta yksin omien lastes kanssa? Mites ne loput kuus päivää viikossa, eikö mies silloinkaan muka auta lasten ja kodin kanssa ollenkaan? Ootkohan sä sittenkin vähän takertuvainen ja ylimustasukkainen miehestäs, eikä anopissa oikeastaan mitään vikaa olekaan? Miten sä ajattelet että esim. reissutyöläisten vaimot jaksaa välillä viikkoa kahtakin keskenään lasten kanssa, jos sun mielestä jo yks päiväkin on liikaa?

 

[Miniä ja kohta anoppi itsekin]

Et vastannut siihen, mikä on omien vanhempiesi paikka teidän elämässä? Vai ovatko he millään lailla osallisina? Oletko niitä naisia, joille oma äiti on kovin läheinen ja raskas ja anoppi pahuuden ruumiillistuma?

Ehkä mies ei puhu äitinsä ongelmista sulle, koska tietää sen tuovan vain skismaa teidän väliin ja haluaa välttää sitä? Ehkä asia on sen luonteinen, että se ei vaan kuulu sulle vaan on heidän välisensä? Vaikka kuinka on parisuhteessa ja naimisissa niin kyllä jotain omaakin saa olla.

Eli älä säkään heittäydy marttyriksi ja luovu omasta elämästä parisuhteen eteen. Vaikka mies käy töissä ja äitinsä luona niin hänenkin viikossa on 7 päivää ja vuorokaudessa 24 tuntia, ehtii varmaan nähdä lapsia jossain välissä. Eikös?

 

[vierass]

Juu tosiaan, hanki itsellesi elämä niin ei tarvi miehessä roikkua. Harrastuksia ja ystäviä. Meillä mies on työnb takia paljon poissa, mutta toisena aikana on sitten enemmän kotona, tietää että pärjätään ja voi sopia palaverit kyselemättä, lapset menevät tänään anopille kun mulla on omia menoja, käskin miehen sieltä heidät hakea kun ei tiennyt koska töistä tulee.

 

[huhh]

Munkin anoppi kyllä kiristää hermoja. Mies on ainoa lapsi eikä anopilla ole miestä.
Joten tietysti mies sitten aina joutuu kuskaamaan rouvan kauppaan yms.. ja joka meidän kauppareissullakin "pitäsköhän sille mutsilleki viedä tätä maitoa/lihaa/mitä vaan.." ja kun kyseessä ei ole mikään 80v mummeli vaan 60v akka joka vallan hyvin kykenee sinne lähimpään kauppaan kävelemään. Matkakin sinne lähimpään kauppaan kun on jopa 500m.. ..

 

[laaman nöyhtä]

Tästä lähtien lähdet sinä anopin huolia ratkomaan ja isä jää lasten kanssa. Musta tuntuu että anopin huolet kuivuis kokoon kahden kerran jälkeen....

 

[laaman nöyhtä]

Munkin anoppi kyllä kiristää hermoja. Mies on ainoa lapsi eikä anopilla ole miestä.
Joten tietysti mies sitten aina joutuu kuskaamaan rouvan kauppaan yms.. ja joka meidän kauppareissullakin "pitäsköhän sille mutsilleki viedä tätä maitoa/lihaa/mitä vaan.." ja kun kyseessä ei ole mikään 80v mummeli vaan 60v akka joka vallan hyvin kykenee sinne lähimpään kauppaan kävelemään. Matkakin sinne lähimpään kauppaan kun on jopa 500m.. ..

Ja sun matka ovelta autolle on?? On se äidin auttaminen vaan kauheeta...

 

[vierass]

Ja sun matka ovelta autolle on?? On se äidin auttaminen vaan kauheeta...

Juu ei se anoppi tarvi sitä tarjous lohta, ostakoon lähikaupasta valmiiksi palottua 50 e kilo, leipääkään se ei tarvitse kuin ranskanpullaa, eikä ainakaan tätä mistä poika tykkää ja ajattelee äitinsäkin pitävän...

Äitini on kuollut, mutta hänen eläessään miehelle tullut mieleenkään sekaantua asiaan vaikka hänen kanssaan hyppäsin joka paikassa, olin tukena sytostaattihoidoissa jne. eli äitiini meni sitä aikaa silloin paljon, poikkipuolista sanaa en kuullut, äidillä oli rahat myös vähissä, vein kaikkea kivaa sitten kun kävin jossain, tuliaisina vaikkapa lihanpalan, säästipä äiti omat rahansa.

 

["a.p"]

Kehittelin tässä itselleni tekemistä että pääsen sosiaalistumaan.Eiköhän ongelma ratkea sillä, toistaiseksi. Harmi ettei sitten sitä yhteitä aikaa enää ole.
Mies siis myös harrastaa, olemme pari kertaa viikossa perheen kesken.Vain!

 

["a.p"]

Niin ja oman isäni kanssa en ole tekemisissä, äitini kanssa soittelen kerran pari viikkoon. Äitini myös hoitaa lapsia n.4-5 kertaa vuodessa. Mielelläni siis autan äitiäni kyllä, koska saan myös sieltä apua.

Omalle äidilleni olen kertonut näitä asioita ja hän on ihan tyrmistynyt :/

 

["a.p"]

Tästä lähtien lähdet sinä anopin huolia ratkomaan ja isä jää lasten kanssa. Musta tuntuu että anopin huolet kuivuis kokoon kahden kerran jälkeen....

Tää on niiiin totta! paitsi että näin anoppi saa suljettua minut pois hetkeksi miehen elämästä. En tosiaan kelpaisi avuksi..
Miehen isää autan kyllä minkä voin. Hän kohtelee minua hyvin

 

[Ihmettelee]

Onkohan edes anoppi, ettei vaan kävis vieraissa?

 

["a.p"]

On varmasti anoppi, mutta toki ihmettelen tätä jatkuvaa kotoa poissaoloa.
Onkohan se niin,että miehelle riittää kun on ruoka pöydässä ja akka persus pystyssä sängyssä, ja nainen kaipaisi sitä yhdessäoloa ja keskustelua?

Tuo valehtelu aukaisi silmät, ei tässä niin hyvin ole asiat olleetkaan. On toki kun MINÄ järjestelen kaikenlaista kivaa,leffailtoja ja lomamatkoja.Mies ei tee mitään. Eikä taida kiinnostaakaan.

 

[mutta]

Miksi et laita lapsia isänsä mukaan anopille? näin saisit omaa aikaa.