Onko uskollista parisuhdetta enää olemassakaan?

Tuntuu, että kaikilla kavereillani on ollut jonkinmoista säätöä oman liittonsa ulkopuolella, joko vakavampaa suhdetta tai yhden illan juttuja. Alkaa jotenkin mennä usko asiasta: onko edes mahdollista, ettei tuo puoliso mene ja huseeraa jotakin jossain vaiheessa liittoa?!!?

Eihän tämä nyt mikään älykäs pohja parisuhteelle ole, jos täytyy toista epäillä ilman aihetta, enkä siis varsinaisesti miestäni epäilekään. Tuntuu vain, että kenelläkään muulla ei ole yksiavioisuus kunniassa, niin miksi se olisi sitten meilläkään...?

Toivottavasti nyt ymmärrätte, että mitä oikein tarkoitan.

 

No minä ainakin olen yksiavioinen ja miehenikin kuuluu siihen.En ymmärrä pareja,jotka pelaavat likaista peliä.

 

Elän avioliitossa jossa mies elä ns. kaksoselämää.(Tiedän useamman naisen jonka kanssa viestittelee ja soittelee sekä on tavannut näitä naisia.En tiedä onko mennyt pidemmälle,mutta kuitenkin on tehnyt väärin.Itse en voisi tehdä tuollaista miehelleni,koska RAKASTAN häntä.)Ja minä olen kotona,hoidan lapset ja kodin.Tuntuu tosi pahalta,mutta olen koettanut löydä "hanskat tiskiin".Se on hiton vaikeaa erota toisesta,kun rakastaa ja välittää.Tiedän että mieheni satuttaa tätä meidän perhettä paljon,mutta itsepähän elän tämän keskellä ja kärsin.Anteeksi en ole antanut vaikka on jäänyt valheesta kiinni,enkä unohda helposti mitä on tehnyt tai sanonut.Luottamus on mennyt jonkinverran,mutta olen tiennyt minkälaisen ihmisen kanssa olen alkanut uusperhettä perustamaan.Mutta tunteet veivät voiton,vaikka koetin kovasti pistää vastaan.Meillä on yksi yhteinen tytär.Mieheni on kyllä näille kaikille minun 3 lapselle myös isä.

Tiedän monta perhettä jossa ei eletä vain sen oman kumppanin kanssa.Eipä varmaan ole kovin montaa sellaista parisuhdetta jossa oltaisi uskollisia kumppanille.Ainakin siltä on alkanut vaikuttamaan.

<br><br>

 

Älä anna jatkaa petoksilla!! Jos kerran tiät mitä miehesi tekee. jos väliltänne ei löydy mitään miksi viel sitkuttelet sen miehen kaas? ei mee jakoon.

Ei me kaikki miehet olla sikoja. Varmasti suhteesta tietää ja osaa aavistaa jos toisen ote herpaantuu ja ajautuu muihin suhteisiin. Se kun sit ajautuu kauemmas ja kauemmas. Siis älä huoli sinä eka tyyppi on niitä uskollisiaki

 

samaa olen pohdiskellut..jokunen aika sitten EREHDYIN yhden illan suhteeseen tosi kivan miehen kanssa. Oltiin vielä seuraava päiväkin yhdessä, syötiin ja näin. edelleen soittelee ja viestittelee.. mulle kuitenkin selvisi kiertoteitse että ko. mies on kihloissa, avokki tällä hetkellä suorittaa opintoihin kuuluvaa 3kk harjoittelua ulkomailla..että näin. olin tosi vihainen, miten voikin tehdä jotain tuollasta kun on oma rakas. ihan kuin sitoumukset häviää samantien ja eletään kuin sinkku, kun avopuoliso on muualla. samoiten serkkuni harrasti seksiä ex-miehensä kanssa, kyseinen mies vaan on sitoutunut nykyisin ihan muualle..eikä tarkoituksena ole syyllistää vain miehiä, sitä löytyy varmasti molemmista sukupuolista mutta ajatuksena tuommonen... :ashamed:

 

\

Tuntuu, että kaikilla kavereillani on ollut jonkinmoista säätöä oman liittonsa ulkopuolella, joko vakavampaa suhdetta tai yhden illan juttuja. Alkaa jotenkin mennä usko asiasta: onko edes mahdollista, ettei tuo puoliso mene ja huseeraa jotakin jossain vaiheessa liittoa?!!?

Eihän tämä nyt mikään älykäs pohja parisuhteelle ole, jos täytyy toista epäillä ilman aihetta, enkä siis varsinaisesti miestäni epäilekään. Tuntuu vain, että kenelläkään muulla ei ole yksiavioisuus kunniassa, niin miksi se olisi sitten meilläkään...?

Toivottavasti nyt ymmärrätte, että mitä oikein tarkoitan.

Olen miettiny ihan samaa! Tuntuu, että kaikki pettää..
Joten miksi ei sitten meilläkin? Ollaan miehen kanssa puhuttu tästä useinkin, olemme kummatkin olleet suhtessa joissa toinen osapuoli on pettänyt ja se saa miettimään näitä asioita.
Vaikka luotankin mieheeni ja hän minuun, tiedämme ettei toinen toista pettäisi, näistä asioista vain "joutuu" puhumaan, kun ystävä/kaveripiirissä sitä tapahtuu liiankin usein. :\|
En tosiaan ymmärrä, miksi sitoutua ja saada/"hankkia" lapsia, jos menojalka vipattaa niin paljon ja pitää juosta kukasta kukkaan? :/

 

Ainakin meidän avioliitossa ollaan uskollisia, molemmat. Ikinä en pettäisi miestäni, tuskin hänkään minua. Kai sitä on tullut nuoruudessa kohellettua tarpeeksi, nykyinen parisuhde on juuri sitä, mitä haluan. :heart:

 

Kyllä meillä ainakin on uskollinen onnellinen avioliitto ja tuskin muuksi muuttuu..ainakaan uskollisuuden suhteen, muustahan ei voi ikinä tietää..

 

meillä on tähän asti menny hyvin.. ei edes kiinnosta oleen uskoton sitä kun kerran on luvannu rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Meillä puhutaan asiat suoraan jos jotain on mieles.. me ei ymmärretä tollasta touhuu et vaihdetaan kumppania kun sukkaa toisen selän takana.. sillon on jossain jotakin löysällä..

 

minäkin luulin että kaikki hyvin ja onnellisia ollaan, kunnes mieheni luuriin tuli viesti vieraalta naiselta.. :'(

 

Kaikkea ei saa mitä haluais mutta pitää tyytyä siihen mitä saa jos on ottanut. :wave:

Itselläkin hankaluuksia joskus, toisen loukkaaminen on helppoa ja sovinnon teko vaikeata. Puoliso on aina ollut se sovitteleva osapuoli, kunnes huomasin sen ja nyt se olen minä... huomasin että eihän siinä ole mitään järkeä että suurimman osan ajasta olisin loukkaantunut jostakin sanomisesta tai tekemisestä.

Liitto on kunnioittava ja pään täyttää isommat asiat, eihän tänne olla tultu elämään kuin korkeintaan 100vuotiaaksi, siittäkin elämistä vain 50vuotta. Miksi se aika käytettäisiin tappeluun, pettämiseen ja muiden katsomiseen tai sonnan jauhamiseen, ei sillä saa kuin oman mielen mustaksi.

Käytähän sinäkin aikasi johonkin viisaampaan, ja kiitä korkeampia tahoja hänestä joka on vierelläsi. =)

 

\

Kaikkea ei saa mitä haluais mutta pitää tyytyä siihen mitä saa jos on ottanut. :wave:

Itselläkin hankaluuksia joskus, toisen loukkaaminen on helppoa ja sovinnon teko vaikeata. Puoliso on aina ollut se sovitteleva osapuoli, kunnes huomasin sen ja nyt se olen minä... huomasin että eihän siinä ole mitään järkeä että suurimman osan ajasta olisin loukkaantunut jostakin sanomisesta tai tekemisestä.

Liitto on kunnioittava ja pään täyttää isommat asiat, eihän tänne olla tultu elämään kuin korkeintaan 100vuotiaaksi, siittäkin elämistä vain 50vuotta. Miksi se aika käytettäisiin tappeluun, pettämiseen ja muiden katsomiseen tai sonnan jauhamiseen, ei sillä saa kuin oman mielen mustaksi.

Käytähän sinäkin aikasi johonkin viisaampaan, ja kiitä korkeampia tahoja hänestä joka on vierelläsi. =)

SAMAN OLEN MINÄKIN HUOMANNUT!
Jotenkin vain ollut itsestään selvyys tuo rakas vierellä.
Parisuhde on kestänyt meillä yli 12 vuotta ja ilman pettämistä..vaikka joskus olen inhonnut itseäni ja yrittänyt väkisin ajaa miestäni pois, jonkun toisen "hoidoksi", mutta ei ole toiminut.
Mies on ollut meistä se joka on aina pitänyt jalat maassa ja lopettanut hölöttämiseni siihen että on käskenyt nukkumaan... ja oikeassa on.. elämä on liian lyhyt petämisiin ja jättämisiin ja niiden tuottamaan pahaan mieleen...
Aurinko paistaa ja kohta on kesä! Paras rakas on oma rakas!

 

Me ei ainakaa olla petetty toisiamme...

 

Minä olen aina uskonut rakkauden voimaan ja siihen että kun on se oikea ihminen vieressä niin ei ole mitään syytä pettää. Oikeasti naurettavaa puhetta suustani....totuus on karumpaa.

Ensimmäinen avioliittoni kaatui siihen että miehellä oli toisia naisia...ja loppujuoksussa minullakin oli sitten toisia miehiä. Meidän suhde oli seksin saralta kerran kuussa ja 2 minuutin pano. En saanut naisena mitään irti tästä ja olin nuori ja janosin hellyyttä ja seksiä. Minä halusin erota mutta mies ei halunnut.

Seuraavassa liitossa lähdettiin rakentamaan suhdetta siltä pohjalta että homma loppu heti jos toinen pettää. Tämä liitto kaatui sitten toisista syistä alkoholi ja henkinen sekä fyysinen väkivalta.

Viimeisin suhteeni on nyt kestänyt 5 vuotta. Tässä välissä kylläkin 3 kuukauden katko kun mies lähti toisen naisen perään. Koko suhteen aikana mies on henkisellä tasolla pettänyt tai jopa fyysisellä tasolla ?!?
Mies on jäänyt rysänpäältä kiinni ja aina valehdellut itsensä pois vaikeasta tilanteesta. Taas toissa päivänä löysin aivan vahingossa omasta kännykästä (jonka olin lainannut miehelle kun hän lähti yksin pariksi viikoksi matkalle) lähetetyn tekstiviestin, kun etsin yhtä lähetettyä viestiä mun kaverille.

Puhelinnumero oli paikallinen numero ja viestissä sanottiin:" Want to see me? I want to see you." Soitin numeroon ja puhelimeen vastasi ulkomaalainen nainen.
Kysyin mieheltä että mikä juttu tämä on. Eikö jo riitä tuo pettäminen.
Selityksiä tuli selitysten jälkeen ja taas minä olin vainoharhainen. Hän ei tiedä mikä viesti se voisi olla jne. Eikä kuulema tekisi mitään tällaista koska tämä vaarantaisi meidän suhdetta.

Mä olen niin vihainen tällä hetkellä. Mies on käymässä kotipuolessa ja tämä juttu on vaan selvitetty puhelimitse. Tiedän että tämä mies on patologinen valehtelija. Niin monta kertaa olen saanut kiinni valehtelemisesta. Meillä on muuten erinomainen suhde mutta tämä hänen heikkous ja valehtelu ei mahdu mun kaaliin tänään.

Hän tarvitsee naisen ihailua - muiden naisten ihailua jotta oma minuus pönkittäisi. Siitä hän saa viboja. Rassukka pelkää kiinni jäämistä niin että
lähtee valheen tielle, suojelee itseään kun ei pysty tunnustamaan että valehtelee. Olen nostanut asioita reippaasti pöydälle ja silloin minä olen mukamas nuuskia ja sairas. Mutta olen kylläkin vain realisti enkä edes nuuski asiat vaan tuodaan minulle. Sana sieltä lause täältä ja ykskaks valhe paljastettu. Tämä loukkaa minua, koska olen aidosti ja rehellisesti tässä suhteessa enkä edes mieti pettämisiä, vaikka tarjokkaita kyllä olisi ollut matkan varrella. Toisaalta lasta ollaan tässä myös mietitty....mutta tuollaisen miehen kanssa ei varmaankaan kannata tulevaisuutta rakentaa valhelinnojen ympäröivänä.

Yksin istuin eilen näissä mietteisä ja tänään katsoin aiheita parisuhteiden alla... vihdoin saa purkautua edes jonneki.

Ehkä minulle yritetään osoittaa suuntaa elämässä mutta olen niin sokeutunut ns. rakkauden tunteesta.

 

Älä nyt tollaiselle peruskusipäälle lasta rupee suunnitteleen. sekinhän tietty pönkittää sen itsetuntoa. Luuletko asioiden muuttuvan paremmaksi siitä? Etsi kuule kunnollinen mies rauhassa, älä ota kiireellä tuollaisia huithapeleita. PArempi ilman miestä kuin naisen alistaja ja halveksuja!!! :'( :hug:

 

Ja taas kaikki elävät jossain ihanassa lintukodossa, minkä ikkunasta ei näy kuin auringon paiste ja vaaleanpunaiset pilvet. No eläkää minun puolestani...

 

Hei,te luottavaiset puolisot...miten moni teistä kuvittelee puoliskonsa olevan uskollinen, kun hän lähtee saunailtoihin,illanistujaisiin jne.ilman omaa kumppania.Sanotaan että "kyl mä luotan täysin puolisooni",mut..ei ehkä kannattas täysin luottaa.Valitettavan usein nämä "kunnon puoliskot"sormus kädessä vokottelevat senkun ehtivät vierasta riistaa..ja oma muru kotona lapsen kanssa...Mitä silmä ei näe, sitä sydän ei sure...voi voi.

 

Sain vanhanaikaasen kasvatuksen...eli mun näkemys jo teininä oli,että kumppani kattellahan sopivien joukosta ja hänen vierellä sitte pysytähän hautahan asti. Viistoistavuotiaana löysin sopivan ja siitä lähtien ollahan yhyres aikuustuttu ja eletty.

Näin taakseppäinkattoen huomaan jotta on säästyny monelta riesalta ku katteli jo nuorena kumppanin ittelle.

No onhan se käsittämätööntä tuuria kun kaks näin samantyyppistä ihimistä kohtaa

Tämä siis jatkuu kunnes toinen kuoloo...

Suhre on ollut aina niin vakavaa ja lopullista ettei oo tarvinnu sitä papin erikseen siunata,mutta ny tietysti ku on lapsiaki nii pitää naimisiinki mennä.

 

On, myö ollaan oltu yhdessä 17 vuotta eikä kumpikaan ole pettänyt toista millään tavalla.

 

Kyllä uskollisia parisuhteita löytyy, uskon niin. Meidän ystäväpiiristä löytyy sekä uskollisia ja uskottomia, mutta enemmän niitä joissa puolisot ovat uskollisia toisilleen. Tai sitten nämä uskolliset eivät vain kerro totuutta ja levittele asioitaan toisten korviin.. :/ no ei, uskon että ovat uskollisia toisilleen. Myös meillä tiukka linja pettämiseen, erityisesti mies pitää uskollisuutta arvossa. :heart:

 

\

Mitä silmä ei näe, sitä sydän ei sure...voi voi.

juuri edellä mainittu on itsepetosta. Varsinkin pettäjän itsepetosta.

 

Joo, minäkin tässä aikuiseksi kasvettuani ja ympärilleni katsellessa olen surukseni ja murheekseni huomannut, miten paljon yleisempää onkaan uskottomuus kuin uskollisuus. Naisena ymmärrän ja ole joskus hetkellisesti tuntenutkin, että ruoho saattaisi olla vihreämpää aidan toisella puolella, mutta ajatuksen olen hyljännyt lapsellisena ja mihinkään tekoihin en kyllä ryhtyis...kyllä siinä surua ja tuskaa tuottaa lopulta itselleen, miehelleen ja lapsilleen. Parhaimmassa tapauksessa ero tulee eteen. Ja vaikka asiat sovittaisiinkin, voiko silti toiseen enää koskaan luottaa täydellisesti. Ainakaan minä en voisi.
Krisit kuluu parisuhteeseen, mutta niiden onnelinen ratkaisu saattaa johtaa huomaamatta mitä parhaimpaan ja onnellisempaan yhteiselämään, kuten meillä. Parisuhde tarvii hoitoa ja siinä pitää monesti karsia oma itsekkyys ja astua toista kohti, luovia toista joskus jopa unohtaa hetkeksi itsensä. Lopputulos :Näitä Päiviä ja Tätä Miestä ja Näitä Lapsia en koskaan antaisi pois! :heart:

 

Näinhän se suurinpiirtein menee...

 

Tarina menee näin: tuttavamies on aina ollut heikkona vieraisiin naisiin. Tällä hetkellä olen ystävä sekä hänen exänsä että nykyisensä kanssa. Miehellä on vauva nykyisen naisensa kanssa, ja edelleen hän harrastaa muita naisia, mm. exäänsä. Ennen vauvaa mies jäi "rysän päältä" kiinni, mutta pienen pojan myötä "kaikki" on muuttunut parempaan, ja muka uskollisempaan suuntaan. Ja yhdessä ovat siis tällä hetkellä, mies tietää että minä tiedän hänen reissuistaan ja "hoidoistaan",ei välitä. Nainen ei tiedä mitään. Enkä pysty sitä naiselle sanomaan, kun hän on niin onnensa kukkuloilla. Ja pitäisikö edes...? Täällä keskusteltiin onko uskollista parisuhdetta olemassakaan, joten ehkä tässäkin perheessä onnellisuus on aitoa vaikkakin ei kaikkea tietävää... Haluan uskoa että mies kuitenkin rakastaa vaimoaan ja lastaan.

Joka tapauksessa, äijän sohlailu jatkuu ja suoraan sanottuna en enää pysty keskustelemaan normaalisti hänen vaimonsa kanssa. Välttelen sitten vaan, en mene kahville/lounaalle kun on "kiireitä" tms. vaikkei sekään ole kivaa. Mutta viimeksi pääsiäisenä olin kyseisen miehen exän kanssa illalla ravintolassa syömässä ja todistin puhelua jossa mies vaatimalla vaati ystävääni luokseen, kun niiiiin kovin oli tarvetta.... Ilmeisesti vaimo ja lapsi olivat poissa kotoa. Onko kenelläkään ajatusta mitä voisi tehdä vai olenko vaan hissukseen ja pärrään yksinäni miesten petturuutta....??? Onnellinenhan tuttavaperheeni päällisin puolin kuitenkin on....

Haluaisin muiden viisaampien mielipiteitä ja kokemuksia, itsellä tuntuu pää hajoavan liiasta miettimisestä, en tässä tapauksessa tiedä yhtään mitä tehdä. Kyseessä kun on kuitenkin hyvä "pariskuntatuttu" jonka kanssa olisi mukava pysyä hyvissä väleissä, mutta sitten kun mennään noihin muihin asioihin niin.... Onko se sitten niin, että aina ei kannata olla rehellinen niin on helpompaa...? Tässä on itselläkin tullut parisuhteessa kaikenlaisia yllätyksiä vastaan, mutta niistä on puhumalla selvitty. Korostaisinkin rehellisyyttä kaikkein tärkeimpänä asiana, tyyliin mitä tahansa tapahtuu niin asioista pitää pystyä puhumaan rehellisesti. Mutta tämän ystäväperheen tapauksessa en pysty siihen. Sehän olen kuitenkin loppujen lopuksi minä, joka saa syyt niskoilleen jos menee laukomaan totuuksia...? Olen vierestä seuraillut kahden lapsuudesta asti bestiksiä olleen naisen elämää, toinen kertoi toiselle että tämän mies pettää (tiesi asian varmaksi), ja välit meni poikki. Mies pystyi selittämään mustan valkoiseksi ja bestis muuttui entiseksi ystäväksi... Ehkäpä on vaan parempi olla hiljaa sen sijaan että ehdottomalla rehellisyydellä mahdollisesti hajottaa ystävänsä perheen...?

 

Itse olen ainakin 100 prosenttisen uskollinen ja miehelle olen sanonut että kannaattaa miettiä kaks kertaa mitä tulee menettäämään ja mitä haluaa, ennenkuin menee pettämään. Nimittäin jos mun korviin kantautuu niin se on sit kerrasta poikki. yhtään en kattele ja anteeksi en anna.