Onko tuo peruskoulujen nykyinen opetus vain minun mielestäni sekavaa?

[Ja lapsikin taitaa väsyä]

Oma lapsi on vasta eskarissa mutta nyt jo alkoivat nämä erilaiset projektit ja pajat eli joka viikko jaetaan uudet ryhmät missä on joko eskareita ja ekaluokkalaisia, eskareita ja tokaluokkalaisia tai sitten eskareista kolmasluokkalaisiin samassa ryhmässä. Ryhmän koko on kuulemma noin 20 oppilasta. Tällaisia päiviä on eljänä päivänä viikossa ja yhtenä päivänä ovat eskareiden kesken mutta 30 lapsen porukka on jaettu kahteen eri ryhmään ja ryhmät sekoitetaan viikottain.

Lapsemme on käynyt pienryhmässä (noin 10 lasta) päiväkodin koska hänellä on kehitysviivettä sosiaalisissa taidoissa, keskittymisvaikeuksia ja oman toiminnan ohjaus aika olematonta edelleen. Hänelle päivittäin vaihtuvat ryhmät ovat varmasti painajainen ja palautetta on tullutkin päivittäin ettei oikein mistään tule mitään. Lapsi on todella väsynyt ja levoton eskaripäivän jälkeen. Päiväkotiin lähti aina mielellään mutta eskariin ei enää kovin mielellään kun lapsen mielestä siellä joutuu aina ihan vieraiden kanssa samaan ryhmään. Eskarin alkua lapsi odotti innoissaan ja ajattelimme, että tykkää siellä olla koska on aina pitänyt pöytätehtävistä ja uusien asioiden opettelusta. Muutaman tutun lapsi on ala-asteella ja heillä kuulemma vielä enemmän sotketaan ryhmiä eli 1-6 luokkalaisista muodotetaan joka päivälle vaihtuvat ryhmät ja eivät ole kovinkaan usein oman luokan kesken.

Minusta tämä kuulostaa todella sekavalta systeemiltä ja väkisnkin mietin miten oma lapsi pärjää tuossa systeemissä vuoden päästä. Meillä oli vasu-keskustelu eilen ja kun otin puheeksi huoleni ensi vuodesta ei sitä otettu ollenkaan todesta. Kuulemma olemme onnellisessa asemassa kun tässä koulussa on vain noin 24 lapsen luokkakoot ja tarvittaessa tehdään yhdistelmäluokkia.

Mitä vikaa perinteisessä luokkaopetuksessa oli? Miksi tuo projekteissa ja pajoissa oppiminen on parempi vaihtoehto? Juu ymmärrän sen, että ajatuksena on tottua työskentelemään monenlaisissa ryhmissä jne Mutta oppivatko lapset oikeasti niissä tarpeeksi? Tarvitseeko kaikki perusasiat opetella sitten kotona koulupäiven jälkeen?

 

[vierailija]

Ainakin tarhan yhteydessä olevassa eskarissa vaan leikittiin useimmat päivät tai jos oli jotain tehtäviä, niin niitä oli vaan hetken aikaa. Ei siis todellakaan mitään koulumaista.

 

[r0s]

On se sekavaa.

Opeta lapsesi olemaan stressaamatta. Siinä kai suurin nykymaailman haasteista.

 

[vierailija]

....eskari vuosi voi olla tosi rankka. Mutta siitä ei todellakaan kannata vetää päätelmiä miten kouluvuosi tulee menemään.

Pystytkö näkemään hyviä puolia? Tulee enemmän tuttuja? Muut ehtivät tottua lapseesi. Koulussa muidenkin luokkien lapset tutustuvat lapseesi.... koulun alkaessa hän ei jännitä niin paljoa jne jne.

 

[Ope-00]

Olen nyt 19 vuotta ollut opena ja kolmen lapsen äiti. Nykymeininki on aivan kamalaa ja huolesi on aiheellinen. Jatkuvasti vaihtuvat ryhmät (joustavat opetusryhmät) ovat kauhistus kenelle tahansa...avoimet oppimisen tilat ovat hälyisiä ja keskittyminen on vaikeaa kaikille. Aikuiset vaihtuvat ja lapset ovat turvattomia, kun oman aikuinen ja oma pulpetti puuttuu. Jos mahdollista, shoppaile koulu, jossa on kunnolliset vanhat luokkahuoneet, ei yhteisopettajuutta ja viroissaan pysyvät opettajat.

 

[.......]

Hullua, että jo eskarissa aloitettu tuollainen.

Siis ylipäänsä, nythän on trendinä se, että koulussa kaikki ovat ihan sekaisin, kellään ei saa olla omaa luokkaa, vaan kaikki hilluvat kuka missäkin sohvan nurkassa kyhöttämässä, mahdollisimman huonossa asennossa tablettinsa kanssa.

Onneksi vanhojen koulurakennusten luokkahuone-rakenne sentään vielä nykyisiä koululaisia suojelee tuolta hulluudelta, mutta uudet koulut rakennetaan jo siten, että kaikki on ihan vain yhtä suurta tilaa, missä kaikki sitten ahdistuvat melusta ja häslingistä.

 

[.......]

Mutta oppivatko lapset oikeasti niissä tarpeeksi? Tarvitseeko kaikki perusasiat opetella sitten kotona koulupäiven jälkeen?

Eivät opi. Tai kai tuo riippuu lapsesta. Mutta esim. meillä esim. on ollut matemaattisesti tosi lahjakas lapsi (esim. eskari-ikäisenä osasi jo kertolaskutasoisesi), mutta kouluun mentyä kaikki matikkaan liittyvä alkoi tuntua todella vaikealta.
Perehdyin sitten siihen matikan kirjaan, ja totesin, että ei ole mikään ihme. Jo pelkästään se kirja on jotain ihmeellistä ilmiöoppimis-soopalla sotkettua, vaikeasti hahmotettavaa ulkoaoppimista, ja jotain ihmeen noomien opiskelua, eikä lainkaan matikan perusteiden ymmärtämistä, mikä mielestäni olisi oleellista tuossa iässä.
Olen sitten päätynyt siihen, että pari kertaa viikossa teen lapselle matikkatehtäviä, jotka hän tekee, ja hyvin on oppinut.

Itse tykkään matikasta ja mielelläni sitä lapsillekin opetan, joten meillä tuo nyt ei ole ongelma. Mutta voin kuvitella, että monen muun lapsen kohdalla on. Etenkin kun ala-asteella ei anneta edes mitään numeroita, niin moni vanhempi ei varmaan edes tajua, miten pihalla lapsi saattaa ihan perusteista olla, kun palaute on vain, että "ihan kivasti on kehittynyt vuoden aikana".

 

[vierailija]

Todellakin on sekavaa ja juurikin tuollaista ryhmätyöskentelyä. Ryhmät vaihtuvat, opetus on pitkälti oman kiinnostuksen varassa, itse asettavat itselleen tavoitteen ja tähän peilaten arvioivat omaa kehittymistään.
Minusta tällainen voi toimia ehkä yläkouluikäisellä, joka on motivoitunut opiskelusta, mutta alakoululainen tarvitsee tutun paikan (oma pulpetti) ja turvallisen ympäristön (oman luokan, tutut luokkakaverit ja opettajan).