Onko teillä tietoa

Mut satuin tän tän artikkelin huomaamaan. Mut onko siitä tutkimusta et jos lasta ja lapsen käytöstä jos käyttää uhkailua,kiristystä ja lahjontaa lapsenkasvatuksessa. Ni lapsesta kasvaa sellainen käytökseltään aikuisena ku sellanen malli saatu pienenä ja sellaseen kasvaa kiinni ja sitä käyttää muissakin tilanteissa? Ku huomaa noilla keinoin saa toisen valtaansa sit se toinen puoli joka saanut lempeää on aluksi ja sit alkaa tuo kun toinen on sinun vallasi se narsistinen lyttäys uhkailu ja kiristys. Et onko tuo malli se oikea tapa kasvattaa lasta. Onko muita keinoja villien lapsien kasvattamiseen kuin nuo mainitut tavat jos ne siis edes ovat haitaksi.

Näin Matti Nykäsen Eveliina-tytär taltuttaa uhmaikäisen lapsensa: "Uhkailu, kiristys ja lahjonta on tullut jäädäkseen"

Eveliinan tytär on saavuttanut uhmaiän.

www.seiska.fi

 

Meillä on istuttu jäähypenkillä muutaman kerran, mutta sitten hiffasin että on muitakin keinoja. Nuorin oli pienenä superempaattinen mutta kävi tarvittaessa melko kierroksilla - todella temperamenttinen luonne. Tehtiin tunnemittari, ja muistan kertoja kun tyttö istui sylissä, tulkittiin tunnemittaria, mietimme mistä kiukku tuli, mitä silloin voisi tehdä ja sitten käskimme kiukun painua pois. Tästä oli oikeasti hyötyä!

Olen melko keskusteleva ja neuvotteleva. Olen jaksanut kuunnella ja selittää aika paljon. Mitään ylilyöntejä en ole tarvinnut etuoikeuksien poisviennissä. Esim. Pleikka oli kai joskus mun sängyn alla hetken, mutta sekin toimi vain yhdellä - toinen sai kerran kotiarestia, se toimi hänellä. Nuorin jäi pienenä ainoana lapsena ilman lelua kun käytiin kaupassa, koska ei varoituksesta huolimatta käyttäytynyt sovitusti (itse nieleskelin kyyneliä mutta se kannatti koska tyttö ei koskaan enää käyttäytynyt kaupassa huonosti).

Haluan että lapset ovat vahvoja. En halua että heidän yli kävellään.
Minäkään en kävele heidän yli vaan kunnioitan heidän näkemyksiään ja omaa tahtoa. Do NOT kill the spirit!!!!

Suuressa kirjassa kai sanovat että ihminen saa sen verran kuin jaksaa kantaa. Olen siunattu ihanilla (ehkä helpoilla?) lapsilla.

Jos uhkailet niin harkitse miten ja millaisessa tilanteessa. Valitse siis taistelusi todella tarkoin koska näistä ei mitään tapaa tule tehdä tai ne menettävät merkityksensä. Sellainen äärimmäisen tuntuva täsmäisku ja se on siinä!
Mitä ikinä uhkaat niin sen on sitten tapahduttava!
Lahjominen toimii, mutta lapsella täytyy pääsääntöisesti olla motivaatiota itseohjaavuuteen saaden itseohjaavuudesta ja tavoitteidensa saavuttamisesta onnistumisen tunteita koska hän onnistui itse, ja siitä tuli hyvä mieli. Ehkä kehuminenkin riittää? Enemmän kuitenkin niin, että ”sinä voit olla itsestäsi todella ylpeä” kuin ”minä olen sinusta todella ylpeä”.

Kritisoidakin täytyy, ja antaa lasten pettyä! Vanhempi on pettyneen lapsen saatavilla ja vieressä mutta ei silottele!

Kyllä mä veikkaan että kyseenalaisesti kasvattamalla voi saada aikaan lähes mitä vain, tai kasvattamatta jättämällä.
Niin ja, lapsia ei kasvateta samalla tavalla, he ovat yksilöitä…villeissäkin lapsissa on eronsa…yksi tutkimus yhdelle toinen toiselle?

 

Taas huomataan miten vähän seuraan julkkuja/somea.

En edes tiennyt, että edesmenneellä mäkikotkalla on tytär.
Ja hyvin sievä tytär onkin.

 

Meillä on istuttu jäähypenkillä muutaman kerran, mutta sitten hiffasin että on muitakin keinoja. Nuorin oli pienenä superempaattinen mutta kävi tarvittaessa melko kierroksilla - todella temperamenttinen luonne. Tehtiin tunnemittari, ja muistan kertoja kun tyttö istui sylissä, tulkittiin tunnemittaria, mietimme mistä kiukku tuli, mitä silloin voisi tehdä ja sitten käskimme kiukun painua pois. Tästä oli oikeasti hyötyä!

Olen melko keskusteleva ja neuvotteleva. Olen jaksanut kuunnella ja selittää aika paljon. Mitään ylilyöntejä en ole tarvinnut etuoikeuksien poisviennissä. Esim. Pleikka oli kai joskus mun sängyn alla hetken, mutta sekin toimi vain yhdellä - toinen sai kerran kotiarestia, se toimi hänellä. Nuorin jäi pienenä ainoana lapsena ilman lelua kun käytiin kaupassa, koska ei varoituksesta huolimatta käyttäytynyt sovitusti (itse nieleskelin kyyneliä mutta se kannatti koska tyttö ei koskaan enää käyttäytynyt kaupassa huonosti).

Haluan että lapset ovat vahvoja. En halua että heidän yli kävellään.
Minäkään en kävele heidän yli vaan kunnioitan heidän näkemyksiään ja omaa tahtoa. Do NOT kill the spirit!!!!

Suuressa kirjassa kai sanovat että ihminen saa sen verran kuin jaksaa kantaa. Olen siunattu ihanilla (ehkä helpoilla?) lapsilla.

Jos uhkailet niin harkitse miten ja millaisessa tilanteessa. Valitse siis taistelusi todella tarkoin koska näistä ei mitään tapaa tule tehdä tai ne menettävät merkityksensä. Sellainen äärimmäisen tuntuva täsmäisku ja se on siinä!
Mitä ikinä uhkaat niin sen on sitten tapahduttava!
Lahjominen toimii, mutta lapsella täytyy pääsääntöisesti olla motivaatiota itseohjaavuuteen saaden itseohjaavuudesta ja tavoitteidensa saavuttamisesta onnistumisen tunteita koska hän onnistui itse, ja siitä tuli hyvä mieli. Ehkä kehuminenkin riittää? Enemmän kuitenkin niin, että ”sinä voit olla itsestäsi todella ylpeä” kuin ”minä olen sinusta todella ylpeä”.

Kritisoidakin täytyy, ja antaa lasten pettyä! Vanhempi on pettyneen lapsen saatavilla ja vieressä mutta ei silottele!

Kyllä mä veikkaan että kyseenalaisesti kasvattamalla voi saada aikaan lähes mitä vain, tai kasvattamatta jättämällä.
Niin ja, lapsia ei kasvateta samalla tavalla, he ovat yksilöitä…villeissäkin lapsissa on eronsa…yksi tutkimus yhdelle toinen toiselle?

Eli sun lapset ei saanut siitä negatiivisia piirteitä sellaisesta toiminnasta ja käytöksestä. Mut voisko jotkut saada niitä oireita ja kotona se ei pääse valloilleen kun on dominoivat vanhemmat mut sit sekin puoli pääsee enempi valloilleen kun muuttaa kotoa pois et sit nuo kiristykset ja muut on sielä pinnan alla kun noin opetettiin käyttäytymään tietyissä tilanteissa?

Joo siis meilkin helppo lapsi joka ymmärtää monesti kerralla ja ei sellasia vääntöi mä jo pienenä sille et kaikkee ei saa ei iskäkään saa aina mitä haluaa ja jotenki se ymmärtää sen eikä hirveämmin kiukutellu pienenä. Vauvana ongelmat oli yö valvomiset ja ruokailu myönnän nukkuneeni kyl enemmän mitä pitempään kesti. Mut puolustukseks on sanottava et noin 11k iässä kun lapsen äiti oli poissa espaniassa ni kahteen yöhön en syöttänyt mitään ja kätinä kesti ne yöt mut sit taloon laskeutui hiljaisuus. Paitsi tyttö oli jo taaperoikäisenä aamuvirkku ja mä tykkäsin nukkuu pidempään
Joo siis totta jokainen lapsi on erilainen mut pitäiskö adhd lapsen saada erilailla opetusta ja toisenlaiset luokat heidän tavalleen oppia saadaan ehkä sieltäkin voimavaraksi. Ja toki mietin miten itse jaksaisin adh lasta ku olen tottunut rauhallisempii mutta iloisiin myöskin. Et miten sellaisen lapsen kanssa reagoisi itse ku se kasvatus on mennyt omalla painollaan. Millasta opetusta sun mielestä adhd lapsi tarvitsisi?
Ja miten saada rauhaa siihen suorittamiseen ettei jo heti sinkoo toiseen juttuun vai onko se hyvä sinkoilla koko ajan?


Ja joo siis kehun mä tyttöäni eikä tarvitse olla ankara. Esim tää mun tyttö läpäisi etiikan kurssin minkä järjestin keskustelu meni näin:.

Keskustelu

Onnistuin hajottamaan tytön vesipullon. Noh sit kirjoitin onks sul kuitti siit tyttö sanoo sitä ei voi palauttaa mä kysyin miksei voi. Tyttö vastasi siin luki niin. Sit mä kysyin. Mut mitä olisit tehnyt jos olisi ollut palautus oikeus ni mitä olisit sanonut syyksi miksi meni rikki myyjälle. Noh tyttö vastas emt et meni rikki.sit mä vastasin. Miten se meni rikki jos myyjä kysyy sitä. Ni tyttö vastas et iskä rikko sen vahingossa.
Ja mä sit siihen hienoo rakas mä oon ylpee susta rakas. Toi oli rehellistä

 

Mikä se tunnemittari on?

 

Mikä se tunnemittari on?

Vähän tämän suuntainen:

 

Hienoa että palstalle on eksynyt edes yksi täydellinen mutsi-immeinen.

 

Hienoa että palstalle on eksynyt edes yksi täydellinen mutsi-immeinen.

Tut tut krutti kun puhut palstan matriarkka äidistä niin pitää olla etuliite teidän suurenmoisuutenne ma'am. Meillä matriarkoilla on ruoskat jos käytös tavat unohtuu.
T matriarkka guenthel baenren huoneesta.

 

Meillä on istuttu jäähypenkillä muutaman kerran, mutta sitten hiffasin että on muitakin keinoja. Nuorin oli pienenä superempaattinen mutta kävi tarvittaessa melko kierroksilla - todella temperamenttinen luonne. Tehtiin tunnemittari, ja muistan kertoja kun tyttö istui sylissä, tulkittiin tunnemittaria, mietimme mistä kiukku tuli, mitä silloin voisi tehdä ja sitten käskimme kiukun painua pois. Tästä oli oikeasti hyötyä!

Olen melko keskusteleva ja neuvotteleva. Olen jaksanut kuunnella ja selittää aika paljon. Mitään ylilyöntejä en ole tarvinnut etuoikeuksien poisviennissä. Esim. Pleikka oli kai joskus mun sängyn alla hetken, mutta sekin toimi vain yhdellä - toinen sai kerran kotiarestia, se toimi hänellä. Nuorin jäi pienenä ainoana lapsena ilman lelua kun käytiin kaupassa, koska ei varoituksesta huolimatta käyttäytynyt sovitusti (itse nieleskelin kyyneliä mutta se kannatti koska tyttö ei koskaan enää käyttäytynyt kaupassa huonosti).

Haluan että lapset ovat vahvoja. En halua että heidän yli kävellään.
Minäkään en kävele heidän yli vaan kunnioitan heidän näkemyksiään ja omaa tahtoa. Do NOT kill the spirit!!!!

Suuressa kirjassa kai sanovat että ihminen saa sen verran kuin jaksaa kantaa. Olen siunattu ihanilla (ehkä helpoilla?) lapsilla.

Jos uhkailet niin harkitse miten ja millaisessa tilanteessa. Valitse siis taistelusi todella tarkoin koska näistä ei mitään tapaa tule tehdä tai ne menettävät merkityksensä. Sellainen äärimmäisen tuntuva täsmäisku ja se on siinä!
Mitä ikinä uhkaat niin sen on sitten tapahduttava!
Lahjominen toimii, mutta lapsella täytyy pääsääntöisesti olla motivaatiota itseohjaavuuteen saaden itseohjaavuudesta ja tavoitteidensa saavuttamisesta onnistumisen tunteita koska hän onnistui itse, ja siitä tuli hyvä mieli. Ehkä kehuminenkin riittää? Enemmän kuitenkin niin, että ”sinä voit olla itsestäsi todella ylpeä” kuin ”minä olen sinusta todella ylpeä”.

Kritisoidakin täytyy, ja antaa lasten pettyä! Vanhempi on pettyneen lapsen saatavilla ja vieressä mutta ei silottele!

Kyllä mä veikkaan että kyseenalaisesti kasvattamalla voi saada aikaan lähes mitä vain, tai kasvattamatta jättämällä.
Niin ja, lapsia ei kasvateta samalla tavalla, he ovat yksilöitä…villeissäkin lapsissa on eronsa…yksi tutkimus yhdelle toinen toiselle?

Aah nyt mä katoin huolellisemmin sun tekstin. Tos oli ideaa et saa itsestään tuntumaan ylpeältä ettei ole muiden kehuista riippuvainen? Mut onko siinä vaarana et sit luulee kaikki mitä tekee ni on oikein. Miksi on tärkeämpää sanoa nuin jos kehuista kyse?.

 

Aah nyt mä katoin huolellisemmin sun tekstin. Tos oli ideaa et saa itsestään tuntumaan ylpeältä ettei ole muiden kehuista riippuvainen? Mut onko siinä vaarana et sit luulee kaikki mitä tekee ni on oikein. Miksi on tärkeämpää sanoa nuin jos kehuista kyse?.

Esim. siksi ettei lapsesta tule miellyttäjä/toisten vuoksi eläjä.
Pääasia on että itse on balanssissa ja tyytyväinen omaan suoritukseen. Ei tehdä asioita open tai vanhemman vuoksi jne.

Vanhemmat (muun muassa) kyllä vahvistaa moraalikäsitystä mutta kyllä se osapuilleen on sisäsyntyistä.

 

Eli sun lapset ei saanut siitä negatiivisia piirteitä sellaisesta toiminnasta ja käytöksestä. Mut voisko jotkut saada niitä oireita ja kotona se ei pääse valloilleen kun on dominoivat vanhemmat mut sit sekin puoli pääsee enempi valloilleen kun muuttaa kotoa pois et sit nuo kiristykset ja muut on sielä pinnan alla kun noin opetettiin käyttäytymään tietyissä tilanteissa?

Joo siis meilkin helppo lapsi joka ymmärtää monesti kerralla ja ei sellasia vääntöi mä jo pienenä sille et kaikkee ei saa ei iskäkään saa aina mitä haluaa ja jotenki se ymmärtää sen eikä hirveämmin kiukutellu pienenä. Vauvana ongelmat oli yö valvomiset ja ruokailu myönnän nukkuneeni kyl enemmän mitä pitempään kesti. Mut puolustukseks on sanottava et noin 11k iässä kun lapsen äiti oli poissa espaniassa ni kahteen yöhön en syöttänyt mitään ja kätinä kesti ne yöt mut sit taloon laskeutui hiljaisuus. Paitsi tyttö oli jo taaperoikäisenä aamuvirkku ja mä tykkäsin nukkuu pidempään
Joo siis totta jokainen lapsi on erilainen mut pitäiskö adhd lapsen saada erilailla opetusta ja toisenlaiset luokat heidän tavalleen oppia saadaan ehkä sieltäkin voimavaraksi. Ja toki mietin miten itse jaksaisin adh lasta ku olen tottunut rauhallisempii mutta iloisiin myöskin. Et miten sellaisen lapsen kanssa reagoisi itse ku se kasvatus on mennyt omalla painollaan. Millasta opetusta sun mielestä adhd lapsi tarvitsisi?
Ja miten saada rauhaa siihen suorittamiseen ettei jo heti sinkoo toiseen juttuun vai onko se hyvä sinkoilla koko ajan?


Ja joo siis kehun mä tyttöäni eikä tarvitse olla ankara. Esim tää mun tyttö läpäisi etiikan kurssin minkä järjestin keskustelu meni näin:.

Keskustelu

Onnistuin hajottamaan tytön vesipullon. Noh sit kirjoitin onks sul kuitti siit tyttö sanoo sitä ei voi palauttaa mä kysyin miksei voi. Tyttö vastasi siin luki niin. Sit mä kysyin. Mut mitä olisit tehnyt jos olisi ollut palautus oikeus ni mitä olisit sanonut syyksi miksi meni rikki myyjälle. Noh tyttö vastas emt et meni rikki.sit mä vastasin. Miten se meni rikki jos myyjä kysyy sitä. Ni tyttö vastas et iskä rikko sen vahingossa.
Ja mä sit siihen hienoo rakas mä oon ylpee susta rakas. Toi oli rehellistä

Joo, voihan se olla niin, että jos kotona on älytön ”piiskaaminen” eikä omaa ääntään saa kuuluviin, niin se ääni kuuluu melko kovaa kodin ulkopuolella…näin niin kuin sanoin kuvaannollisesti.
Meillä jokaisella kun on äärettömän suuri tarve tulla kuulluksi.

Mun mielestä adhd (tai ylipäätään vilkas lapsi) tarvitsee vakaat rutiinit ja vähän normaalia enemmän tekemistä mikä tyydyttää juuri hänen tarpeensa saada niitä onnistumisen tunteita, ja jos mahdollista niin selvittää mitkä ovat parhaimmat keinot rauhoittua, jotta lapsi kykenee keskittyä tilanteissa missä se on välttämätöntä. Asioita tulisi usein opettaa viemään alusta ihan loppuun asti - ei jätetä hommia kesken. Ihmiset ovat tapojensa orjia; tottumus/lihasmuisti ym kyllä auttaa meitä suoriutumaan. Mutta, meille tyrkytetään paljon sellaista tekemistä mikä meitä ei kiinnosta, mitkä eivät ole mitenkään ominaisia juuri meille. Tämän vuoksi olisi äärettömän tärkeää löytää ne omat vahvuudet - elämä on näin huomattavasti tyydyttävämpää ja helpompaa.

Vilkkaat ja vähemmän vilkkaat on täällä meillä tungettu jo hyvin pienestä (kehon ja mielenhallinnan) pariin. Kamppailulajit/ip-lajit ovat oikeasti loistojuttu. Kohteliaisuus, kurinalaisuus, rehellisyys ja uutteruus, itsehillintä sekä lannistumaton henki ovat näissä lajeissa melko vahvasti läsnä, ja kyllä näissä tarvittavaa terveellistä nöyryyttäkin oppii. Näitähän tulee varmasti itsekin opetettua, mutta, onko todellisuudessa riittävästi aikaa? Vanhemmat ovat töissä pitkiä päiviä ja lapset ovat ”hedelmättömissä” laitoksissa/kaveripiireissä/netissä somessa päivät pitkät ottamassa oppia ties mistä!

Kiva tuo sun etiikkatesti.
Mun moraalikäsitykset ovat huomattavasti heikommat kuin lapsillani. Jännä, että heistä tuli niin erilaisia kuin minä (), noh, nuorin on sentään edes vähän velmu. Keskimmäinen on ärsyttävän rehellinen ja muutenkin moraalisesti täys kymppi, vanhin on jotain siltä väliltä.

Noooh, ei tässä koskaan valmiiksi tulla, koko ajan kehitymme, toivoa siis on että lapsetkin oppivat jonain päivänä hakea sen joulukuusensa kaupungin metästä. (VITSI!)

Hmmm, toisenlaiset luokat erilaisille…
Inkluusio ei toimi, mutta toimiiko sekään että ryhmässä on pelkkiä ”häröilijöitä”?
Mielestäni työ on tehtävä ennen kuin lapsi menee eskaan/kouluun ja tietenkin olla vahvasti siinä rinnalla kaikki kriittiset kasvun vuodet. Tämä vaatii vanhemmilta sen että he todella käyttävät aikaa lapsiinsa: opastamiseen ja vahtaamiseen, jotta tietävät ja ymmärtävät missä mennään.
Ennen ei ollut somea tai muita nykyajan saastuttavia hömpötyksiä, mitkä vaativat erityistä huomiota vanhemmilta. Oli tyyliin vain tupakki, alkoholi, ja isän/vaarin pokelehti/vhs mitä salaa kytättiin.

Apropoo, Florida haluaa kieltää somen käytön alle 14-vuotiailta.

 

Joo, voihan se olla niin, että jos kotona on älytön ”piiskaaminen” eikä omaa ääntään saa kuuluviin, niin se ääni kuuluu melko kovaa kodin ulkopuolella…näin niin kuin sanoin kuvaannollisesti.
Meillä jokaisella kun on äärettömän suuri tarve tulla kuulluksi.

Mun mielestä adhd (tai ylipäätään vilkas lapsi) tarvitsee vakaat rutiinit ja vähän normaalia enemmän tekemistä mikä tyydyttää juuri hänen tarpeensa saada niitä onnistumisen tunteita, ja jos mahdollista niin selvittää mitkä ovat parhaimmat keinot rauhoittua, jotta lapsi kykenee keskittyä tilanteissa missä se on välttämätöntä. Asioita tulisi usein opettaa viemään alusta ihan loppuun asti - ei jätetä hommia kesken. Ihmiset ovat tapojensa orjia; tottumus/lihasmuisti ym kyllä auttaa meitä suoriutumaan. Mutta, meille tyrkytetään paljon sellaista tekemistä mikä meitä ei kiinnosta, mitkä eivät ole mitenkään ominaisia juuri meille. Tämän vuoksi olisi äärettömän tärkeää löytää ne omat vahvuudet - elämä on näin huomattavasti tyydyttävämpää ja helpompaa.

Vilkkaat ja vähemmän vilkkaat on täällä meillä tungettu jo hyvin pienestä (kehon ja mielenhallinnan) pariin. Kamppailulajit/ip-lajit ovat oikeasti loistojuttu. Kohteliaisuus, kurinalaisuus, rehellisyys ja uutteruus, itsehillintä sekä lannistumaton henki ovat näissä lajeissa melko vahvasti läsnä, ja kyllä näissä tarvittavaa terveellistä nöyryyttäkin oppii. Näitähän tulee varmasti itsekin opetettua, mutta, onko todellisuudessa riittävästi aikaa? Vanhemmat ovat töissä pitkiä päiviä ja lapset ovat ”hedelmättömissä” laitoksissa/kaveripiireissä/netissä somessa päivät pitkät ottamassa oppia ties mistä!

Kiva tuo sun etiikkatesti.
Mun moraalikäsitykset ovat huomattavasti heikommat kuin lapsillani. Jännä, että heistä tuli niin erilaisia kuin minä (), noh, nuorin on sentään edes vähän velmu. Keskimmäinen on ärsyttävän rehellinen ja muutenkin moraalisesti täys kymppi, vanhin on jotain siltä väliltä.

Noooh, ei tässä koskaan valmiiksi tulla, koko ajan kehitymme, toivoa siis on että lapsetkin oppivat jonain päivänä hakea sen joulukuusensa kaupungin metästä. (VITSI!)

Hmmm, toisenlaiset luokat erilaisille…
Inkluusio ei toimi, mutta toimiiko sekään että ryhmässä on pelkkiä ”häröilijöitä”?
Mielestäni työ on tehtävä ennen kuin lapsi menee eskaan/kouluun ja tietenkin olla vahvasti siinä rinnalla kaikki kriittiset kasvun vuodet. Tämä vaatii vanhemmilta sen että he todella käyttävät aikaa lapsiinsa: opastamiseen ja vahtaamiseen, jotta tietävät ja ymmärtävät missä mennään.
Ennen ei ollut somea tai muita nykyajan saastuttavia hömpötyksiä, mitkä vaativat erityistä huomiota vanhemmilta. Oli tyyliin vain tupakki, alkoholi, ja isän/vaarin pokelehti/vhs mitä salaa kytättiin.

Apropoo, Florida haluaa kieltää somen käytön alle 14-vuotiailta.

Juuh on omassakin moraalissa lepsuutta mut sitku tekee moraalisesti väärin ni tuoko se sydämmeen hyvää oloa ja voi sortua et kun tein tämän ni eipä se toinenkaan haittaa ja joutuu moraalisesti rappiolle? Tää on tavallaan itelläkin kesken. Mut netti porno ja muu vähäpukeisuus netissä. Ni sitä niinku kattoo useita naisia ja vaihtelu väli on tiheä et aivot tottuu siihen et nämä oikean käden kumppanit vaihtuu ja sit jos menee parisuhteeseen ni aivot on tottunut nopiaan tahtiin ja ne aivot ei saa yhdestä tyydytystä kun on totuttautunut aivonsa et kaiken pitää olla äksöniä tai tulee tylsää ja sit lähdemme hakemaan jännitystä kodin ulkopuolelta koska aivot on tottunut vaihteluun. Mä en edes tiedä nyt et miten seurustelu onnistuis en oo seurustellu noin 9 vuoteen tuntuis varmaan nyt ihanku ois eka kerta. Ku kyl ainakin verran muuttunut kun tälle palstalle tulin. Mut miten uskaltaa heittäytyä jos suhdetta miettii sillain ettei pienennä itseään tiettyyn muottiin suhteessa ja ala elämää lytättynä vaan ehkä avata se sydän. Mä oon kyl ollu tosi huono suhteis vaikee ollu näyttää sitä herkempää puolta ja ollu enempi ehkä sellainen tunteeton kivikasvo. Mut täällä huomannu et kyl se on kivaa jos sydän on enempi auki. Mut miten sen voi hoitaa etten parisuhteessa lipsu tuohon vanhaan huonoon malliin ja sit alan voimaan huonosti. Ja miten pysyä avonaisena onko se niin että toinen ei lyttää sitä spirittiä noh entäs jos mä sorrun lyttämään sitä naista ainiin oon nyt ollu 13päivää ilman nettipornoa ja oikean käden töitä. Toissa päivänä iski kova himo mut en tehnyt mitään pikahelpotusta ja se kyl tuntu hyvälle. Instagramissa jos meen lärää sivui ni kyl siel näkyy vähäpukeisia naisia mut kyl pystyy katsomaan ja lukemaan. Se ongelma jos alkaa itse ajattelemaan ja viemään himoa pitemälle voi paremmin henkisesti ainakin itse näin nooh vaik 13 päivää on pieni aika sen ajan kanssa mitä vietin nettipornon käsissä.
Floridassa ehkä ihan hyvä askel tämä alle 16vuotiailta. Koska mullla ainakin on kamppailua on tän netin käytön kaa ja aivot tottuu pikku hiljaa nopiaan äctioniin ja rauhallisuudessa ei enään osaa olla? Ja jos ei ole somessa ja viettää aikaa niinkuin ennen somea voi se kasvattaa omaa mielikuvitusta nythän me voidaan elää toisen mielikuvituksessa? Ja eletään hänen ohjeiden mukaan ja miten hän näkee. Sit tietty hyväkin kuunella esim meritoitunutta sali valmentajaa et miten läskeistä pääsee eroon ja saa timmin kropan puhuin siis omista läskeistä. Mut miten sun mielestä itse löytää polkunsa kaiken tietotulvan alta? Se mikä herättää sinut eloon?

 

Mut hei pitäiskö adhd lapsilla kaikilla olla koulunkäynti avustaja. Mulla oli yläasteella olin unohtanut sen. Mulla oli yks käytän nyt sanaa lesbo nainen se oli paras mun niistä neljästä avustajasta esim kerran tunnilla leikin nukkuvaa kun piti ryhmäytyä pelkäsin jääväni ilman ryhmää. Ni tää nainen sanoi mulle suoraan et sua vaan pelottaa etkä uskalla mennä ja osu naulankantaan ja se pyysi esim vapaa ajallaan mua kotiin tekemään ne köksän tehtävät niimpä me tehtiin en muista joka kerta mut muutamat kerrat tehtiin se ruoka mikä läksyksi piti tehdä jämpti nainen . Ainiin kun olin lentänyt luokasta kerran ni sillosen mies avustajan kaa mentiin pelaa rahasta intiaani pokeriä mä kynin sen ja se hunsvotti äijä ei ikinä maksanut sitä noin kahdensadan velkaansa.
Tulis lisää töitäkin. Mut pitäisi olla tuon naisen kaltaisia ihmisiä et saa edes vähän ryhtiä

 

Joo, voihan se olla niin, että jos kotona on älytön ”piiskaaminen” eikä omaa ääntään saa kuuluviin, niin se ääni kuuluu melko kovaa kodin ulkopuolella…näin niin kuin sanoin kuvaannollisesti.
Meillä jokaisella kun on äärettömän suuri tarve tulla kuulluksi.

Mun mielestä adhd (tai ylipäätään vilkas lapsi) tarvitsee vakaat rutiinit ja vähän normaalia enemmän tekemistä mikä tyydyttää juuri hänen tarpeensa saada niitä onnistumisen tunteita, ja jos mahdollista niin selvittää mitkä ovat parhaimmat keinot rauhoittua, jotta lapsi kykenee keskittyä tilanteissa missä se on välttämätöntä. Asioita tulisi usein opettaa viemään alusta ihan loppuun asti - ei jätetä hommia kesken. Ihmiset ovat tapojensa orjia; tottumus/lihasmuisti ym kyllä auttaa meitä suoriutumaan. Mutta, meille tyrkytetään paljon sellaista tekemistä mikä meitä ei kiinnosta, mitkä eivät ole mitenkään ominaisia juuri meille. Tämän vuoksi olisi äärettömän tärkeää löytää ne omat vahvuudet - elämä on näin huomattavasti tyydyttävämpää ja helpompaa.

Vilkkaat ja vähemmän vilkkaat on täällä meillä tungettu jo hyvin pienestä (kehon ja mielenhallinnan) pariin. Kamppailulajit/ip-lajit ovat oikeasti loistojuttu. Kohteliaisuus, kurinalaisuus, rehellisyys ja uutteruus, itsehillintä sekä lannistumaton henki ovat näissä lajeissa melko vahvasti läsnä, ja kyllä näissä tarvittavaa terveellistä nöyryyttäkin oppii. Näitähän tulee varmasti itsekin opetettua, mutta, onko todellisuudessa riittävästi aikaa? Vanhemmat ovat töissä pitkiä päiviä ja lapset ovat ”hedelmättömissä” laitoksissa/kaveripiireissä/netissä somessa päivät pitkät ottamassa oppia ties mistä!

Kiva tuo sun etiikkatesti.
Mun moraalikäsitykset ovat huomattavasti heikommat kuin lapsillani. Jännä, että heistä tuli niin erilaisia kuin minä (), noh, nuorin on sentään edes vähän velmu. Keskimmäinen on ärsyttävän rehellinen ja muutenkin moraalisesti täys kymppi, vanhin on jotain siltä väliltä.

Noooh, ei tässä koskaan valmiiksi tulla, koko ajan kehitymme, toivoa siis on että lapsetkin oppivat jonain päivänä hakea sen joulukuusensa kaupungin metästä. (VITSI!)

Hmmm, toisenlaiset luokat erilaisille…
Inkluusio ei toimi, mutta toimiiko sekään että ryhmässä on pelkkiä ”häröilijöitä”?
Mielestäni työ on tehtävä ennen kuin lapsi menee eskaan/kouluun ja tietenkin olla vahvasti siinä rinnalla kaikki kriittiset kasvun vuodet. Tämä vaatii vanhemmilta sen että he todella käyttävät aikaa lapsiinsa: opastamiseen ja vahtaamiseen, jotta tietävät ja ymmärtävät missä mennään.
Ennen ei ollut somea tai muita nykyajan saastuttavia hömpötyksiä, mitkä vaativat erityistä huomiota vanhemmilta. Oli tyyliin vain tupakki, alkoholi, ja isän/vaarin pokelehti/vhs mitä salaa kytättiin.

Apropoo, Florida haluaa kieltää somen käytön alle 14-vuotiailta.

Mitä sä opit porno lehdistä? Ja menitkö sä salaa jouluna yöllä penkoon kaapeist löytyy lahjoi me tehtiin tätä siskon kaa ja hypisteltiin niit lahjoi ja arvuuteltiin mitä niissä siis joulupukki iän jälkeen niin ku alasteel olin erityisluokal ni kylhän me kimpassa häröiltiin. Esim ope piti hypnoosi tunnin ja me saatiin patjoi ni me alettiin rakentaa majoja ja ope raivostu ja alko hajottaa majoi ja huus ettekö te hittolaiset osaa rauhoittua. Se siitä hypnoosi tunneista uskotko sä et toisen voi hypnotisoida? En nyt sitä et jos uutiset toitottaa yhtä juttua eikä tutkaile sitäkin kriittisisti ni se voi saattaa ihmisen hypnoosiin ja sit kuplautuu kuplan vangigsi ja on kuin hypnoosissa olisi. Mut tarkotan sitä et kelloa heilutetaan silmien edessä ja sit muka muuttuu vaik kanaksi? Et tuollaista hypnoosia tarkoitin.