Onko teistä synnyttäminen muka niin kamalan kivuliasta?

Miten ihmeessä voi vaihdella noin paljon? Että toiselta lähtee taju ja toinen pärjää särkylääkkeellä?

 

Miten ihmeessä voi vaihdella noin paljon? Että toiselta lähtee taju ja toinen pärjää särkylääkkeellä?

koska me ihmiset ollaan erilaisia, meillä on erilaiset kipukynnykset, hermostot jne. toisilta menee kivusta taju, toinen ääripää, tosin harvinainen, ei tunne MITÄÄN.

 

Miten ihmeessä voi vaihdella noin paljon? Että toiselta lähtee taju ja toinen pärjää särkylääkkeellä?

 

koska me ihmiset ollaan erilaisia, meillä on erilaiset kipukynnykset, hermostot jne. toisilta menee kivusta taju, toinen ääripää, tosin harvinainen, ei tunne MITÄÄN.

Joo, mutta jopa samalla ihmisellä eri kerroilla? Kai tietysti hermoradatkin voi "uusiutua" tms. mutta kuulostaa vaan niin rajulta.

 

On mustakin, toka ilman puudutusta, kun ne kovat kivut tuli niin myöhäsessä vaiheessa nii ei saanu enää puudutusta... luulin että henki lähtee ja huusin kun syötävä

 

koska me ihmiset ollaan erilaisia, meillä on erilaiset kipukynnykset, hermostot jne. toisilta menee kivusta taju, toinen ääripää, tosin harvinainen, ei tunne MITÄÄN.

Joo, mutta jopa samalla ihmisellä eri kerroilla? Kai tietysti hermoradatkin voi "uusiutua" tms. mutta kuulostaa vaan niin rajulta.

En usko, että ihmisten välisissä kipukynnyksissä on kovinkaan suuria eroja. Vai kestättekö te, joiden synnytys on ollut helppo sitten yleensäkin ottaen kovia kipuja hyvin? Esimerkiksi juurihoito hammaslääkärissä ei pitäisi juurikaan tuntua missään ilman puudutuksia.

 

Avautuminen oli todella kivuliasta, supistukset aivan kauheita. Kesti niin pitkään et lopulta ponnistusvaiheessa sain käyttää vihoviimeiset voimani, onneksi se oli suht lyhyt, 27min.

 

Musta se oli kamalaa mut ystävä sanoi et ihan ku olis suuren paskan vääntänyt, ettei tuntunut juuri missään.

 

Kyllä sattui aivan saatanasti! Avautumisvaihe, sekä ponnistusvaihe. Supistukset tuli yhtenä pitkänä pötkönä ilman mitään välejä, puudutteet ei auttaneet. Ilokaasusta oksensin. En kyllä ollut yhtään varma selviänkö hengissä siitä touhusta, itse asiassa jossain vaiheessa en olisi välittänyt yhtään vaikka olisin vetänyt viimeisen hengenvetoni siinä pöydällä, mitä vaan kunhan se helvetin kipu olisi loppunut.

Mä en kestä myöskään mitään muuta kipua hyvin, ja hammasta ei todellakaan paikata ilman puudutusta! Mulla on hyvin alhainen kipukynnys.

 

Avautumisvaihe molemmissa ollut todella kivulias, mutta sen kestää hyvin ja muisteleekin ihan "ilolla". Ponnistaminen molemmissa ollut aivan helvetillistä. Olisin halunnut lisää lapsia, mutta en ole enää varma haluanko ikinä enää ponnistamaan vauvaa ulos itsestäni...

 

Miten ihmeessä voi vaihdella noin paljon? Että toiselta lähtee taju ja toinen pärjää särkylääkkeellä?

Tässä tosiaan hermostoissa se suurin ero. Äitini ei edes tiedä mikä on supistus...
Hän ei yksinkertaisesti tuntenut mitään kipuja ennen synnytystä. Toiset taas joutuvat TODELLA kärsimään

 

Itse selvisin pelkän ilokaasun voimalla supistusten pahimpien supistusten ajan mutta helpotti kun pääsi ponnistamaan. 2 ponnistusta ja vauva oli ulkona. Ja rehellisesti sanottuna ei ees tehnyt yhtään pahaa.
Enemmän pahaa teki kuunnella naapurihuoneesta kuuluvaa kiljuntaa joka nosti ihokarvat pystyyn. Hieman kävi sitä naista sääliksi jos sillä juuri niin teki kipeää.

No hyvä, että sie sait kahdella ponnistuksella vauvasi ulos. Mie ponnistelin 2 tuntia ja sinä aikana en saanut mitään kipulääkkeitä...

 

enään, mulla on todellakin korkea kipukynnys mutta rajansa kaikella..
Ilman kipulääkkeitä ja kohdun täysrepeäminen oli tarpeeks.

 

no ei se nyt niiiiiiiiin kamalaa oo =)

 

enään, mulla on todellakin korkea kipukynnys mutta rajansa kaikella..
Ilman kipulääkkeitä ja kohdun täysrepeäminen oli tarpeeks.

Mun ei ehkä kannattaisi lukea näitä... :ashamed:

rv35...

 

Ei ollut kamalaa eikä kamalan kivuliasta. 2 olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä.

 

Kyllä tuo avautumisvaihe oli minusta melkoisen kivuliasta hommaa, kun supistusta tulee kokoajan ja tuntuu, että jalat joku sahaa irti. Ja kun ei mitään kivunlievitystä saanut. En mä ihan huvikseni tekisi sitä enää. Toistakin muksua epäilyttää edes hommata, kun sen verran ahistaa ajatus supistuksista.

 

Ei ollut kamalaa eikä kamalan kivuliasta. 2 olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä.

Samat sanat.

 

Ei ollut kamalaa eikä kamalan kivuliasta. 2 olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä.

Toivottavasti mulla käy yhtä hyvä tuuri...

 

enään, mulla on todellakin korkea kipukynnys mutta rajansa kaikella..
Ilman kipulääkkeitä ja kohdun täysrepeäminen oli tarpeeks.

Mun ei ehkä kannattaisi lukea näitä... :ashamed:

rv35...

Turha näistä on etukäteen stressata Sitäpaitsi ainakin meillä menee helpot synnytykset suvussa, eli yhtä hyvää mäihää sulle!

 

5.synnytyksestä kaksi on ollut kivun osalta siedettäviä.Kaksi aivan järkyttävää ja yksi siltä väliltä.
Ihmiset ovat erilaisia kivun sietokyvyltään.
Mua ei ole estänyt edes synnytyspelkoni uudelleen raskautumista,jonka sain ekasta synytyksestä.Lopputulos on sen arvoinen.Enää en kyllä ryhdy,että lapsi luku on tässä.

 

enään, mulla on todellakin korkea kipukynnys mutta rajansa kaikella..
Ilman kipulääkkeitä ja kohdun täysrepeäminen oli tarpeeks.

Mun ei ehkä kannattaisi lukea näitä... :ashamed:

rv35...

Juuh, turha stressi pois! Jokaisella kun on niin erilaisia synnytyksestä ja monesta asiasta kyse siinä, että ei voi etukäteen tietää onko miten kivuliasta ja kenellä, sekä kivunlievitystä vaan pyytämään jos liian hurjalle tuntuu ja ehtii vaan saamaan.

 

Se avautuminen oli kamalaa, ja ne jälkeisvaihet. Jälkeiset ei meinannu tulla ulos ja se hoitaja "lypsi" ne ulös, hyi helvetti, pyörryin sen jälkeen. Vauva tuli 3 supistuksella alle 7 min ponnistusvaihe ilman kipulääkkeitä, en kerenny mitään saaha kun menin niin myöhään sairaalaan.

 

Miten ihmeessä voi vaihdella noin paljon? Että toiselta lähtee taju ja toinen pärjää särkylääkkeellä?

Asenne vaikuttaa, fyysinen kunto, ja tietty ihan se miten se vauva on sieltä tulossa. Väärä tarjonta tai muita komplikaatioita, esim.

 

toinen synnytys oli rauhallinen, ilokaasua otin ponnistus vaiheessa, muuten menin ilman kivun lievitystä eikä synnytys ollut mielestäni mitenkään kamalaa tai ylitse pääsemättömän kivuliasta. toisen synnytin käynnistyksellä, oksensin puolitoista tuntia voimakkaista supistusten takia, vaikeroin kivuista,otin kivunlievystä kaiken mikä irtosi,paikat repesi ja joka ikinen supistus tuntui vievän hengen multa.
elikkäs riippuu ihan synnytyksestä.