Tarina menee näin: tuttavamies on aina ollut heikkona vieraisiin naisiin. Tällä hetkellä olen ystävä sekä hänen exänsä että nykyisensä kanssa. Miehellä on vauva nykyisen naisensa kanssa, ja edelleen hän harrastaa muita naisia, mm. exäänsä. Ennen vauvaa mies jäi "rysän päältä" kiinni, mutta pienen pojan myötä "kaikki" on muuttunut parempaan, ja muka uskollisempaan suuntaan. Ja yhdessä ovat siis tällä hetkellä, mies tietää että minä tiedän hänen reissuistaan ja "hoidoistaan",ei välitä. Nainen ei tiedä mitään. Enkä pysty sitä naiselle sanomaan, kun hän on niin onnensa kukkuloilla. Ja pitäisikö edes...? Täällä keskusteltiin onko uskollista parisuhdetta olemassakaan, joten ehkä tässäkin perheessä onnellisuus on aitoa vaikkakin ei kaikkea tietävää... Haluan uskoa että mies kuitenkin rakastaa vaimoaan ja lastaan.
Joka tapauksessa, äijän sohlailu jatkuu ja suoraan sanottuna en enää pysty keskustelemaan normaalisti hänen vaimonsa kanssa. Välttelen sitten vaan, en mene kahville/lounaalle kun on "kiireitä" tms. vaikkei sekään ole kivaa. Mutta viimeksi pääsiäisenä olin kyseisen miehen exän kanssa illalla ravintolassa syömässä ja todistin puhelua jossa mies vaatimalla vaati ystävääni luokseen, kun niiiiin kovin oli tarvetta.... Ilmeisesti vaimo ja lapsi olivat poissa kotoa. Onko kenelläkään ajatusta mitä voisi tehdä vai olenko vaan hissukseen ja pärrään yksinäni miesten petturuutta....??? Onnellinenhan tuttavaperheeni päällisin puolin kuitenkin on....
Haluaisin muiden viisaampien mielipiteitä ja kokemuksia, itsellä tuntuu pää hajoavan liiasta miettimisestä, en tässä tapauksessa tiedä yhtään mitä tehdä. Kyseessä kun on kuitenkin hyvä "pariskuntatuttu" jonka kanssa olisi mukava pysyä hyvissä väleissä, mutta sitten kun mennään noihin muihin asioihin niin.... Onko se sitten niin, että aina ei kannata olla rehellinen niin on helpompaa...? Tässä on itselläkin tullut parisuhteessa kaikenlaisia yllätyksiä vastaan, mutta niistä on puhumalla selvitty. Korostaisinkin rehellisyyttä kaikkein tärkeimpänä asiana, tyyliin mitä tahansa tapahtuu niin asioista pitää pystyä puhumaan rehellisesti. Mutta tämän ystäväperheen tapauksessa en pysty siihen. Sehän olen kuitenkin loppujen lopuksi minä, joka saa syyt niskoilleen jos menee laukomaan totuuksia...? Olen vierestä seuraillut kahden lapsuudesta asti bestiksiä olleen naisen elämää, toinen kertoi toiselle että tämän mies pettää (tiesi asian varmaksi), ja välit meni poikki. Mies pystyi selittämään mustan valkoiseksi ja bestis muuttui entiseksi ystäväksi... Ehkäpä on vaan parempi olla hiljaa sen sijaan että ehdottomalla rehellisyydellä mahdollisesti hajottaa ystävänsä perheen...?