Onko teillä ollut koskaan ikävä raskausmahaa?

Tuli vaan mieleen, kun selailin yhden tuttavan facebook-profiilia ja raskauskuvia, joihin oli kommentoitu, kuinka "tulet vielä ikävöimään tuota mahaa, usko tai älä".
Muistan kuulleeni tuota itsekin raskausaikana, mutta ikinä en raskauden jälkeen ole ikävöinyt mahaa, en edes pientä hetkeä.

Onko se sitten kovin yleistä ikävöidä raskausmahaa, vai onko tuo(kin) sellainen fraasi, jonka tarkoituksena on lohdutella ehkä jo raskauteen kyllästynyttä äitiä mahansa kanssa?

 

Kyllä ikävöin kovasti edelleen.

 

Tavallaan joo. Raskaus oli helppo. Lapsiluku jäi vajaaksi. Mutta ei voi mitään.

 

Ei, en ole ikävävöinyt yhtään raskausmahaa.

 

No en todellakaan.

 

Kyllä mä välillä voisin ottaa hetkeksi sen vauvan sinne mahaan. Siis ikävä ei ole mahaa vaan sitä vauvaa siellä mahassa ja sitä tunnetta. Ikävä ei myöskään ole kremppoja ja muita ongelmia. Enkä mä haluaisi sitä kovin pitkään pitää, hetken vaan fiilistellä.

 

Olen ikävöinyt vauvan liikkeitä, nyt saankin onneksi tuntea ne taas.

 

Todellakin, ja nyt kun kolmatta kertaa yli 40 raskausviikolla menossa niin tuo fraasi on aika kulunu ja ärsyttävä - mutta pitää niin paikkansa...

 

Kyllä olen. Ja varsinkin tällä hetkellä ottaisin mieluummin sen pinkeän vauvamahan kuin tämän löllön eturepun.

 

No ei todellakaan ole ollut ikävä! En koskaan pitänyt raskausmahasta, mun mielestä se oli kamalan näköinen. Ja edelleenkin raskaana olevat ovat kamalan näköisiä, sori vaan...

 

Tiellä, tukala, hankala, painava, ei kyllä taaskaan tule ikävä. Vielä pari viikkoa, niin pääsen tästä kolmannesta möhkäleestä eroon ja saan alkaa fiilistellä vauvaa. Mulle mahassa mönkijä ei oikein ole kunnolla todellinen ennen kuin se on ponnistettu pihalle. Aion vielä neljännen kestää, koska tietty lapsen haluan, mutta raskausmahaa, raskautta ja kaikkea raskauteen liittyvää en usko kaipaavani. Vaikka mistä sitäkään tietää, 10 vuoden päästä. Mulla on vielä ollut oikein helpot raskaudet, olo vaan on elefantti näin loppupäässä. Ja satunnaisesti peilikuvakin.

 

Mie kyllä esikoisen syntymän jälkeen harmittelin raskausmahan katoamista. En muista olisinko koskaan tuntenut itseäni yhtä laihaksi kuin silloin raskausaikana. Varsinkin se teki tiukkaa, että pelkäsin esikoisen jäävän ainoaksi lapseksi. Meillä kun on pitkä lapsettomuus tausta. Esikoinen saatiin vuosien hoitojen ja alkionsiirtojen jälkeen. Onneksi meidän kohdalla sattui sitten luomu-onnistuminenkin ja nyt on taas ihana maha, jota voi ihastella.

 

Tiellä, tukala, hankala, painava, ei kyllä taaskaan tule ikävä. Vielä pari viikkoa, niin pääsen tästä kolmannesta möhkäleestä eroon ja saan alkaa fiilistellä vauvaa. Mulle mahassa mönkijä ei oikein ole kunnolla todellinen ennen kuin se on ponnistettu pihalle. Aion vielä neljännen kestää, koska tietty lapsen haluan, mutta raskausmahaa, raskautta ja kaikkea raskauteen liittyvää en usko kaipaavani. Vaikka mistä sitäkään tietää, 10 vuoden päästä. Mulla on vielä ollut oikein helpot raskaudet, olo vaan on elefantti näin loppupäässä. Ja satunnaisesti peilikuvakin.

Samaistun. Mulla oli myös helppo raskaus ja töissäkin olin vielä äitiysloman puolella eli raskaus ei hidastanut elämää, mutta en mä siitä silti erityisemmin nauttinut, vaikka en inhonnutkaan.
Ikinä ei ole (toistaiseksi) ollut ikävä raskautta missään muodossa, mutta usein kuulee tuota fraasia.

Ja näköjään moni niin kokeekin.

 

Ehkä sillon jos on yleisillä paikoilla ja turvottaa.

 

No ei kyllä ole ollut juurikaan sitä mahaa ikävä. Mulle se on eri juttu, kuin joku alitajuinen halu saada ehkäpä vielä toinen lapsi joskus.

 

Ei, ei todellakaan ollut ikävä Mikään vaate mahtunut päälle, kolotti, supisti.. Eikä musta se ole nätti..

 

Kyllä oon ikävöiny ja monta kertaa.

 

En tunnusta! Joskus katson ihaillen jonkun toisen raskausmahaa, että "onpa nätti", mutta en kyllä oo omiani ikävöinyt..

 

No joskus haaveksin siitä ajasta kun maha oli vielä pieni ja tuntu sellasia töpsyjä. Mutta sitä kamalaa mahaa ja kivuliasta myllerrystä en todellakaan. Eli se epämukavuus menee kyllä yli minkään mahaikävän.

 

En todellakaan!!!

 

[QUOTE="haha";29906788]Ei, ei todellakaan ollut ikävä Mikään vaate mahtunut päälle, kolotti, supisti.. Eikä musta se ole nätti.. [/QUOTE]

Vastalause!! Joillakin on oikeesti nätti se vauvamasu, kun taas ehkä useimmiten ei.. Semmonen pinkeä, ei yli-leveä, on nätti, ja kun sen kantaa silleen ylpeästi se on aika ihqu! Mutta taas silloin, jos on niin turvoksissa, ettei ole varma edes onko tuo vauvamasu vaiko ei, niin sitten siinä ei kyllä ole mitään kaunista ulkopuolisen silmin.

 

En ikävöinyt näinä kuutena vuotena, enkä tule ikävöimään kesäkuun jälkeenkään. Helvettiähän tää on.

 

Mun mielestä vauvamaha ei ole nätti, mutta ei rumakaan. Aika neutraali näky, mutta itselläni en tykkää yhtään.

 

Kyllä aina välillä, sellai ihana etureppu minkä päällä voi pitää lautasta ja kahvikuppia. Kelpais. Ja kun maha on valtava niin perse ja reidet näyttää sen rinnalla pieniltä. Saisinko yhen semmosen mahan tänne kiitos!

 

Vastalause!! Joillakin on oikeesti nätti se vauvamasu, kun taas ehkä useimmiten ei.. Semmonen pinkeä, ei yli-leveä, on nätti, ja kun sen kantaa silleen ylpeästi se on aika ihqu! Mutta taas silloin, jos on niin turvoksissa, ettei ole varma edes onko tuo vauvamasu vaiko ei, niin sitten siinä ei kyllä ole mitään kaunista ulkopuolisen silmin.

Noo, mä en ennen omaa raskautta ollut katsonut kenenkään masua. Enkä tykännyt omastakaan, vaikka oli ihan mini ja kilojakin tuli vain 5. Ei turvotusta tai mitään. Jotenkin... Urgh. Musta raskaana oleva nainen ei ole se kaunein. Mä en osannut puketua raskaana, jotenkin kuvittelin että se on helppoa, mutta ehei... Kaikki istu huonosti