Onko teillä avioehtosopimus? Miiksi on? Miksi ei?

on
se koskee vain meidän tulevia perintöjä..
mun isällä ku on rukan alueella 200 hehtaaria mettää, niin jos mä perin siitä jotain niin miehelläni ei ole oikeutta siihen vain lapsillamme on.
ja näin on myös miehen puolelle...mulla ei ole osuutta miehen perintöön vain lapsillamme on...
muuten ei ole...kaikki on yhteistä ja menee puoliksi jos ero tulee

 

Mä en usko tuohon, että ihmisen perusluonne muuttuu. Särmät hiutuu vuosien saatossa ja pintapuolista muutosta voi tapahtua. Ihmisen perusluonne on kuitenkin se mikä se on, eikä se muutu.

Alkoholisti on aina alkoholisti. Sen pystyy jonkin aikaa peittämään, mutta ei loputtomiin. Samoin on väkivaltainen luonne. Ehkäpä äitisi ei "rakkauden" huumassaan halunnut nähdä noita merkkejä? Naiset uskoo usein voivansa muuttaa miestä tai uskottelevat itselleen, että se eka lyönti oli vahinko ja sitä ei tapahdu enää.

Kyllä naiset yleensä tietää, mitä nai. Naiset ei vaan halua nähdä sitä totuutta. Valitettavaa, mutta totta. Mä olen nähnyt tätä niin paljon. Ihan omassa lähipiirissäkin. Yleensä kaikki muut näkee ja tietää, mutta valitettavasti se rakastunut hölmö ei

Oletpa aikalaisen jyrkkä mielipiteissäsi. Ja oletko tietoinen siitä, että ainakin alkoholismissa on tasoeroja? Esim. vanhuusiällä alkoholisoituva voi olla kymmeniä vuosia tissuttelija, mikä ei paljoa arkielämää haittaa, ja lopullinen sairastuminen alkoholismiin tapahtuu vasta sen jälkeen. Ei sitä asiaa voi tietää tai ymmärtää, kun parikymppisenä nai kivan opiskelukaverin. Lähes kaikkihan alkoholia käyttävät ja perskännien juominen on ihan normaalia opiskeluaikana, eikä kaikista niistä alkoholisteja tule! Tämä yhteiskunta on niin alkoholimyönteinen, että alkoholistia ei normaalista alkoholinkäytöstä heti erota.

Tulevaa ei voi tietää ja täysjuoppo on aivan täysin eri ihminen kuin se kerran viikossa perskännit juova tai se joka tissuttelee pari pulloa kaljaa joka ilta.

Kokemuksesta tiedän.

 

Ei ole. Pitäisi kylä tehä sellainen, joka suojaisi molempien tulevat perinnöt... eikä niinkään eron, vaan kuoleman varalta. Jos leski menee uusiin naimisiin ja sattuukin kuolemaan ennen uutta puolisoaan, voi olla perintöasiat mielenkiintoisia. Tyyliin miun perintömetsä meneekin jollekin ihan tuikituntemattomalle, jonka kanssa siskoni saa sitten tapella... joo, on se aika epätodennäköistä, mutta mahdollista silti.

 

Ei ole. Ei koettu tarpeelliseksi.

Tosin nykyään jo mietityttää. Mun mielestä on selvää että meillä on omaisuus ja velat puoliksi. Mutta perinnön suhteen tilanne on sangen epäreilu. Mä nimittäin en tule perimään yhtikäs mitään (paitsi velkoja joita ei kai onneksi tarvi maksaa) ja mies taas...no, perii paljon enemmän.

Miksi ihmeessä mulla siis pitäis olla erotilanteessa oikeus miehen perintöön?

 

Ei ole. Kummallakaan ei ole sen isompaa varallisuutta. Mies tulee perimään suuren omaisuuden, mutta eipä tuo ole mitään ehtoja halunnut. Ei erota, joten ei sitä ehtoa tarvita.

mistäs tuonkaan voi niin varmaksi tietää.. ootko ennustaja....

Kyllä sen voi tietää. Avioliitto on tahdon asia. Ei me olla turhaan vihkikaavassa sanottu "kunnes kuolema eroittaa". Itse olen aina tiennyt, että menen naimisiin vain kerran elämässäni, eikä siitä erota. Mieheni on samanlainen.

Rinoa, tämä on ilmeisesti nykyään tosi vaikea käsittää. Jos molemmat ovat samalla asenteella liikkeellä, niin ei mitenkään mahdotonta. Ei tarvitse ennustajaa siihen, että tietää haluavansa tahtoa.

Mutta ihimiset voi muuttua. Ei äitinikään alkoholistia naisen hakkaajaa tiennyt saavansa kun naimisiin meni. paljastui vasta vuosien kuluttua. ja silti pitäisi olla yhdessä kun kerta niin sovittu?

Mä en usko tuohon, että ihmisen perusluonne muuttuu. Särmät hiutuu vuosien saatossa ja pintapuolista muutosta voi tapahtua. Ihmisen perusluonne on kuitenkin se mikä se on, eikä se muutu.

Alkoholisti on aina alkoholisti. Sen pystyy jonkin aikaa peittämään, mutta ei loputtomiin. Samoin on väkivaltainen luonne. Ehkäpä äitisi ei "rakkauden" huumassaan halunnut nähdä noita merkkejä? Naiset uskoo usein voivansa muuttaa miestä tai uskottelevat itselleen, että se eka lyönti oli vahinko ja sitä ei tapahdu enää.

Kyllä naiset yleensä tietää, mitä nai. Naiset ei vaan halua nähdä sitä totuutta. Valitettavaa, mutta totta. Mä olen nähnyt tätä niin paljon. Ihan omassa lähipiirissäkin. Yleensä kaikki muut näkee ja tietää, mutta valitettavasti se rakastunut hölmö ei

Eli jos yhdessä ollaan 20 vuotta ja toinen alkaa jatkuvati ryyppäämään niin kyl sen olis jo alussa tiennyt?? Jep jep.

 

Meillä on kaikki omaisuus puoliksi eikä tuloeroja ole, lisäksi vanhemmillani on testamentti jossa lasten puolisot rajataan perinnöstä, eli avioehdolla emme ole pitäneet kiirettä.

Mutta: en voi kuin ihmetellä toisten sinisilmäisyyttä tuon "olemme naimisissa loppuelämämme" -asenteensa kanssa. Ihailtavaa pumpulissa elämistä, kun ei ole tarvinnut nähdä pettämistä, alkoholismia, mielenterveysongelmia, rikoksia, jotka aivan varmasti saavat mielen muuttumaan koska IHMISETKIN muuttuvat!

Avioehto ei todellakaan ole sopimus avioerosta, vaan nimenomaan kertoo sen että yhdessä ollaan rakkaudesta ja että asiaa on ajateltu myös järkevästi. Ja eron tullessa on ihan turha kuvitella että pystyy enää ajattelemaan järkevästi.

 

Ei ole, koska en ole (vielä) avioliitossa.

Mutta jos joskus naisen löydän ja avioliittoon menen, niin sellaisen sopimuksen teen.

Minä olen kovalla rehellisellä työllä omaisuutta itselleni hankkinut ja hankin edelleen, joten siivelläelijöitä en omaisuuteni suhteen suvaitse. Jos naisen löydän, niin naista velvoitan itse hankkimaan rahat omiin menohinsa, koska minä en siivelläelijöitä suvaitse.

 

On, koska miehellä on suuri osuus melko menestyvästä firmasta... mahdollisen eron tullessa en halua, että yrityksen asioita tarvii miettiä uudelleen minun takiani Joten avioehdolla turvataan yrityksen toiminta vastaisuudessakin. Ja vaikka kuinka ajattelisin nyt, etten kuitenkaan firmasta mitään halua, jos ero tulee, niin mistä sitä todellakaan tietää millainen hyeena minusta tulee jos mies päättää ottaa ja jättää =)

 

On avioehto. Molemmilla oli omaa omaisuutta, jonka haluaa pitää myös omanaan. Lisäksi miehellä on yritys, johon en halua puuttua mitenkään.

Meillä on sellainen avioehto, joka on voimassa ainoastaan avioeron varalta.

Olisi ehkä voinut tehdä avioehdon niin vielä, että tuloeroja hiukan tasataan sen suhteen, että toinen on lasten kanssa kotona jonkun vuoden. Mutta sitä on tullut tasattua kuitenkin sen suhteen, että mies maksaa enemmän, kun itsellä on vähemmän rahaa.

Yhteinen talo ja talolaina on. Avioehdon olemassaolo on huomioitu taloasioissa ja talon omistuksesta on myös olemassa tarkat paperit. Talon sopimuspaperi sumplittiin tarkkaan pankinjohtajan kanssa, joka välillä oli vähän hämillään, kun miehen kanssa innostuttiin pilkulleen papereita viilailemaan. Mm. miten ne säilytetään, ettei vaan kumpikaan pääse niitä tuhoamaan mahdollisesti tulevaisuudessa kiukuspäissään...

Käytännössä yhteiset raha-asiat hoidellaan aika suuripiirteisesti. Omat omistukset kumpikin hoitaa luonnollisesti itse, ja yhteiset sitten kumpi sattuu ehtimään.

Selventää asioita, kun myös raha-asiat on käyty läpi tarkkaan, miten halutaan omat ja yhteiset asiat hoitaa.

 

Vaikka nyt uskonkin, että tässä ollaan maailman tappiin, niin ihan varmaksihan sitä ei voi luvata. Avioehdosta oli puhetta naimisiin mennessä, mutta jäi sitten tekemättä kuitenkin. Pitäisi tehdä, koska ainakin itselleni on näillä näkymin tulossa perintönä huomattava omaisuus, jota en todellakaan olisi halukas jakamaan eron sattuessa.

 

On, sekä eron että kuoleman varalle. Meillä on uusperhe ja haluamme varmistaa, että kummankin omaisuus päätyy tämän omille perillisille.

 

Todellakin on, just hetki sitten käytiin tekemässä. Paljon selvempää, jos joskus jotain ikävää sattuis tapahtumaan.