Onko uskollista parisuhdetta enää olemassakaan?

Avopuolisoni,24 ja samoin ite,on ollut pettäjä(ja kova juomaan) joka suhteessaan ja pettänyt minuakin jonka vuoksi erosimmekin vuosi sitten mutta palasimme 1kk:n eron jälkeen yhteen kun mieheni halusi vain minut vaikka lähti toisen naisen kanssa.Annoin mahdollisuuden mutta kovilla ehdoilla.Pettämiset olivat vain yhden illan juttuja ei seksiä mutta muuten yhdessä ja pöhnässä tietenkin.
No nyt odotan meille esikoista kesälle ja se on todella toivottu.Mieheni on vähentänyt juomista plussan jälkeen mutta nyt minulla joskus niin kamala olo sunnuntaina kun ei tierä että mitä on voinut tapahtua.Pettänyt ei ole nyt tämän uudelleen aloittamisen jälkeen mutta nytkin meillä riitaa kun eilen taas tapahtunut pettämiseen viittaavia asioita ja nyt tiedä että uskoakko taas miestä vai ei,tottahan se kieltää mutta on tämä vaikeaa......Miksi sitä pitää juodessa tehdä kaikkia mitä sitten katuu nyt kun uhkailen pois muuttamisella???Itketään perään ja vannotaan ikuista rakkautta....ja taas voi seuraavana viikonloppuna olla sama juttu.Muuten menee aina hyvin mutta juominen pilaa melkein joka viikonlopun.En voi ymmärtää kun rakastaa minua ja tulevaa vauvelia mutta kumminkin pitää toheloida suhde riitaan vaikka tietää mitä voi menettää.Ja miehen mielestä tietty suutun ja epäilen turhasta.Haluaisin lapselle isän ja miehelleni mahdollisuuden näyttää olevansa hyvä isä mutta en tiedä jaksanko aina tälläistä epäilyä,turhasta tai aiheesta,minä vain rakastan miestäni!
Kylläpä helpotti kun sai purkaa jotakin vaikka menisi monta sivua jos rupeaisin kertoilemaan kaikki ukkoni seikkailut kahdelta vuodelta ja joka viikonlopulta....Kaikki kerrat tietenkään ole pettämisiä mutta sellaisia aivan uskomattomia tempauksia.

 

EI OLE!

 

IHAN VARMASTI ON!!!
Reilut 20 vuotta yhdessä kuljettu ja hyvin on mennyt!Välillä paremmin välillä huonommin,mutta pettämistä ei edes mietitty. Asiasta ollaan puhuttu useammastikki,kun ollaan kuultu ikäviä juttuja jostain tutusta.Ollaan kumpikin samaa mieltä,että me ollaan yksi ja näin hyvä!!!
Nyt vaan inhottaa,ku töissä on yksi lirputtelija ja yksi naimisissa oleva nuorempi työkaveri meinaa ottaa todesta tämän lirputtelijan jutut!!!!Arvatkaa miltä tuntuu nähä vierestä,ku vielä tietää paremmin sen,että lirputtelua on kaikille....

 

On niitäkin olemessa vielä onneksi.

Paljon on kyllä pettäjiäkin valitettavasti.

 

\

Itse olen ainakin 100 prosenttisen uskollinen ja miehelle olen sanonut että kannaattaa miettiä kaks kertaa mitä tulee menettäämään ja mitä haluaa, ennenkuin menee pettämään. Nimittäin jos mun korviin kantautuu niin se on sit kerrasta poikki. yhtään en kattele ja anteeksi en anna.

:wave:

 

Olen miettinyt tätä samaa asiaa aika paljonkin viime aikoina..ja etenkin sitä, että miksi kynnys pettää on niin matala nykyään? Omalla kohdallani kaikki parisuhteeni ovat loppuneet pettämiseen..myös itse olen pettänyt :ashamed:
Nykyisessä suhteessani on myös käyty läpi tämä pettämis-helv.
Ja silloin vasta tajusin kunnolla itsekin miten pahalta se tuntuu, kun toista rakastaa ja luottaa ja sitten toinen menee ja pettää. Meillä tosiaan mies petti minua lukuisten kumppanien kanssa..jopa ollessani raskaana..no, jäi kiinni ja ero tuli tottakai.Vuosi meni ettei pahemmin oltu tekemisissä, vaikka meillä siis on yhteinen lapsi. Jotenkin vaan ruvettiin taas pitämään yhteyttä ja PUHUTTIIN asiat halki kunnolla, ensimmäistä kertaa. Nyt on todellakin sujunut paljon paremmin ja kun muistaa vaan heti avata suunsa, kun joku asia painaa..

 

Tuntuu ettei uskollisia miehiä enää ole, sen jälkeen kun nettipornot sun muut tulivat muotiin. Itse en luota miehiin enää, vaikka kuinka rakastuisin. Takana on kaksi avioliittoa, joissa kummassakin menin halpaan, vaikka en ole sinisilmäinen.
Uskoin, että ensimmäinen liitto on uskollinen, kun seksiä oli vaikka päivittäin, mies lähetteli viestejä ja asioista keskusteltiin aina, jos tarvetta oli. Mieskin ihmetteli ääneen miksi miehet pettää, kun voi olla niin onnellinen yhden kultansa kanssa, ja saada häneltä maailman ihaninta rakastelua. Kerroin onnellisena mieheni uskollisuudesta kavereille.Vaan kuinkas kävi. Kerran huomasin, että mies oli tallentanut nämä lirputteluviestit puhelimeensa, ja niitä samoja viestejä oli saanut kolme muutakin misua. Se loppui siihen.
Yritys numero kaksi oli miehen kanssa, jonka vaimo oli pettänyt ja lähtenyt toisen matkaan. Mies ei luottanut naisiin, ja vähitellen alettiin tuntea toisiimme yhteenkuuluvuutta. Lopulta parin vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen ja menimme avioon. Viisi vuotta kesti uskollista onnea, se loppui työpaikan juhliin, joissa miehen kaverit kertoivat minulle, että olen petetty koko avioliiton ajan. Eivät kuulemma kestäneet enää katsoa sitä menoa kertomatta. Mies oli kehunut työpaikalla, että lirputteli vain itsensä suosiooni valehtelemalla muka petetystä menneisyydestään. Tosiasiassa hän oli itse pettänyt jokaista naista elämässään, ja heitä ei ollut vähän.
En tarkoita olla kyyninen, mutta varoittaisin minäkin heitä, jotka ovat sitä mieltä että meillä on on aina ollut uskollinen suhde, enkä minä muuta ymmärrä enkä hyväksy. Ei kannata maalata pirua seinälle, mutta kannattaa varautua. Se uskollinen suhde voi osoittautua ihan muuksi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Naiset joita petetään eivät ole tyhmiä sinisilmiä, vaan tavallisia fiksuja ja järkeviä naisia, jotka uskovat sen, mitä heille kerrotaan, kuten ihmiset normaalisti tekevät. Käsi sydämelle: tiedätkö todella, mitä miehesi tekee tai minne menee, kun ei ole sinun kanssasi? Tosiasia on, että et tiedä, vain uskot tietäväsi.

 

Mieheni petti minua kun odotin kuopusta :'( Siitä on kaksi vuotta enkä ole vieläkään päässyt kokonaan asian yli.Mieheni oli todella kännissä ja olimme pitkään olleet ilman rakastelua.Nainen,jonka kanssa mieheni oli on jakorasia ja kaiken lisäksi tyhmä kuin vasemman jalan saapas.Annoin miehelleni anteeksi, mutta ikinä en voi unohtaa.Mies sanoi,että jos olisi ollut selvinpäin niin sitä ei olisi tapahtunut.Sanoin ettei seuraavaa kertaa saa tulla.Jos tulee niin haen avioeron enkä anna anteeksi.

 

Tarvinnee varmaan muistaa, että ihmiset ovat erilaisia.

Itse jäin miettimään tuota nettiporno lausahdusta. Joo, eihän se ole oma rakas, jonka perään siinä kuolataan, sinällään en haluaisi mieheni katselevan (ei kyllä kai itsekään pidä niistä) moisia kuvia. Mutta sitten taas toisaalta, niitähän ne vain ovat; kuvia.
Kinkkinen homma.


Me olemme uskollisia toisillemme. Osaltaan siksi, että mies on saanut pienestä pitäen (vanhemmiltaan) nähdä, mitä tapahtuu jos toista petetään, kuinka toista osapuolta sattuu. Osaltaan siksi, että minä olen oppinut sen myöhemmällä iällä. Asiaan saattanee myös vaikuttaa se, että keskustelemme hyvinkin avoimesti kaikesta, sekä se, että suhteemme on sitä, mitä olemme odottaneet ja toivoneet.

Kyllä, välillä pelottaa mitäjossittelu mutta silloin asiasta puhutaan.

 

Miten niin on kova ehto, jos ei hyväksy pettämistä? Minusta se normaalisti kuuluu parisuhteeseen, että ollaan uskollisia. Ei siinä mitään kovia ehtoja voi olla.

 

Mikä sitten pettämiseksi lasketaan missäkin suhteessa. Nykyisessä suhteessa mies on puhunut "henkeviä" ystävänsä kanssa. Kumma vaan, että olisi salaa mennyt tapaamaan tätä ellei lumet olisi sulaneet...Katsos salaa hiihtoretkelle. Jos olisi vain ystävä, niin miksi salaa. Luottamus on kyllä mennyt. Tää nainen myös naimisissa ja heillä lapsiakin, ja hänen mies oli pettänyt eli vahinko kiertämään.

 

Ei uskollisia olekaan.
Ajatelkaa nyt, kuumin fantasianne ja tilanne et puolisonne ei saisis varmaan tietää!!!!!!
Mitä tekisit???????
Olitko ajatuksissasi uskollinen???????? :ashamed: :ashamed:

 

hittolainen..
olen vaimo (8v.naimisissa) ja äiti (5v. ja 7v. lapset).
pidän perheestäni, rakastan lapsiani ja ehkee miestänikin. meillä edelleen paljon yhteistä; moottoriharrastus, retket, bändit. ja lapset otetaan kaikkeen mukaan mihin voidaan / viisasta on.
MUTTA siltikin olen ihastunut toiseen. tätä ei voi ymmärtää kukaan muu kuin saman kokenut!!!
vietti toiseen on tosi vahva. kuinka ollakkaan olemme samalla työpaikalla. siitähän kaikki "mitäs minä sanoin" saavat tyydytyksen.
"toinen" ei pakoita mihinkään. on oma perhe ja sillai.
halauksia pidemmelle ei olla menty. vietetään aikaa yhdessä, meilataan ja viesteillään. useimmiten työasioista. flirttiä kyllä viesteissämme harrastetaan.
voi kuinka toivoisin, että nykyinen perhe riitäisi ja silti ajattelen; entä jos tämä "toinen" on minun elämänä kohtalo, sielun kumppani. jätänkö sen käyttämäti?? kipuilen!!

 

Mä kuulun siihen sarjaan säälittävät urheilijan vaimot. Joukkueurheilu on ainakin kirous. Itse olen seurannut miestäni ympäri suomen maata jo 10 vuotta ja nähnyt monenlaista joukkuetta. Valitettavasti totuus ainakin tuolla puolella on karu. Parhaimmillaan 13 miehestä 11 petti vaimoaan saunaillan jälkeen baarissa ja jatkoilla sen jälkeen. Minä satuin sillä kertaa olee kaksin erään toisen pelaajan vaimon mukana kuvioissa. Tämä kaikki avoimesti meidän edessä ja sitten mies vannoo, että älä kerro mitä näit.. No olen kertonut niille puolisoille jotka tunnen hyvin.

Mieheni myös on pahimman luokan häntäheikki kun on poikien mukana. Pettänyt mua enemmän kuin edes kukaan uskoo. Meillä on kaksi pientä lasta ja nyt viimeiset kaksi vuotta mies ei ole ollut enää missään joukkuetilaisuuksissa. Viimeisen kerran kun jäi muutama vuosi sitten kiinni pettämisistä (huoria ulkomaanleireillä, saunaillan jälkeen kaulassa roikkuvia pikkutyttöfaneja ym) käskin mieheni valita vihdoin joko perhe tai pelaaminen. Pelit jäi sillä ehdolla, että mihinkään ei mennä ja pelireissutkin ei saa kestää yön yli = kulkee sitten omilla autoilla. Pettäköön sitten vielä jos haluaa, mutta mielestäni pahinta on tuo joukkueen kanssa liikkuminen, sielä viina virtaa ja mopo karkaa käsistä.

Tästäkin porukasta löytyy miehiä jonka vaimot suu vaahdossa julistavat että ei meidän mies niin tekisi. No sääli tiputtaa pilvilinnoista mutta kyllä. Itse uskoin alkuaikoina mieheni kuuluvan kunniallisten joukkoon mutta ei. Ja se miksi olen mieheni kanssa yhdessä on se, että hän on silti mitä ihanin aviomies kaikkina muina aikoina, maailman paras ja kärsivällisin isä, hoitaa sekä kotia, lapsia että minua ihanasti. Nyt toivon, että sähläykset on sählätty ja voin nauttia oikeasta perhe-elämästä. Viimeisen vuoden olen ainakin ollut onnelisempi kuin koskaan.

 

:heart: :heart: :heart: Kyllä nykyään on uskollisiakin ihmisiä. Meillä avioliitto sujuu loistavasti. Se on tahdosta kiinni!

Lupasin alttarilla rakastaa miestäni myötä- ja vastoinkäymisissä aina kuolemaan saakka. Ja niin aijon myös tehdä. Ja samoin ajattelee miehenikin. :heart: :heart: :heart:

 

Olen ollut elämästäni 20 v. parisuhteissa kolmen eri miehen kanssa. Itse en ole pettänyt koskaan ketään, mutta itse olen tullut petetyksi. Selkäni takana on sekstailtu ja pidetty suhdetta yllä. Toivon, että pettäjille pilkka sattuisi joskus omaan nilkkaan, että he saisivat kokea millaista #&%?$!*ä se on ja ymmärtäisivät lopettaa.