Onko teillä kenelläkään ystävää/kaveria, jolla olis taipumusta alkoholismiin?

[jg]

Miten ootte suhtautuneet, eli oletteko välttäneet alkoholinkäyttöä ja tarjoilua tällaisen ihmisen seurassa?

Välillä musta tuntuu, et mun pitäis sanoa että mä en aio sun seurassa nauttia yhtään alkoholia, mutta toisaalta en tiedä onko se ihan liioittelua koska mä tiedän, että tää ihminen hoitaa esim lapset ja opiskelun hyvin. Ollaan vaan siitä puhuttu, että hänellä on ihan oikeasti taipumusta alkoholismiin ja riski sille on suuri, ja että sen alkon kanssa on ollut ongelmia. hän kokee, että pystyy olemaan juomattakin, mutta sit taas toisaalta hyvin herkästi ottaa ja aina yleensä paljon, ja yleensä määrällisesti vähintään tuplaten verrattuna muhun, jos vietetään iltaa.

 

[LisaMarie]

Mun mielestä tuossa kohtaa on kyse vain ja ainoastaa SINUSTA. Jos toinen vetää aina semmoset lärvät että sitä ei jaksa kattoa, niin sitten sen kanssa ei kannata juoda.
Jos jaksaa kattoa sitä, niin turha sitä on muiden lähteä kontroloimaan, jos se ei vielä itse alkoholismiaan myönnä. Se löytää syyn ja seuran jossa juoda jokatapauksessa.
Alkoholisti joko on tai ei. Jos ihmisellä on taipumus alkoholismiin, se tarkoittaa geneettistä alttiutta, jonka seurauksena sairaus ennenpitkää tietyn altistumisen jälkeen puhkeaa.
Sairaus on olemassa heti, kun ei voi itse päättää paljonko juo, vaikka ei kovin usein joisikaan. Toisaalta sairaus on olemassa, jos on pakko saada jokapäivä vähän tai joka viikonloppu humala. Kyse on enemmän siitä, mitä tapahtuu kun ei saa sitä päihdettä tarpeen tullessa.

 

[vv]

Mie en lähtis tuollaisen kaverin kans isumaan iltaa. Paras olis, mitä vähemmän sen tulis juotua! Voisitteko keksiä jotain muuta yhteistä harrastusta?

 

[ap]

Mun mielestä tuossa kohtaa on kyse vain ja ainoastaa SINUSTA. Jos toinen vetää aina semmoset lärvät että sitä ei jaksa kattoa, niin sitten sen kanssa ei kannata juoda.
Jos jaksaa kattoa sitä, niin turha sitä on muiden lähteä kontroloimaan, jos se ei vielä itse alkoholismiaan myönnä. Se löytää syyn ja seuran jossa juoda jokatapauksessa.
Alkoholisti joko on tai ei. Jos ihmisellä on taipumus alkoholismiin, se tarkoittaa geneettistä alttiutta, jonka seurauksena sairaus ennenpitkää tietyn altistumisen jälkeen puhkeaa.
Sairaus on olemassa heti, kun ei voi itse päättää paljonko juo, vaikka ei kovin usein joisikaan. Toisaalta sairaus on olemassa, jos on pakko saada jokapäivä vähän tai joka viikonloppu humala. Kyse on enemmän siitä, mitä tapahtuu kun ei saa sitä päihdettä tarpeen tullessa.

Kiitti asiallisesta vastauksesta! Joo, en siis ole itse juurikaan alkoholismiin tutustunut, juteltiin vaan ystävän kanssa tästä asiasta, ja tiiän hänen perhetaustan ja että kumpikin vanhemmista on alkoholisteja.

Ja kyllä mä sitä olen ihan rehellisesti miettinyt itsekin, että meneekö se liian usein lapasesta se alkoholinkäyttö. Huomasin taas, että se mikä mulle on jo ihan tarpeeks et tuun humalaan, pari olutta siis, on hälle sellainen "ei ees juopoteltu" ja toisaalta oon huomannut et siinä missä mä juon vaikka yhden niin hän juo 2-3, ja että ei osaa tavallaan pistää rajaa aikasemminkaan. On mennyt kyllä överiksi mun seurassakin, mut oon tietosesti välttänyt niitä tilanteita ja järkännyt juttuja joissa ei pysty vetään perskännejä.

 

[LisaMarie]

Toisaalta sekin on totta, että ihminen joka on elänyt ja kasvanut alkoholistessa ympäristössä ei oikein tajua mitä on se kun "otetaan pari" eli kyse voi olla myös "kulttuurierosta"
Mieheni on alkoholisti ja nykyisin tunnen paljon raitistuneita alkoholisteja. Yksi silmiinpitävä ilmiö on, että alkoholistisuvuissa hakeudutaan hoitoon paljon myöhemmin kun sellaisissa suvuissa, joissa alkoholismi on harvinaista ja periytyy kauempaa. Se mikä yhdelle on normaalia illan istumista on toiselle tajutonta sikailua.

 

[ap]

Tää ihminen kyllä itse on sanonut mulle, et hänellä on aikaisemmin ollut ongelma alkoholin kanssa, eli on esimerkiksi ollut tosi vaikeaa olla ilman, mutta nyt kun on lapsia niin se asettaa niitä tiettyjä rajoja sille kännäämiselle. Kyllä mä oon pari kertaa joutunut hänelle sanomaan, että voitaisko sopia, että sä et seuraavalla kerralla jois niin paljon, jos ollaan yhdessä ulkona.

Ja kyllä meillä on ero siinä, et mikä on kännäämistä. Me oltiin ulkona yhdessä joku aika sitten, ja mä mielsin että se oli ihan kunnolla juhlimista (joitain oluita, mä join ehkä 4 ja hän ehkä 5-6 isoa tuoppia siis) ja hän mulle siitä sano et olipa kiva, et vois olla useemminkin näin et ei aina vetäis kännejä. Ja mulle se siis oli enemmän kun normaalisti.

 

[Anna]

Mä olen itse alkoholisti.
Kävin kyllä ystävienkin kanssa viihteellä, joskin sain aina pävittelyä juomistani määristä. Ja todella usein ei aina niin hyväntahtoista natkutusta sain juomisestani kyllä kuulla, etten its enää heidän seuraa sitten kaivannutkaan, vaihdoin niihin kapakkaruusuihin.

 

[LisaMarie]

nyt kun on lapsia niin se asettaa niitä tiettyjä rajoja sille kännäämiselle.

Lapset on oikein hyvä juomisen este, joka hidastaa äidin alkoholismin etenemistä muutamalla vuodella. Isän kohdalla ne ei yhtä tehokas este olekkaan.
Juuri näihin "juomisen esteisiin" perustuu nämä ajatukset että joku tulee juomalla alkoholkistiksi avioeron yhteydessä. Kun elämäntilanteet muuttuu ja ne juomisen esteet poistuu näyttää ulospäin siltä että tilanne on seurausta ikävästä tapahtumasta vaikka oikeasti syy on ollu alkoholismissa alunperin.
Paras minkä mä olen kuullu on ollu "rattijuopumus ja siitä johtuva alkoholismi". Toisinsanoen henkilö oli kärähtänyt ratista ja masentunut niin että alkoholisoitui sen takia Sehän ei vielä kerro alkoholiongelmasta että ajaa humalassa...