onko teillä tuttuja perheitä, joista lapsi/lapsia otettu huostaan?

[QUOTE="madame";23752047]mikä sairaus voi aiheuttaa käytöshäiriön? en ymmärrä. ja ikää oli kuinka paljon tytöllä, mietin vaan että tutulla on kohta koulun aloittava käytöshäiriöinen ja hänellä kyllä sossut on todenneet että ei oo aihetta edes ls-asiakkuudelle.[/QUOTE]


Teini-ikäinen ja joku aivoverenvuoto kait. Mieheni ei ole koskaan kyennyt puhumaan asiasta, joten kovin selvää tietoa minulla ei siitä ole.

 

Harmi että jotkut ajattelevat huostaanoton johtuvan aina huonoista perheoloista. Meiltä huostaanotettiin teini n. 2 kk sitten hänestä itsestään johtuvista syistä. Parhaamme yritimme ja olemme ihan normaali, kunnollinen perhe.

 

Tunnen, ystäväni lapsi otettiin huostaan koska samassa asunnossa asui tämän narkomaani isoveli. Äiti ei osannut pitää puoliaan ja lapsi vietiin lopullisesti.

 

Okei. Harmi kun en itse voinut painaa delete-nappia kun sairastuin vajaa kolmikymppisenä kakssuuntaseen.

Niin, eräs sukulainen sairastaa kaksisuuntaista ja en todellakaan häenenkään kanssaan ole tekemisissään yhtään enempää kuin on pakko. Rasittava ihminen niin maniassaan kuin depressioissansa. Toki ystävällinen olen häntä kohtaan kun tavataan, mutta en todellakaan yhtään enempää jaksa olla tekemisissä kuin on pakollista.

 

[QUOTE="vieras";23752087]Niin, eräs sukulainen sairastaa kaksisuuntaista ja en todellakaan häenenkään kanssaan ole tekemisissään yhtään enempää kuin on pakko. Rasittava ihminen niin maniassaan kuin depressioissansa. Toki ystävällinen olen häntä kohtaan kun tavataan, mutta en todellakaan yhtään enempää jaksa olla tekemisissä kuin on pakollista.[/QUOTE]

Minun isoisäni aikoinaan neuvoi että pitää laskea kymmeneen ja joskus jopa sataan ennen kuin sanoo, mitä ajattelee. Käväsempä tässä laskemassa muutamaan otteeseen kymmeneen tuhanteen... kunnes uskon ettei näin kirjoittavalla ole oikeasti puolisoa tai lapsia.

 

[QUOTE="vieras";23752087]Niin, eräs sukulainen sairastaa kaksisuuntaista ja en todellakaan häenenkään kanssaan ole tekemisissään yhtään enempää kuin on pakko. Rasittava ihminen niin maniassaan kuin depressioissansa. Toki ystävällinen olen häntä kohtaan kun tavataan, mutta en todellakaan yhtään enempää jaksa olla tekemisissä kuin on pakollista.[/QUOTE]


Varmaankin provo, mutta vastaan enivei..

Tuleepa surullinen olo näin mielenterveyspotilaan sisarena. Me olemme kaikki varmaan aina olleet niistä "hyvistä piireistä" (vaikka itse en tällaiseen jaotteluun uskokaan). On korkeat koulutukset, hyvät avioliitot, ei päihdeongelmia, vakaa talous jne., mutta meidän perheessä yksi sisaruksista sairastui vakavasti. Olisko meidän pitänyt hylätä heidät, jättää lapset ja mies selviytymään yksin?? EN ymmärrä tällaista ajattelutapaa, en mitenkään, kertoo suuresta sivistymättömyydestä, jota ei koulun pengillä opita..

Heidän lapsia ei huostaanotettu, mutta meidän läheisten pyynnöstä saimme paljon apua mm. lastensuojelustakin. Lasten tilannetta tarkkailtiin kaikki yksissä tuumin. Heille iso kiitos tästäkin avusta.

 

Minun isoisäni aikoinaan neuvoi että pitää laskea kymmeneen ja joskus jopa sataan ennen kuin sanoo, mitä ajattelee. Käväsempä tässä laskemassa muutamaan otteeseen kymmeneen tuhanteen... kunnes uskon ettei näin kirjoittavalla ole oikeasti puolisoa tai lapsia.

Laskepa ihan rauhassa... Meitä on kuule yllättävän paljon meitäkin, jotka ajattelemme näin. Yllättyisit todella, jos tietäisit mitä teen työkseni. Olen tekemisissä melkoisen ihmiskirjon kanssa, olen pidetty työntekijä ja osaan tarvittaessa olla kaikille, kyllä myös sille puliukolle ja sille insesti-isälle, kohtelias ja ystävällinen, mutta omalla vapaa-ajallani olen tekemisissä vain niiden kanssa, joilla on samantyyppiset elämänarvot ja jotka osaavat kohdella muita kuten toista ihmistä kuuluukin. En jaksa mitään rahanruinaajia ja muita yksipuolisen avuntarvitsijoita, "minun sairauteni oikeuttaa mihin tahansa käytökseen"-tyyppejä, huonokäytöksisiä, minäminäminä-tapauksia...

Anteeksi jos ärsytän mielipiteelläni, mutta näin se menee.

 

Kaksi perhettä, jossa teini on otettu huostaan oman käytöksensä takia (nää ihan normaaleita huolehtivia perheitä, joissa muut lapset kunnollisia). Yks tapaus, joka sai esikoisensa teininä eikä ollutkaan valmis äidiksi -> esikoinen huostassa, kolme muuta lasta, joka kyllä hyvin huolehdittuja. Yks tapaus, jossa äiti bongasi uuden miehen, teki sen kanssa lapsen ja kohta edellisen liiton muksut huostassa (just kaikkista järkyttävintä). Tai no toinenkin järkyttävä tapaus: 4 lasta huostassa ja uutta pukkaa vaan maailmaan eikä tätä "äitiä" edes kiinnosta niiden lasten takaisin saaminen....

 

Harmi että jotkut ajattelevat huostaanoton johtuvan aina huonoista perheoloista. Meiltä huostaanotettiin teini n. 2 kk sitten hänestä itsestään johtuvista syistä. Parhaamme yritimme ja olemme ihan normaali, kunnollinen perhe.

Mun sisko on aikanaan otettu huostaan, kun lintsasi koulusta niin paljon yläasteella eikä sille vaan voitu mitään... Lopulta laitettiin perhekotiin, josta sitten joku työntekijä tyyliin istui tunneillakin sen kanssa... Nykyään tuo on kyllä ihan normaali työssäkäyvä perheenäiti Ja kyllä me perheen muut lapset ollaan aina oltu kunnollisia ja meillä on ollut sellainen ylirakastava kunnollinen ydinperheen esikuva. Vaan minkäs teet, kun toiset teinit on vaikeampia ja toiset helpompia. Ei se aina ole vanhempien vika.

 

sinä joka et siedä ketään: mietippäs,jos itse sairastut yhtäkkiä...sairastuminen ei ole valinta!!! Olisko mukavaa kun oma perhe,suku ja kaikki hylkäisi sen takia ???

 

Ystävältäni on otettu kolmesta lapsesta yksi. Syynä kaverini vakavat mt-ongelmat, avioero ja se ettei kumpikaan vanhempi ollut kykenevä tossa tilanteessa huolehtimaan lapsesta. Tää huostaanotettu on erityislapsi. Nykyään kaksi vanhinta asuvat isällään, nuorin on ollut jo vuosia sijaiskodissa, ystäväni tapaa kaikkia lapsiaan säännöllisesti.

 

Näin pikaseen laskettuna tulee 5 perhettä mieleen. Yksi perhe on ainakin sellainen, että lapset olivat 2v huostassa ja sitten saivat takaisin. Muilla on jääny lapset huostaan.

 

Pikkusiskolta kaksi lasta huostaanotettu. Vanhempi asunut vuoden ikäisestä äidilläni ja nuorempi vajaan vuoden ikäisestä toisella siskollani.
Siskollani on huume/alkoholi ongelma. Lisäksi mielenterveysongelmia..

 

Eräältä tuttavaltani on otettu kaikki kolme lastaan huostaan, itse väitti että ilman syytä mutta kun hän tuli luoksemme vierailulle taannoin niin ymmärsin kyllä miksi, hänellä oli viikon aikana viisi eri miestä ja omalta paikkakunnaltaan hänelle toiset miehet koko ajan soittelivat, myöskin alkoholi näytti maistuvan.
Sen koommin en ole häneen yhteyttä pitänyt, enkä hänenlaistaan tahdo pienen tyttäreni lähelle.

 

[QUOTE="vieras";23751904]No en tiedä, miten sen voisi muulla tavoin esittää... Ei vaan kuulu tuttavapiiriini ongelmaperheitä, koska lopetan hyvin lyhyeen yhteydenpidon sellaisiin. Olivatpa sukua tai muuten vaan muita ihmisiä... En halua olla tekemisissä juoppojen, narkkien, mielenterveysongelmaisten, uskonlahkolaisten jne muuten vaan "liian erilaisten" ihmisten kanssa. Mä en myöskään hyväksy mitä tahansa käytöstä itseäni tai perhettäni kohtaan, joten jos joku ei osaa käyttäytyä ihmisiksi, "deletoin" nämä hankalat tyypit elämästäni. Mulla on tosi tarkka vainu ihmisten suhteen ja siksi olen säästynyt paljolti sellaiselta p*skalta elämässäni, mistä monet tälläkin palstalla valittavat.[/QUOTE]

Huh,mitä tekstiä... Ihan käsittämätöntä että tälläisiä ihmisiä löytyy. Ei voi kun toivoa,ettet ole lapseni kaverin äiti,olisi kovin ikävää jos lapseni deletoitaisiin jostain syystä...

 

[QUOTE="vieras";23752171]Laskepa ihan rauhassa... Meitä on kuule yllättävän paljon meitäkin, jotka ajattelemme näin. Yllättyisit todella, jos tietäisit mitä teen työkseni. Olen tekemisissä melkoisen ihmiskirjon kanssa, olen pidetty työntekijä ja osaan tarvittaessa olla kaikille, kyllä myös sille puliukolle ja sille insesti-isälle, kohtelias ja ystävällinen, mutta omalla vapaa-ajallani olen tekemisissä vain niiden kanssa, joilla on samantyyppiset elämänarvot ja jotka osaavat kohdella muita kuten toista ihmistä kuuluukin. En jaksa mitään rahanruinaajia ja muita yksipuolisen avuntarvitsijoita, "minun sairauteni oikeuttaa mihin tahansa käytökseen"-tyyppejä, huonokäytöksisiä, minäminäminä-tapauksia...

Anteeksi jos ärsytän mielipiteelläni, mutta näin se menee.[/QUOTE]

Tietenkin niin ajatttelevia ihmsiä on. Juuri heitä vartenhan lastensuojelua tarvitaan - pelastamaan lapset vanhemmilta jotka ovat kyvyttömiä empatiaan ja rakkauteen;
insesti-isät, psykopaattiäidit, jotka murskaavat lapsensa antamalla näiden ymmärtää, että mikäli joskus sairastuvat tai ovat heikkoja, eivät enää kelpaa muuhun kuin deletoitavaksi ja paljon muutakin pahuutta maailmaan mahtuu.

En voi sanoa, että suoranaisesti ärsyynnyn sen kummemmin insestisten kuin psykopaattistenkaan vanhempien lausumista ("elämänarvoistaan") Toivon vain että lapsensa ja muut läheisensä pääsevät mahdollisimman pian heiltä suojaan.
Ja toki, mikäli mahdollista, sen jälkeen ko. ihmisille itselleenkin soisin mielelläni avun.

 

[QUOTE="vieras";23752391]Huh,mitä tekstiä... Ihan käsittämätöntä että tälläisiä ihmisiä löytyy. Ei voi kun toivoa,ettet ole lapseni kaverin äiti,olisi kovin ikävää jos lapseni deletoitaisiin jostain syystä...[/QUOTE]

Vielä suuremmassa välittömässä vaarassa olisi se kaveri.
Kuvittele tilannnetta, jossa "äidiksi" itseään kutsuva ihminen on valmis deletoimaan lapsensa heti jos tämä sairastuu tai osoittautuu muuten "ongelmaiseksi".

 

Yksi entinen naapuri, oli ihan kunnollinen, kävi töissä jne, mutta sitten vaan tuli joku ja alkoi käyttämään huumeita, työ meni jne. Lapset otettiin huostaan mutta saavat onneksi asua lähisukulaisen luona.
Eikä tule saamaan heitä takaisin, sen verran huonosti menee. Ennen oli niin kaunis, ihanat pitkät hiukset ja mallivartalo.. nyt on lyhyeksi kynitty pää ja luut törröttää.

 

tiedän yhden naisen, joka sai esikoisensa 16 vuotiaana, toisen muutama vuosi myöhemmin. Lapsilla tietysti eri isät.
Naisen sekakäyttäjä edelleen.
Molemmat lapset huostaanotettuina tämän naisen siskoilla.

Lapset voivat nykyään hyvin, nainen edlleen tuuliajolla

 

Oma lapseni.
Olemme ihan tavallinen perhe, työssäkäyvät vanhemmat ja lapsilla hyvä koulumenestys ja harrastuksia. Yksi lapsistamme vaan oireilee murkkuikäisenä niin pahasti, vahingoittaa itseään ja ajoi meidät muut burn outin reunalle että ANNETTIIN lapsi sijoitukseen muualle. Myös erottamaan vahvasta ns. huonosta kaveriporukasta.

 

Luin tän keskustelun myös ja aivan sairasta millasia ihmisiä on olemassa.
Okei, minäkään en pidä alkoholisteista, narkkareista, pedofiileista yms. mutta jos sairastuu mielenterveysongelmaan niin se ei ole oma valinta. Alkoholismi ja huumeiden käyttö on täysin omavalintainen sairaus, ja jokainen tietää, että lapsiin sekaantuminen, väkivalta yms. on väärin, mutta kaikille mielisairauksille ei voi mitään. Tuommoiset ihmiset jotka deletoivat elämästään ihmisiä, ovat niitä sairaimpia, rasisteja. Tiedän valitettavasti itsekin yhden tällaisen ihmisen, joka kerta hämmästyn kuinka, hhmmm, tyhmiä ihmiset voivat olla kun keskustelen hänen kanssaan Ja tuskin tulee yllätyksenä kun sanon, että itse en alennu hänen tasolleen deletoimaan häntä elämästäni, mutta en vain enää oma-aloitteisesti jaksa pitää yhteyttä häneen. Yritin aikani kaivaa hänestä sitä humaania, empaattista ihmistä esiin, mutta totesin sen täysin turhaksi parin vuoden jälkeen. Valitettavasti tuommoisia on olemassa...

 

Niin ja alkuperäiseen keskusteluun viitaten, en tunne perheitä joilta olisi huostaanotettu lapsia. Mutta luin sen järkyttävän jutun lehdestä jokunen viikko takaperin, jossa puhuttiin kuinka nämä huostaanotot ovat lisääntyneet...

 

kyllä tunnen. iahn lähipiirissä on näin käynyt. Tämä ykis nuoripari on kumpikin lasenkofin kasvatteja eivätkä osanneet hoitaa omaa lastaan , lapsi otettiin myös huostaan.
Tämä "nuori" mies on siis itsekin huostaanotettu, tosin syyn on olut yh-äidin vakava sairaus. poika oli silloin noin 10 vuotias.
Tuskin täät kierrettä olis tulut jos tään pojan äiti ei olis sairastunut sairauteen jolle ei mitän voinut ( Vakava halvaantuminen , kävi lähellä kuolemaa) eikä koskaan ole parantunut ja travii edellenkin pyörätuiolipotilaana apua

 

Luin tän keskustelun myös ja aivan sairasta millasia ihmisiä on olemassa.
Okei, minäkään en pidä alkoholisteista, narkkareista, pedofiileista yms. mutta jos sairastuu mielenterveysongelmaan niin se ei ole oma valinta. Alkoholismi ja huumeiden käyttö on täysin omavalintainen sairaus, ja jokainen tietää, että lapsiin sekaantuminen, väkivalta yms. on väärin, mutta kaikille mielisairauksille ei voi mitään. Tuommoiset ihmiset jotka deletoivat elämästään ihmisiä, ovat niitä sairaimpia, rasisteja. Tiedän valitettavasti itsekin yhden tällaisen ihmisen, joka kerta hämmästyn kuinka, hhmmm, tyhmiä ihmiset voivat olla kun keskustelen hänen kanssaan Ja tuskin tulee yllätyksenä kun sanon, että itse en alennu hänen tasolleen deletoimaan häntä elämästäni, mutta en vain enää oma-aloitteisesti jaksa pitää yhteyttä häneen. Yritin aikani kaivaa hänestä sitä humaania, empaattista ihmistä esiin, mutta totesin sen täysin turhaksi parin vuoden jälkeen. Valitettavasti tuommoisia on olemassa...

Ymmärrän hyvin toista kirjoittajaa tässä ketjussa, joka sanoi ettei jaksa vapaa-ajallaan olla tekemisissä "hankalien" ihmisten kanssa. Itsekin olen ollut töissä mt-puolella, mutta en ihan tosi jaksa vapaa-aikanani sellaista! Töissä sitä tulee työpaikalle ja lähtee sieltä, thats it. Vapaa-ajalla taas en halua rasitetta esim. henkilöstä, joka mt-ongelmiensa takia milloin raivoaa, itkee, haukkuu muita, puhuu itsetuhoisia ajatuksiaan tms, ihan sama olkoot itseaiheutettua tai ei, niin en koe että minun sitä tarvitsee jaksaa. Ja valitettavan usein nämä "hankalat" ihmiset eivät näe omassa käytöksessään mitään vikaa eivätkä halua sitä muuttaa, joku alkoholistikin saattaa sentään edes yrittää hakea apua tai lopettaa juomistaan. Että hienoa jos joittenkin ymmärrys riittää hankaliin ihmissuhteisiin, omaan lähipiiriini en sellaisia halua. Kyllä mun mielestä sairaampi on sellainen mt-ongelmainen ympäriltään muita myrkyttävä, kuin asiallinen tavallinen persoona, joka käyttäytyy tasapainoisesti.

 

Vielä suuremmassa välittömässä vaarassa olisi se kaveri.
Kuvittele tilannnetta, jossa "äidiksi" itseään kutsuva ihminen on valmis deletoimaan lapsensa heti jos tämä sairastuu tai osoittautuu muuten "ongelmaiseksi".

En mä usko että tuo kirjoittaja deletoi heti ketä tahansa läheistä pelkän sairastumisen vuoksi tai että sairastuminen edes olisi mikään pääsyy häneltä pistää välit poikki. Sensijaan huono elämänhallinta ja ailahtelevainen käytös läheisiä kohtaan, jotka saattavat olla seurausta sairaudesta ja tehdä läheistenkin elämästä erittäin vaikeaa, voivat olla.

Musta jossain menee kuitenkin se raja, milloin oikeasti kaikille olisi tuo deletointi parempi vaihtoehto. Esim. jos huumeita käyttävä lapsi pistää sekaisin koko perheen, myös sisarustensa elämän, eikä ole milläänlailla suostuvainen vieroitukseen kaikesta mahdollisesta tuesta tai avusta huolimatta (lähipiiristä). Vanhemmilla ei ole sydäntä olla vastaamatta lapsensa avuntarpeeseen ja lakata kannattelemasta häntä sekä taloudellisesti että muutenkin koska omien sanojensa mukaan joutuu muuten myymään itseään - ja tällähän se aineidenkäyttö vaan jatkuu. Tää lapsi vie perheen kaikki resurssit, molemmat vanhemmat tilanteen seurauksena vakavasti uupuneita ja muut lapset ovat ihan hunningolla. Tilanne jatkunut liki 10 vuotta vaan paheten.