Nyt olen rohkaistunut hakemaan tukiperhettä... Lapsi on 5v,
ollaan elelty ihan kaksin koko aika.
Olen ns totaaliyhäri, lapsen isä ei ole millääntapaa mukana.
Muutakaan tukiverkkoa ei ole - mummoista toinen asuu kaukana ja on tosi sairas ,
sen toisen puolen mummoon on kahvittelusuhde (parmepi sekin kuin ei mitään , muttei auta jaksua ).
Käyn töissä , lapsi on ihan ok ja hällä kaikki kunnossa.
Väliin vaan menee niin ettei ole OLLENKAAN omaa aikaa vaikkapa 4 kuukauteen. Siis ei lenkkiä, jumppaa, suihkua - ei niin mitään ...
Itse en siltikään ymmärrä perheitä, joissa on kaksi vanhempaa - miten te ette pärjää ilman tukiperhettä? Minunkin on ollut pakko pärjätä ihan täysin yksin - monellakin eri tasolla ...
Ja juu - ei tarvitse mun haaveilla että edes parisuhdetta koskaan syntyisikään - johon siis tarvitaan sitä erillistä'kahdenkeskistä' parisuhteen hoitamisaikaa
Eli nuttura kiristää , ja muutenkin tulee sen n 2kk jälkeen kumminkin sellainen olo että olisi pieni hengitystauko paikallaan...
Lastani rakastan yli kaiken ja hälle koetan tarjota mukavan elämän, monella tapaa. Ei puutu kulttuuria, eikä menoja - eli koetan hoitaa hänen hyvinvointiaan ehkä joskus omani kustannuksellakin...