Onko teillä tapana asettaa muu perhe etusijalle?

["myy"]

Minulla on tapana tehdä näin ja yleensä se tulee luonnostaan, mutta tällä kertaa tuntuu kyllä vaikealta. Olen juuri saattanut loppuun ison urakan, sain työn ohessa suoritettua maisterin tutkinnon. Minusta se on valtava saavutus enkä oikein itsekään käsitä että oikeasti se on nyt tehty. Ajattelin opintojen aikana että teen jotain hienoa itseäni varten kun homma on ohi. Nyt kuitenkin tilanne on se, että perhepiirissä on toiset juhlat tulossa enkä oikein raaski jakaa päivää tämän sankarin kanssa, hän on juhlansa ansainnut. Minä en siis juhlia itselleni järjestä, olisi hankalaa ihan peräkkäin. Olin haaveillut miten ihana olisi vaikka lähteä matkalle johonkin vaikka viikoksi yksin tai perheen kanssa ja juhlistaa urakan loppua. Nyt kuitenkin rahat ovat vähän tiukalla, joten en halua olla itsekäs ja laittaa perhettä venyttämään penniä että pääsisin reissuun.

Ok. Omia valintoja, mutta haluan että läheisilläni on hyvä olla. Silti en voi mitään sille että tuntuu pahalle että kukaan perheestäni ei sano tästä mitään, ei huomioi valmistumistani tai huomioi miltä minusta tuntuu. Eli he tietävät mitä olisin halunnut tehdä. Jos minun läheiseni saavuttaa jonkin hänelle ison tavoitteen arvostan sitä, heille minun saavutukseni on lähinnä yksi lasku lisää yliopiston painosta gradun kansituksesta. Minusta vain alkaa jotenkin tuntua että taidan olla perheeni kynnysmattona. ;(

 

[viiii]

Grillaatte vaikka iltapalaa valmistumisesi merkeissä, tai vaikka ihan vain suklaarasia, ei tarvitse olla kummoisetkaan juhlat, tunnelma on tärkein! Sitten kun on enemmän aikaa, vaikka loppukesästä, niin menet vaikka viikonloppureissuun Pariisiin -tai mistä tykkäätkään =)

 

[viiii]

Niin ja kysymykseesi: on mulla tapana laittaa perhe etusijalle, yleensä äidit tekee niin =)

 

["Myy"]

Sitähän se äitinä oleminen on. Joskus ottaa pattiin mutta silti sitä tekee niin kun on perheen parhaaksi

 

["hmh"]

Ap, miten perheenjäsenesi suhtautuivat, kun kuulivat sinun suorittaneen tutkinnon? Et aloituksessasi valottanut niitä tilanteita lainkaan etkä kertonut omasta suhtautumisestasi. Kerroitko miten pahalta sinusta tuntuu?

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="myy";30026559]Minulla on tapana tehdä näin ja yleensä se tulee luonnostaan, mutta tällä kertaa tuntuu kyllä vaikealta. Olen juuri saattanut loppuun ison urakan, sain työn ohessa suoritettua maisterin tutkinnon. Minusta se on valtava saavutus enkä oikein itsekään käsitä että oikeasti se on nyt tehty. Ajattelin opintojen aikana että teen jotain hienoa itseäni varten kun homma on ohi. Nyt kuitenkin tilanne on se, että perhepiirissä on toiset juhlat tulossa enkä oikein raaski jakaa päivää tämän sankarin kanssa, hän on juhlansa ansainnut. Minä en siis juhlia itselleni järjestä, olisi hankalaa ihan peräkkäin. Olin haaveillut miten ihana olisi vaikka lähteä matkalle johonkin vaikka viikoksi yksin tai perheen kanssa ja juhlistaa urakan loppua. Nyt kuitenkin rahat ovat vähän tiukalla, joten en halua olla itsekäs ja laittaa perhettä venyttämään penniä että pääsisin reissuun.

Ok. Omia valintoja, mutta haluan että läheisilläni on hyvä olla. Silti en voi mitään sille että tuntuu pahalle että kukaan perheestäni ei sano tästä mitään, ei huomioi valmistumistani tai huomioi miltä minusta tuntuu. Eli he tietävät mitä olisin halunnut tehdä. Jos minun läheiseni saavuttaa jonkin hänelle ison tavoitteen arvostan sitä, heille minun saavutukseni on lähinnä yksi lasku lisää yliopiston painosta gradun kansituksesta. Minusta vain alkaa jotenkin tuntua että taidan olla perheeni kynnysmattona. ;([/QUOTE]

Kynnysmattoilu loppuu, kun itse lopetat sen. En tajua, miksi et voisi järjestää itsellesikin juhlia - järjestä eri aikaan kun ne toiset juhlat ovat. Ja järjestä vähän erilaiset juhlat, jos et jaksa isoja järjestelyjä kahta. Esim joku vähän rennompi tilaisuus, illanvietto ystävien ja/tai sukulaisten kesken, hyvää ruokaa, herkkuja, kuohuviiniä... miehesi voisi pitää puheen ehkä? Ja sinä voit pitää pienen puheen itse.

Ja lähdette perheen kanssa jonnekin matkalle. Miksi se olisi perheeltä pois, että perheen yhteisiä rahoja laitetaan perheen yhteiseen matkaan? Älkää nyt budjettiin nähden liian kallista matkaa tehkö, mutta voihan sitä matkustaa halvemmallakin...

Kai olet perheelle sanonut, miten iloinen ja onnellinen olet, kun sait tuon urakkasi päätökseen?

Minulla ei ole tuollaista tapaa asettaa muu perhe etusijalle ja jättää kaikki omat asiat väliin, vaan minun tapani on sovittaa ne omat asiat perheen kanssa yhteen.

 

["Liisi"]

Voit järjestää itsellesi kunnon juhlat miksiei?
Ymmärsin, että muut jyåuhlat eivät olleet kuitenkaan omassa perheessäsi, vaan hiukan kauemmassa piirissä?

 

["Myy"]

Toiset juhlat ovat myös omassa perheessä ja järjestän ne oikein mielellään, olen iloinen juhlan aiheesta. Ei vain onnistu ihan kuukauden sisällä järjestää kaksia kun vieraita tulee myös kauempaa. Eivät tule kahta kertaa kesässä tänne ja tämä toinen on myös juhlansa ansainnut.

Perhe tietää miten tärkeää tämä on minulle ja paljonko olen joutunut uhraamaan tämän tutkinnon eteen. Kait se isoin juttu on se että mieheni sivuttaa koko asian eniten. Hänestähän se on paljolti kiinni kun on perheen toinen aikuinen.

Toisen viinilasin debis menossa

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="Myy";30026655]Toiset juhlat ovat myös omassa perheessä ja järjestän ne oikein mielellään, olen iloinen juhlan aiheesta. Ei vain onnistu ihan kuukauden sisällä järjestää kaksia kun vieraita tulee myös kauempaa. Eivät tule kahta kertaa kesässä tänne ja tämä toinen on myös juhlansa ansainnut.

Perhe tietää miten tärkeää tämä on minulle ja paljonko olen joutunut uhraamaan tämän tutkinnon eteen. Kait se isoin juttu on se että mieheni sivuttaa koko asian eniten. Hänestähän se on paljolti kiinni kun on perheen toinen aikuinen.

Toisen viinilasin debis menossa [/QUOTE]

Kaikkien kaukaisten sukulaisten ei tarvitse tulla kaikkiin juhliin. Voittehan kutsua vaikka lähellä asuvia ystäviä. Ja ota mies mukaan juhlajärjestelyihin, niin hän sisäistää asian tärkeyden.

Ja edelleen, menkää jonnekin matkalle, kuten olit suunnitellut.

Minä kyllä myös sanoisin miehelle, että tuntuu siltä ettei valmistuminen ole miehestä minkään arvoinen juttu. Kannattaa puhua, kertoa miltä susta tuntuu! Keskustelkaa. Ehkä hän eio ole vaan tajunnut asiaa?

 

[äidilläkin oikeuksia]

Eihän sinun valmistumisjuhlasi nyt suinkaan tarkoita, että asettaisit itsesi muun perheen edelle. Tietysti sinulla on oikeus juhlia ja juhlistaa suurta saavutustasi. aika ihmeellistä, että miehesi ja sukusi ei mitenkään reagoi asiaan... Itse olisin varmaankin hieman loukkaanutnut jos kukaan ei mitenkään noteeraisi. Sekin kyllä kannattaa muistaa, että välillä täytyy pitää itsestään hieman " meteliä", koska kaikilla on omat kiireensä ja juttunsa, joten välttämättä ei aina huomaa mitä toisen elämään kuuluu.

Tietysti juhlinta mahdollisuuksien mukaan, eli nyt vaikkapa pienimuotoiset grillijuhlat ystäville ja sukulaisille ja myöhemmin rahatilanteen salliessa toteutat sen matkan tms. isomman jutun.

Ja mitä kysymykseesi tulee, niin kyllä minull aon monessa asiassa tapana asettaa perhe etusijalle, mutta välillä on tilanteita, joissa ihan oikeutetusti voi ainakin hetkisen ajatella ihan vain itseään ja odottaa myös niiltä ihan lähimmäisiltään huomioimista. Minusta tuo valmistuminen olisi kyllä sellainen tilanne.

 

["Myy"]

Meillä tuo puhuminen on yksi iso ongelma, ollut aina. Mies pitää asiat aika paljon itsellään. En oikeastaan käsitä miten tähän on tultu. Aika selkee 40kympin kriisi mulla kait. Katon peiliin ja ihmettelen että miten tähän on tultu? Elämä ei aina vaan mene niin kun kuvittelee. Siitä ne kriisit kait alkaa kun tajuat jossain välissä että nyt olen jo tän ikänen ja mitä on jäänyt käteen?

Tietyt etapit elämässä laittaa pysähtymään ja kattomaan tilannetta uusin silmin. Kait ne on jopa mittareita siitä mitä sun elämä on. Sitä vaan elää arkea ja luovii parhaansa mukaan. Sitten kun saavuttaa jotain "virstanpylväitä" elämässään alkaan katella vähän tarkemmin tilannetta muutenkin. Millanen se kumppani siinä vieressä on ja onko elämä sitä mitä halusit?

 

[yorkkiboy]

Mitäs jos kysyisit tältä toiselta juhlakalulta mitä mieltä hän on, jos pitäisitte yhdessä juhlat? Varmaan hän arvostaa saavutustasi enkä usko että häntä haittaisi jos äidin saavutusta juhlittaisiin samalla?Jos teet kutsukortit, niissä voisi mainita molempien juhlien aiheet, ja kun nostatte maljoja,niin vaikka sitten ensin tälle toiselle ja sitten sinulle.Kysäise, voit yllättyä vastauksesta positiivisesti, ainakin toivon sitä!

 

[M32]

Ei ole tapana. Asetan aina omat tarpeeni etusijalle enkä koskaan uhraudu toisten puolesta. Minusta uhrautuminen on ylipäätään vastenmielinen piirre. En esimerkiksi pystyisi seurustelemaan tahdottoman ja alistuvan ihmisen kanssa, koska halveksin sellaista ihmisessä.

Harvoin tulee kuitenkaan sellaisia tilanteita, joissa omat tarpeeni olisivat ristriidassa vaimoni tarpeiden kanssa. Se on kai yksi hyvän kumppaninvalinnan piirre, että tarpeet saa sovitettua hyvin yhteen, ja suhde auttaa kumpaakin saamaan elämästä irti enemmän.

 

["Eee"]

Nyt en kyllä ymmärrä, miten saat tästä tehtyä näin vaikeaa.

Itse juhlin maisteriksi valmistumista syömällä ravintolassa vanhempieni ja sisarusteni kanssa (ei lapsia kenelläkään) ja pitämällä bileet kavereille. Sukulaisia ei siis vaivattu tällä.

Olisiko sun mahdollista esim. järkätä ravintolassa käynti kaikkein läheisimmän porukan kanssa siihen samaan yhteyteen, kun ne juhlat on? Tyyliin la juhlitaan sitä toista juhlakalua ja su lähdetään ravintolaan sun kunniaksi?

Ja kavereiden kanssa voi tosiaan olla vaikka grillibileet tai mitä vaan, mikä on teidän tyylistä. Eikä niiden järjestäminen ole niin iso juttu, etteikö voisi olla vaikka vk toisten juhlien jälkeen.

Ja matkan valmistumisen kunniaksi voi tehdä vähän myöhemminkin, kun rahatilanne on parantunut!

 

[vtm]

Ei ole tapana asettaa muita itseni edelle. Olen samaa mieltä M32:n kanssa siitä, että uhriutuminen on vastenmielinen piirre ihmisessä. Toki toisinaan on myönnettävä realiteetit ja tehtävä kompromisseja, mutta silloinkin on syytä huolehtia siitä, että kaikkien tarpeet tulevat kuitenkin täytetyksi tavalla tai toisella. Nythän sinun tarpeesi jäävät (taas) täyttämättä.

Valmistuin itsekin äitinä maisteriksi ja järjestin kahdet juhlat! Toiset sukulaisille, toiset kavereille. Sain paljon apua järjestelyihin mieheltä, äidiltäni ja ystäviltäni - kun pyysin. En kokenut kuormittuvani tästä liikaa. Aikatauluista johtuen juhlat olivat vasta 2 kk valmistumisesta. Voisitko pitää pienet juhlat nyt näiden toisten yhteydessä ja isommat vaikka kesän jälkeen?

Olen myös matkustanut yksin perheen yhteisillä rahoilla, ja aion tehdä niin jatkossakin.

Kuulostaa siltä, että sinulla tilanteeseen sekoittuu myös post partum -stressiä valmistumisesta. Kun iso projekti, jonka eteen on nähnyt paljon vaivaa, valmistuu, on hyvin tavallista, että tilalle tulee tyhjyyden tunne. Tässäkö tämä oli? Mitä nyt? Se menee ajallaan ohi, ja energiaa kannattaa kanavoida myös muuhun mukavaan tekemiseen. Huolehdi myös, että tosiaan juhlit tuota saavutustasi!

Lisäksi kuulostaa siltä, että parisuhteenne on murrosvaiheessa. Tätä kannattaa kyllä ehdottomasti lähteä työstämään tavalla tai toisella. Voit ehkä lainata kirjastosta muutaman parisuhdekirjan alkuun ja miettiä, mitä sinä suhteelta toivot ja mitä olet valmis toisaalta suhteeseen antamaan?

Tsemppiä! Elämä ei mene tasaisesti, ja kriisivaiheet kannattaa hyödyntää - ne ovat hienoja tilaisuuksia korjata vähän elämän suuntaa pikkuisen parempaan

Ja mikä tärkeintä: onnea valmistumisesta!