Onko tyhmää pyytää ex-kiusatulta anteeksi Facebookin välityksellä?

Heips,

Otsikossa se mun asia tulikin. Olen siis nyt jo 30-vuotias ja tästä kouluasiasta on kulunut aikaa jo vaikka kuinka, mutta olin yläasteella aika ikävä eräälle naiselle ja kannan edelleen huonoa omaatuntoa asiasta. Fyysistä kiusaamista ei ollut, mutta juuri nimittelyä ym. typeryyttä.

Näen naista todella harvoin, ehkä kerran viidessä vuodessa, jonka vuoksi tuskin saan tilaisuutta puhutella häntä kasvotusten. Viimeksi kun näimme hän katsoi minua kuin olisin ollut itse paholainen ja kuulemma inhoaa myös pikkusiskoani ihan vain minun vuokseni!

Yläasteella ja teininä sitä on niin tyhmä ja tekee vääriä asioita, enkä todellakaan ole enää mikään koulukiusaaja. Haluaisin pyytää häneltä anteeksi, mutta onko tyhmää tehdä se Facebookin välityksellä? Muuhun ei oikein taida olla mahkuja :/

Mitä olette mieltä?

 

On, erittäin typerää... jos tuollaisen haluaa sanoa, se pitää sanoa kasvokkain.

 

Ei se oikeastaan ole tyhmää, minulta on pyydetty anteeksi kouluaikaisia tapahtumia Facebookin kautta.
Mieti ensin tarkasti miten otat asian puheeksi.

 

Voithan aina laittaa viestiä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toivottavasti oikeasti haluat pyytää anteeksi, etkä suunnittele jotain hölmöä, kuten selitteleväsi käytöstäsi tyyliin "Sulla oli niin oudot rillit, et oli vaan pakko sillon vittuilla."

 

Ei ole tyhmää. Pääasia, että pyydät anteeksi.

 

Ei minusta ole yhtään typerää. Kyllä facebook on aivan yhtä hyvä viestimiskeino kuin mikä tahansa muukin. Paljon ahdistavampaa minusta olisi jonkun puolitutun ilmestyminen ovelle.

Ehkä kannattaa avata vähän teini-iän aikaista ajatusmaailmaa tai muuten selittää silloista käytöstä. Minusta on hienoa, että haluat pyytää anteeksi. Toivottavasti olet oikeasti pahoillasi, etkä vain esimerkiksi pikkusiskosi takia häpeissäsi.

 

Sinänsä hienoa jo se, että haluat pyytää anteeksi. Voithan tehdä sen facessa niin, että sanot haluavasi pyytää häneltä kasvotusten anteeksi kun näette seuraavan kerran. Niin oot sitten jo pyytänyt tavallaan anteeksi, mutta teet sen vielä uudelleen kun näet hänet. Ja oikeasti sitten pyydätkin...

 

Ei ole tyhmää, vaan hieno juttu.

Varaudu kuitenkin siihen, että hän ei välttämättä hyväksy anteeksipyyntöäsi.

 

Minusta onkin parempi lähestyä muuten kuin kasvokkain. On toisella aikaa sulatella asiaa ensin ja vastata sitten kaikessa rauhassa.

 

Varmin lopputulos tulee soittamalla. Mikäli tuo ihminen ei vastaa mitään viestiisi, miltä se sinusta tuntuisi? Jos miettii torjuntarekstiota, niin todennäköisemmin tulet torjutuksi mikäli kirjoitat viestin sen sijaan että soittaisit.

 

Sehän on vain hyvä, jos haluat vilpittömästi pyytää anteeksi. Mutta tosiaan, älä kuitenkaan selittely käytöstäsi siihen tyyliin että "olit jotenkin niin outo" tms, siis varo syyllistämästä kiusattua ja selittelemästä turhia! Sydämestä tuleva anteeksipyyntö riittää. Otti toinen sen vastaan tai ei.

 

Jos on noin pahat traumat asiasta, että vielä vanhanakin vielä epärationaalisesti inhoaa jopa siskoasi, niin anna olla. Ei siitä tule kyseiselle ihmiselle kuin huonompi olo. Hänen on saatava vaan rauhassa inhota sinua. Minuakin on kiusattu ja jos joku joskus tulisi anteeksipyytelemään, niin kokisin sen todella alentuvana lällätyksenä. Että oikein painettaisiin naamaa omaan paskaan, että katso nyt, vieläkään et ole asiasta yli päässyt.

 

Hienoa, että pyydät anteeksi. Kiusatun on kiva tietää, että ymmärrät tekosi, jonka johdosta osaat luultavasti opettaa lapsesi olla kiusaamatta muita.

 

[QUOTE="vieras";28329529]Jos on noin pahat traumat asiasta, että vielä vanhanakin vielä epärationaalisesti inhoaa jopa siskoasi, niin anna olla. Ei siitä tule kyseiselle ihmiselle kuin huonompi olo. Hänen on saatava vaan rauhassa inhota sinua. Minuakin on kiusattu ja jos joku joskus tulisi anteeksipyytelemään, niin kokisin sen todella alentuvana lällätyksenä. Että oikein painettaisiin naamaa omaan paskaan, että katso nyt, vieläkään et ole asiasta yli päässyt.[/QUOTE]

Minä luulen, että sinulla vasta onkin pahat traumat. Ei millään pahalla.

 

todella vastenmielistä tämä tällainen. aiot siis ottaa entisen uhrisi uudelleen käsittelyyn? ei sitten riittänyt että kiusasit häntä teini-iässä... et sinä ketään huijaa, haluat vain pistää hänet uudelleen matalaksi: sinä nyt oikein kypsästi kadut tekosiasi ja hänen on pakko antaa anteeksi hammasta purren tai olla itse se matalamielinen pahis. sitten voitkin vetää marttyyrinviitan päällesi ja vaikertaa kaikille että katsokaa miten tuokaan ei antanut anteeksi vaikka pyysin ihan aikuisten oikeesti, ah ja voi. et ole muuttunut miksikään teinivuosien jälkeen, olet yhä se sama paskiainen vaikka teeskenteletkin muuta.

 

[QUOTE="liina";28330167]todella vastenmielistä tämä tällainen. aiot siis ottaa entisen uhrisi uudelleen käsittelyyn? ei sitten riittänyt että kiusasit häntä teini-iässä... et sinä ketään huijaa, haluat vain pistää hänet uudelleen matalaksi: sinä nyt oikein kypsästi kadut tekosiasi ja hänen on pakko antaa anteeksi hammasta purren tai olla itse se matalamielinen pahis. sitten voitkin vetää marttyyrinviitan päällesi ja vaikertaa kaikille että katsokaa miten tuokaan ei antanut anteeksi vaikka pyysin ihan aikuisten oikeesti, ah ja voi. et ole muuttunut miksikään teinivuosien jälkeen, olet yhä se sama paskiainen vaikka teeskenteletkin muuta.[/QUOTE]

Öh, ap ei missään kohtaan ole mistään tällaisesta antanut viitteitä. Rivien välistä luet taas enemmän, mitä siellä oikeasti on. Ap varmasti tietää oikein hyvin, että tuo kiusattu saattaa pyyhkiä pyllyään tuolla anteeksipyynnöllä tai sitten ei edes vastaa siihen millään lailla. Ei ap ole vaatimassa kiusatulta anteeksiantoa, hän vain itse haluaa pyytää anteeksi.

 

Mun mielesta voit ehdottomasti pyytaa anteeksi Facebookissa. Han joko antaa tai ei anna, mutta pyyda ihmeessa. Voithan sanoa viela etta tiedat ettei yhdella anteeksipyynnolla saa tehtya tekemattomaksi, mutta etta se on nyt vahinta (anteeksi pyytaminen ) mita voit tehda.

 

Vähän ristiriitaisin tuntein luin aloituksen. Toisaalta aina anteeksipyyntö on hieno ele ja hyvä juttu. Koulukiusaaminen on vain niin tuhoavaa, että kiusattu ei välttämättä vastaa ja kokee taas olevansa alistettu ja huono. Hän ei ehkä tiedä, kiusaatko taas vai oletko tosissasi ja antaa asian olla.

Minua on kiusattu. Ei edes pahasti, mutta koko kouluajan nälvitty, aliarvostettu, naureskeltu. Siten, että sitä ei koskaan kukaan opettaja edes tiennyt, eikä kotonakaan tiedetty mitään. Se jätti ikuiset arvet, enkä vieläkään ole riittävä. Olen kohta 38-v.

Jos mun kiusaajat pyytäisivät anteeksi, lähtisin vain hiljaa pois.Kuten silloinkin. Niin paljon se satuttu ja tuhosi. En varmaan osaisi sanoa heille yhtään mitään. Facebookissa en ole, johtuen juuri kiusaamisesta, enkä varmaan sinne menekään.

 

mä en haluaisi yhteydenottoa entisiltä kiusaajiltani tai muuten vaan vittumaisilta ihmisiltä facebookissa enkä livenä. ikinä en unohda, mutta haluan antaa asian olla.

 

ei, entisenna koulukiusattunna. en haluais etta kiusaajat ottais yhteytta. miksi puhistat omaatuntoas nyt? silla enaa ole mitaan merkitysta...

 

Mä oon miettinyt samaa. En ole ollut mikään "paha" kiusaaja eli nämä "kiusatutkin" ovat kavereitani Facebookissa... Anteeksi olen ihan naamatusten joskus pyytänyt yhdeltä ala-asteikäistä kiusaamista. Se oli sellaista syrjimistä koko luokalta. Sanosin vaan sitä, että lapset on julmia ja vasta myöhemmin sitä tajuaa, että minkälainen idiootti on ollut ja todellakin IDIOOTTI. Ja tämä tapahtui 18 vuoden korvilla. Tajusin sentään jo yläasteen loppupuolella, että kiusaaminen on ihan perseestä. Ja siitä asti nämä vanhat kiusaamiset on minua vaivanneet. Lapsihan minä olin ja ihan oikeasti nykyään tuntuu tosi pahalta

 

En halua, että kiusaajat ottavat yhteyttä. En ole facebookissakaan. Ettei kukaan kiusaaja voi nauraa enää. Olin perheeni kanssa ruokakaupassa ja eräs vanha kiusaaja pysäytti ja kysyi, että mitä sulle kuuluu. En sanonut mitään, käännyin pois. Tajusin reagoivani samoin, kuin koulussa ja koulumatkoilla. Hän varmaan ois pyytänyt anteeksi, ymmärrän sen jälkeen päin. Ilme oli sellainen.

Kiusaaminen satuttaa syvälle. Itse asiassa vaikka vain kirjoitan tätä nyt, itken. Minä esimiesasemassa oleva ihminen, jolla menee elämässä ihan hyvin. Olen itkenyt paljon kiusamisen vuoksi. Se lähes tuhosi minut. Kun tapasin mieheni, hän sai kiskottua minut takaisin elämää.

Jos kiusaajilla on nyt paha mieli, ei se oikeastaan juurikaan haittaa. He jätti minuun arpia, jotka vaikuttavat elämääni aina.

 

Minusta olisi hienoa jos minulta pyydettäisiin anteeksi. Kanavalla ei ole väliä. En tiedä ANTAISINKO anteeksi, mutta arvostaisin elettä joka tapauksessa.

 

Minusta olisi hienoa jos minulta pyydettäisiin anteeksi. Kanavalla ei ole väliä. En tiedä ANTAISINKO anteeksi, mutta arvostaisin elettä joka tapauksessa.

Minä ajattelen samalla tavalla. Minua kiusattiin aikanaan koko yläasteen ajan muutaman rinnakkaisluokkalaistytön toimesta. Vuosikausia myöhemmin sain tietää syynkin; yhden tytön ihastus oli tämän tytön sijasta ihastunut minuun.

 

ei, entisenna koulukiusattunna. en haluais etta kiusaajat ottais yhteytta. miksi puhistat omaatuntoas nyt? silla enaa ole mitaan merkitysta...

Sama tulee mieleen. En edes ollut varsinaisesti koulukiusattu, mutta pari tyyppiä oli lapsuudessa jotkja on sanoneet minulle sikarumasti tai levittäneet minusta perättömiä juttuja. Ja jos jompikumpi heistä alkaisi jotain facebookissa lässyttämään niin en vastaisi mitään tai haistattaisin pitkät. Toinen pyysi kerran kaveriksi, hylkäsin. Ei silläkään taida ihan kaikki muumit laaksossa olla.