Lapset ovat lopulta yllättävän merkkitietoisia, vaikka eivät niitä mihinkään arvojärjestykseen tietoisesti pistäisikään. Nämä lapset elävät hiukan erilaisessa merkkien ja symbolien maailmassa kuin me. Enkä puhu vain vaatteista. Nämä lapset ovat niitä tulevia kuluttajia ja siihen varmaan panostetaankin.
Luonnollisesti esikoinen vanhempana alkaa ymmärtää merkkien päälle. Mutta ei varmasti samalla intensiteetillä kuin muut murrosikäiset. Eikä myöskään vaadi niitä. Merkin edelle menee edelleen ulkonäkö. Miehelle, joka elää jossain aivan eri ulottuuvuudessa merkkien kanssa kuin minä, selittää ja yrittää avata asiaa tytölle, mutta tyttö ei varmasti tykkää siitä mistä isänsä yrittää avautua. Kaverit ovat niitä "tärkeimpiä" merkityksenluojia.
Keskimmäinen ei välitä kamalasti. Eikä tunnista erilaisia merkkejä, sanoo suoraan olevansa ulkona. Mutta tämä 4-vuotias on jatkuva yllättäjä. Sillä on oikeasti "silmää". Joskus se muistuttaakin miestä. Se yhdistää merkkejä, logoja ja symboleja mainoksiin. Muistaa ulkoa mainokset, paikkoja, joissa on niihin törmännyt, elokuviinkin, tai missä niistä on joku keskustellut. Tahtoisi ostaa tuotteita niiden perusteella. Näkee kengät kaupassa ja hihkaisee niiden olevan "aitokengät" (mikä sai minut kyllä nostamaan hiukan kulmiani). Hullua touhua ja kumma muisti.
Mies onneksi jaksaa myös avata mainostamisen ja merkkien maailmaa. Mm. opettaa tarkastelemaan niitä kriittisesti jne. Minä olen lähinnä tässä hommassa sivustaseuraaja. Plaah.