Löysin tuubista mielenkiintoisen esitelmän, jonka piti yhdysvaltalainen New York Universityn (NYU) professori Steve Cohen vuonna 2011. Otsikkona on "US Betrayal of Russia":
www.youtube.com
Äänenlaatu on sen verran huono, että olen tehnyt tähän esitelmästä pikavedoksen suomeksi. Se, mitä tässä lukee on siis Cohenin ajatuksia, ei minun.
Esitelmä kertoo Venäjän halukkuudesta olla ystävä USA:n kanssa, tullakseen vain USA:n presidenttien ja kongressin sekä taustavoimien pettämäksi kerran toisensa jälkeen.
Venäjällä on suuret luonnonvarat (kaasu, öljy, metallit, timantti, makea vesi), Cohen aloittaa. Maa sijaitsee läntisen ja islamilaisen maailman risteyksessä. Venäjä on USA:n mielestä sen turvallisuusuhka no. 1, mutta niin kauan kuin on yhteistyötä, tätä uhkaa ei ole.
Bill Clinton oli ensimmäinen presidentti, joka ”unohti” tämän.
Russo-Georgian war (2008) oli lyhyt sota, jossa Georgian presidentti Saakasvili hyökkäsi venäläisten rauhanturvaajien (ja kuten Ukrainassa omiensa) kimppuun Georgiassa, ja venäläiset lähettivät joukkonsa rajan yli tuhoten Georgian armeijan. Etelä-Ossetia ja Abhasia ovat nyt itsenäisiä maakuntia. Kyseessä oli USA:n ja Venäjän välinen proxy-sota. Washington oli luonut Georgian armeijan, varustanut ja harjoittanut sen. Dick Cheney puhui sen puolesta, että oltaisiin käytetty ydinaseita Venäjän armeijaa vastaan, ja keskusteltiin vähintäänkin Naton pommikonelaivueiden lähettämisestä. Niin lähellä oli tuolloin sota Naton ja Venäjän välillä.
1988-91 julistettiin molemminpuolisesti, että kylmä sota oli ohi. Mikä siis meni pieleen, kun 2008 oli täysi sota vain karvan päässä? Washingtonissa pidettiin Venäjää ja etenkin Putinia syypäänä, joka pilasi maiden väliset suhteet. Tämä ei kuitenkaan ole minkään historiallisen katsantokannan mukaan totta. Syynä oli Clintonin administraatio. Se suhtautui kylmän sodan jälkeiseen Neuvostoliittoon kuin voitettuun kansakuntaan. Sen mukaan USA oli voittanut kylmän sodan. Siksi siihen suhtauduttiin kuin toisen maailmansodan jälkeiseen Saksaan tai Japaniin, ylimielisesti ja holhoavasti, eikä katsottu tarpeelliseksi pitää mitään sille tehtyjä lupauksia.
Tämä ylenkatsominen nosti Venäjällä Putinin valtaan. USA oli siis näin itse luonut vastavoimansa.
Obama kampanjoidessaan ehdotti jonkinlaista ”resettiä” Venäjävälisiin suhteisiin, koska hän tajusi asioiden menneen väärin. Hän kuitenkin kiinnitti ympärilleen juuri niitä Clintonin aikaisia virkamiehiä, jotka olivat olleet luomassa säröistä suhdetta.
Kysyttäessä suhteiden huononemisen syytä Venäjän presidentit Putin ja Medvedev ovat kumpikin todenneet USA:n toistuvasti pettäneen ja huijanneen Venäjää. Cohen toteaa USA:n rikkoneen neljä eri lupaustaan Venäjälle, tai ainakin käyttäytyneet ”säädyttömästi ja kiittämättömästi”.
Ensinnäkin Bush vanhempi lupasi Gorbatsoville 1990-91, että Nato ei tulisi laajentumaan tuumaakaan itään päin. Tänään (2011) Nato on Venäjän rajoilla. Washington haluaa myös Georgian ja Ukrainan Natoon (jo silloin!).
Sitten Venäjälle luvattiin, ettei Nato tekisi mitään sotilasstrategisia toimenpiteitä (measurements) Venäjän ”takapihalla” (eteisessä) ilman Venäjän suostumusta. Tätä sopimusta rikottiin 1999, kun Nato pommitti Serbiaa (Jugoslaviaa). Serbit ovat venäläisille hengenheimolaisia, ja tämä järkytti venäläisiä kovasti, kuin veljeä olisi lyöty.
911-iskujen jälkeen ensimmäinen, joka soitti USA:han tarjoten tukeaan, oli Putin, ja tarjosi apuaan jopa Afganistanin operaatioon, tehden enemmän USA:n eteen kuin useimmat Nato-maat. Tästä huolimatta Nato laajeni jälleen, ja USA yksipuolisesti vetäytyi ABM-sopimuksesta (Salt 1):
www.nti.org
Tämä sopimus oli ollut Venäjälle koko sen kansallisen turvan perusta, ja nyt USA hylkäsi sen, koska se esti USA:ta luomasta sitä ohjusmuuria, jonka se nyttemmin on rakentanut - Venäjää kohti.
Venäjä katsoo, että sen ympärille oikeutetusti kuuluu neutraalien maiden etupiiri, mutta USA katsoo, ettei kenelläkään ole oikeutta tällaiseen.
Cohen sanoo, että on harhaa ajatella, että USA olisi ”voittanut” kylmän sodan. Toisekseen Venäjä on hänen mukaansa luettava suurvallaksi USA:n rinnalla. Myöskään Venäjä ei ole USA:sta riippuvainen, sillä on hyvät suhteet Pekingiin ja Berliiniin. Hän kuitenkin kannustaa USA:ta luomaan kumppanuussuhteen Venäjään.
Mitä siis Cohen ehdottaa Nato- ja etupiiriongelman ratkaisuksi? Hän katsoo aivan oikeutetuksi, että Venäjällä olisi neutraaleista maista koostuva etupiiri ympärillään, ja mainitsee esimerkkinä Kuuban ohjuskriisin, jonka takia USA oli valmis aloittamaan ydinsodan. Hän ehdottaa myös, että kaikki USA:n sotilastukikohdat ja Nato-joukot Saksasta itään poistettaisiin, kunnioittaen lupausta, ettei näitä koskaan olisi perustettu.
Vastapainoksi Venäjän olisi sopimuksin luvattava, että näillä Natoa vaille jäävillä mailla olisi Venäjän koskemattomuuslupaus.
Näin meillä olisi se molemminpuolinen turvallisuus, jota kaipaamme, ja mahdollisuus tasapuoliseen kumppanuuteen, sanoo Cohen. Hän mainitsee myös yhteistyön terrorismia vastaan. USA:lla tai Venäjällä ei olisi mitään menetettävää näin menetellen, mutta kaikki voitettavana.
Ihan mielenkiintoista kuulla tällaista USA:n kansalaisen ja oppineen suusta.
US Betrayal of Russia
NYU Prof Steve Cohen recounts Russian leaders repeatedly, since Clinton, demonstrating with deeds their willingness for Russia to be friends with the US, onl...
www.youtube.com
Äänenlaatu on sen verran huono, että olen tehnyt tähän esitelmästä pikavedoksen suomeksi. Se, mitä tässä lukee on siis Cohenin ajatuksia, ei minun.
Esitelmä kertoo Venäjän halukkuudesta olla ystävä USA:n kanssa, tullakseen vain USA:n presidenttien ja kongressin sekä taustavoimien pettämäksi kerran toisensa jälkeen.
Venäjällä on suuret luonnonvarat (kaasu, öljy, metallit, timantti, makea vesi), Cohen aloittaa. Maa sijaitsee läntisen ja islamilaisen maailman risteyksessä. Venäjä on USA:n mielestä sen turvallisuusuhka no. 1, mutta niin kauan kuin on yhteistyötä, tätä uhkaa ei ole.
Bill Clinton oli ensimmäinen presidentti, joka ”unohti” tämän.
Russo-Georgian war (2008) oli lyhyt sota, jossa Georgian presidentti Saakasvili hyökkäsi venäläisten rauhanturvaajien (ja kuten Ukrainassa omiensa) kimppuun Georgiassa, ja venäläiset lähettivät joukkonsa rajan yli tuhoten Georgian armeijan. Etelä-Ossetia ja Abhasia ovat nyt itsenäisiä maakuntia. Kyseessä oli USA:n ja Venäjän välinen proxy-sota. Washington oli luonut Georgian armeijan, varustanut ja harjoittanut sen. Dick Cheney puhui sen puolesta, että oltaisiin käytetty ydinaseita Venäjän armeijaa vastaan, ja keskusteltiin vähintäänkin Naton pommikonelaivueiden lähettämisestä. Niin lähellä oli tuolloin sota Naton ja Venäjän välillä.
1988-91 julistettiin molemminpuolisesti, että kylmä sota oli ohi. Mikä siis meni pieleen, kun 2008 oli täysi sota vain karvan päässä? Washingtonissa pidettiin Venäjää ja etenkin Putinia syypäänä, joka pilasi maiden väliset suhteet. Tämä ei kuitenkaan ole minkään historiallisen katsantokannan mukaan totta. Syynä oli Clintonin administraatio. Se suhtautui kylmän sodan jälkeiseen Neuvostoliittoon kuin voitettuun kansakuntaan. Sen mukaan USA oli voittanut kylmän sodan. Siksi siihen suhtauduttiin kuin toisen maailmansodan jälkeiseen Saksaan tai Japaniin, ylimielisesti ja holhoavasti, eikä katsottu tarpeelliseksi pitää mitään sille tehtyjä lupauksia.
Tämä ylenkatsominen nosti Venäjällä Putinin valtaan. USA oli siis näin itse luonut vastavoimansa.
Obama kampanjoidessaan ehdotti jonkinlaista ”resettiä” Venäjävälisiin suhteisiin, koska hän tajusi asioiden menneen väärin. Hän kuitenkin kiinnitti ympärilleen juuri niitä Clintonin aikaisia virkamiehiä, jotka olivat olleet luomassa säröistä suhdetta.
Kysyttäessä suhteiden huononemisen syytä Venäjän presidentit Putin ja Medvedev ovat kumpikin todenneet USA:n toistuvasti pettäneen ja huijanneen Venäjää. Cohen toteaa USA:n rikkoneen neljä eri lupaustaan Venäjälle, tai ainakin käyttäytyneet ”säädyttömästi ja kiittämättömästi”.
Ensinnäkin Bush vanhempi lupasi Gorbatsoville 1990-91, että Nato ei tulisi laajentumaan tuumaakaan itään päin. Tänään (2011) Nato on Venäjän rajoilla. Washington haluaa myös Georgian ja Ukrainan Natoon (jo silloin!).
Sitten Venäjälle luvattiin, ettei Nato tekisi mitään sotilasstrategisia toimenpiteitä (measurements) Venäjän ”takapihalla” (eteisessä) ilman Venäjän suostumusta. Tätä sopimusta rikottiin 1999, kun Nato pommitti Serbiaa (Jugoslaviaa). Serbit ovat venäläisille hengenheimolaisia, ja tämä järkytti venäläisiä kovasti, kuin veljeä olisi lyöty.
911-iskujen jälkeen ensimmäinen, joka soitti USA:han tarjoten tukeaan, oli Putin, ja tarjosi apuaan jopa Afganistanin operaatioon, tehden enemmän USA:n eteen kuin useimmat Nato-maat. Tästä huolimatta Nato laajeni jälleen, ja USA yksipuolisesti vetäytyi ABM-sopimuksesta (Salt 1):
ABM Treaty
The Treaty on the Limitation of Anti-Ballistic Missile Systems is an agreement to cease construction of a national anti-ballistic missile system
www.nti.org
Tämä sopimus oli ollut Venäjälle koko sen kansallisen turvan perusta, ja nyt USA hylkäsi sen, koska se esti USA:ta luomasta sitä ohjusmuuria, jonka se nyttemmin on rakentanut - Venäjää kohti.
Venäjä katsoo, että sen ympärille oikeutetusti kuuluu neutraalien maiden etupiiri, mutta USA katsoo, ettei kenelläkään ole oikeutta tällaiseen.
Cohen sanoo, että on harhaa ajatella, että USA olisi ”voittanut” kylmän sodan. Toisekseen Venäjä on hänen mukaansa luettava suurvallaksi USA:n rinnalla. Myöskään Venäjä ei ole USA:sta riippuvainen, sillä on hyvät suhteet Pekingiin ja Berliiniin. Hän kuitenkin kannustaa USA:ta luomaan kumppanuussuhteen Venäjään.
Mitä siis Cohen ehdottaa Nato- ja etupiiriongelman ratkaisuksi? Hän katsoo aivan oikeutetuksi, että Venäjällä olisi neutraaleista maista koostuva etupiiri ympärillään, ja mainitsee esimerkkinä Kuuban ohjuskriisin, jonka takia USA oli valmis aloittamaan ydinsodan. Hän ehdottaa myös, että kaikki USA:n sotilastukikohdat ja Nato-joukot Saksasta itään poistettaisiin, kunnioittaen lupausta, ettei näitä koskaan olisi perustettu.
Vastapainoksi Venäjän olisi sopimuksin luvattava, että näillä Natoa vaille jäävillä mailla olisi Venäjän koskemattomuuslupaus.
Näin meillä olisi se molemminpuolinen turvallisuus, jota kaipaamme, ja mahdollisuus tasapuoliseen kumppanuuteen, sanoo Cohen. Hän mainitsee myös yhteistyön terrorismia vastaan. USA:lla tai Venäjällä ei olisi mitään menetettävää näin menetellen, mutta kaikki voitettavana.
Ihan mielenkiintoista kuulla tällaista USA:n kansalaisen ja oppineen suusta.
