Onko tiuskiminen mielestäsi ihan normaalia parisuhteessa?

["Maj"]

Ei. En yleensäkään tiuski, saati kumppani.

 

[oma puoli]

Pidän puoleni ja sanon tiukasti: Minulle et tiuski. - Jos sanoo jotakin, pidän puoleni sanallisesti. - Jatkoa voi miettiä sitten muulloin.

 

[waldemad]

Ei todellakaan ole normaalia noin tuoreessa suhteessa. Nosta kytkintä.

 

[Täydellisen epätäydellinen]

Minun kanssa eläneet (parisuhteessa tai kämppiksenä) ovat oppineet jo kolmantena yhteisenä aamuna ettei minulle puhuta ennen kuin olen saanut tarpeeksi kofeiinia ellei halua kuulla tiuskimista.

Eräs lääkäri töiden jälkeen kotona tarvitsee tunnin nollautumisaikaa, puoliso tottunut siihen ettei kannata mennä häiritsemään, he kutsuvat tuota rakkaudeksi ja toisen kunnioittamiseksi kun huomioi toisen tarpeen eikä väkisin tee elämästä riitaisaa. Puoliso on läsnä, tarvittaessa halaa, mutta lääkäri ei voi vaitiolovelvollisena kuitenkaan purkaa mieltään puolisolle niin heidän on pitänyt opetella tämä järjestely. Erittäin onnellinen pariskunta.

Eräässä parisuhteessani minulta yritettiin vaatia juuri niinä huonompina hetkinä antamaan 100% itsestäni, hyvinä hetkinä olinkin sitten ihan sama. Ei sitä pitkään jaksanut katsella, suhteen toinen osapuoli vaikutti ihan tyytyväiseltä tilanteeseen kun tällaista vallankäyttöä harrasti. Tärkeää siis onkin että molemmat tunnistaa milloin toisella on huono hetki ja molemmat pyrkivät myötävaikuttamaan siihen että se huono hetki menee ohi jotta voisi taas keskittyä siihen kumppaniin. Se että tiuskija osaa mennä itseensä ja pyytää anteeksi on hyvä merkki, nyt kannattaa miettiä miten itse jatkossa suhtautuu näihin tiuskimisiin, oletan etteivät ne suoraan kohdistu henkilökohtaisuuksiin vaan pikemminkin stressin purkautumista.

 

[lklkhj]

Ei tule toimimaan tuo suhde. En ymmärrä muutenkaa miten pariskuntien kuulee puhuvan rumasti toisilleen. Tiuskitaan, aliarvioidaan ja toisten kuullen mollataan yms.Se ei taatusti tuo mitään hyvää suhteeseen. Itse olen ollut 17v (yläasteelta asti yhes )samassa suhteessa ja ei tosiaankaa toiselle tiuskita,ei kumpikaan. Vahvan ja onnellisen liiton perusta on se kunnioitus kaikessa toista kohtaan. Ja ei muuten toimi jos vain toinen pystyy siihen.

 

["a p"]

Tärkeää siis onkin että molemmat tunnistaa milloin toisella on huono hetki ja molemmat pyrkivät myötävaikuttamaan siihen että se huono hetki menee ohi jotta voisi taas keskittyä siihen kumppaniin. Se että tiuskija osaa mennä itseensä ja pyytää anteeksi on hyvä merkki, nyt kannattaa miettiä miten itse jatkossa suhtautuu näihin tiuskimisiin, oletan etteivät ne suoraan kohdistu henkilökohtaisuuksiin vaan pikemminkin stressin purkautumista.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä, ja mitä juttelimme eilen toista tuntia asiasta, mies myös. Ja mies sanoi nimenomaan ettei tiuskiminen liity minuun, tai että olisin tehnyt jotain väärin tms. , riittää että olen paikalla, joskus on huonoja päiviä. Lupasin että alan antaa hänelle silloin tilaa, ja hän lupasi kertoa heti, koska on väsynyt, stressaantunut ja pahantuulinen, ettei pahoittaisi enää mieltäni, sillä sitä hän ei halua.

Itse olen nyt hyvillä mielin, onneksi kyseessä on tunneälykäs mies.