Onko vielä sydänystäviä??

[MirriX]

Minulla on lapsuudesta säilynyt kolme erittäin hyvää ystävää, mutta siltikään en heille syvimpiä tuntojani uskalla kertoa, aloin ajattelemaan, että onpas yksinäinen olo, kun ei oman miehen lisäksi ole ketään kelle sanoa, että olen ollut tosi väsynyt kaiken stressin alla, enkä aina tiedä jaksanko.
Ehkä se olen vain minä, joka olen liian sulkeutunut.. mutta jotenkin tuntuu, että nykyään ihmiset ovat niin keskittyneitä omiin asioihinsa, ongelmiinsa, että unohdetaan kysyä, mitä sulle kuuluu..

Kuinka monelta löytyy ihminen, jolle voi kertoa aivan kaiken?

 

[-]

muutamalle todella läheiselle pystyn kertomaan lähes kaiken.

 

[Non compos mentis]

En voi kertoa kellekään kaikkea, ei kukaan ymmärtäisi. Enkä tarkoita mitään angstista "kukaan ei tajuu mua!!!!111" -juttua, vaan avautuessani sieluni syvimmistä saloista ihmisiä joko ei kiinnosta pätkääkään tai he eivät seuraa ajatuksiani.

 

[-]

tai nyt korjaan. kahdelle ystävälle voin kertoa KAIKEN.

 

[kultahamsteri]

:headwall: jos viel löytyis ystävii.

 

[on niitä (onneksi) vielä]

Itse löysin tälläisen sielunsiskon jolle todella voin kertoa aivan kaiken pari vuotta sitten.Tuntuu kuin olisi tunnettu iät ajat.Onneksi löydettiin toisemme,oltaisiin muuten jääty paljosta paitsi.Niin ja ikää on meillä molemmilla yli kolmenkympin.Kyllä se sydänystävä voi siis löytyä.Lapsuudenaikaisten ystävien kanssa ollaan ehkä enemmän nykyään kavereita..harmi sinällään koska yhdessä koluttiin murrosiät ym.läpi.

 

[Sleepis]

Ei yhtään lapsuusajan ystävää oo säilynyt, mutta muutama sydänystävä on.

 

[Kiukkuperse]

Yep, kaksi on ylitse muiden :heart: